Turhien mielihalujen tiistai

Aiemmasta avautumisesta saakin jo vinkkiä, että tänään on käyty kirkolla. Jotain teki mieli, mutta ei oikein osannut sanoa että mitä se oli. Päivällä speksattiin Pekan kanssa vähän kaikesta. Ihan kaikesta, mutta vähän onneksi. Eilen nostettiin pöydälle Shimanon Shadow -sarjan vaihtajat ja niiden hienous. Isojen poikien mukaan tällaisen kanssa saisi ketjun rauhoittumaan kovassakin ajossa, ilman että se pomppisi pitkin ja poikin. Tästä syttyikin yksi polte, kivahan se olisi että olisi ketju tiukassa ja säästyisi pyörässä "chain stay"(en keksi järkevää suomenkielistä sanaa :(). Noh, kappas vaan bikeshop.fi sanoi että olisi tarjouksessa moista vaihtajaa. Tadaa! 

Noh, ettei ihan helpoksi menisi, niin satuin maanantaina Myllyily-reissulla näkemään Prisman hyllyssä Polarin CS300-mittarin varsin kohtuullisella(130€) hintalapulla. Jokin kuitenkin pisti käsijarrun päälle ja Polari jäi hyllyyn. Tämäkin pitäisi siis käydä tarkistamassa. 

Aamuisen metsälenkin aikana kävi varsin selväksi että hanskahommat on rehdisti hukassa. Kesän aikana palvelleet ohuet hansikkaat on ajettu loppuun ja aamulla tempasin käsiin virkki-hanskat, näppärät kun ovatkin, mutta ei kyllä oikein pyöräilyyn tarkoitetut. Samaisella lenkillä kävi selväksi sekin että hämärää on aamuisin. Calderassa ei tällä hetkellä ole mitään valoja, saati heijastimia. Tarkoitus oli metsästää edullinen ledituikku keulaan ja ehkäpä taaksekin. Itse kyllä hämärässä näen kohtalaisen hyvin eteen, niin vielä ei ainakaan ole tarvista tuoda valkeutta, niin että se kanssa tulee. Näitä oli tarkoitus ihmetellä Prisma-motonet -sektorilta. 

Speksatessa myös käytiin läpi mahdollisia talviratkaisuja. Lunta ja kylmää oli ihan selvä juttu, mutta pyöräilyn kanssa vähän tuumailtiin, että 26 vai 29. Tuumaa siis. Kona Fan Club of AD-Turun perustajäseniä kun ollaan niin tottakai speksattiin myös Konan läskiä. Pekka sanoi että tanko on pöljä. En usko, koska oon räkänokkainen kossi. Tätä piti siis käydä ihmettelemässä myös. Bikeshop oli valinta siinä.

Noh, kun selvittiin länkkäriin ja todettiin suuri huijaus painemittarilla niin suunta kävi Prismaan. Sieltä löytyikin kivan pieni merkinantovalo Calderaan. Merkki oli jokin geneerinen nanonanopyörätarvikemeidänketjullecyclesportmikälie. Polttimona on yksi pieni ledi ja valotoimintoja on 3. Otan kuvan kunhan pyörä on puhdas ja kamerassa on virtaa. Hanskahommia ei Prismasta oikein löytynyt. 
Seuraavaksi suunta motonettiin, koska Ajopyörä vähän jännitti...

Motonetistä ei löytynyt mitään. Foxin hanskat oli pässin tuntuisia ja kalliita. Ei sopinut oikein käteen, eikä mitään järkevää pintaa tuntunut olevan. Varmasti kesällä on hyvät, mutta nyt ei pysty. Lähdin pois pettyneenä. :(

Mikä siis piristäisi paremmin kuin Ajopyörä, jeij! \o/ Pihalla jo katselin että ompas tutun näköinen läski parkissa. Kuinka ollakkaan, oli pikesopissa Dew Drop outiin tangon myynyt jäppinen! Katse oli tuima ja kulmien alta mittaillen totesikin, "Me ollaan kyllä nähty". No oltiinhan me. Tangonmyyjä olikin katselemassa MUN UNITTIA. Kun olin rauhoittunut ja kerännyt itseni niin tajusin, että sehän on ostamassa sitä isompi runkoista. Nou hätä. Vielä enemmän rauhoituttua tajusin, että ristus siinähän se on!

Kaikki muu, paitsi Wo, on turhaa.

Konan läski, pölhöine tankoineen. Jos jonkin tanko on pölhö, niin se kyllä oli. Voi eläkeläisen pieru sentään. Ei kyllä sopinut paikkaansa lainkaan. Kuvissa näyttää rennolle cruiser-henkiselle makkaralle, mutta ei nyt oikeasti tuollaista voi siinä olla. Kun sain taas itseni koottua, niin vedin käteen hanskaa. Monenlaista Foxia oli sielläkin, mutta vähän samaa ongelmaa havaittavissa kuin edellisessäkin kaupassa. Ei vaan istu. Kokeilin myös talvi-hansikkaita, mutta ei kyllä istuneet nekään. Hanskametsästys jatkuu! Pikesoppi on kyllä kiva kauppa. Polkupyöriä niin kauhiasti! Kiva katsella ja ihastella kaikkia eri malleja. Vähän tuli myös ihailtua Konan Honzoa, mutta ei siitä sen enempää. Vaikka ei mitään tarttunutkaan mukaan, niin silti tuli kyllä kiva fiilis. Motonet-pettymys oli vain muisto enää.

Seuraavaksi poljettiin reissulle sopivaan suuntaan, eli takaisin Raisioon. Työpaikan naapuriin itseasiassa. Jes! Myllyyn kävi tie. Vaivaamaan jäänyt Polari kummitteli mielessä, niin pakko oli lähteä tarkastamaan josko vielä olisi hyllyssä. Henkinen valmistautuminen ja ostohousut oli ladattu. Tässä päästäisi mittarikaupoille, tuumailin kun kikkailin kohti Myllyä. Matkan varrella näkyi melkoisen reilusti reippailevia ihmisiä. Kikkaileva nuoriso antoi myös arvostavaa silmää Calderan suuntaan. Rules! Sen enempää jaarittelematta. Eihän siellä Prismassa enää sitä mittaria ollu. Perhana! Joku muukin oli huomannut elämänsä tilaisuuden sen kanssa. Noh, eipä siinä. PS3-hylly oli vielä hyvällä mallilla, jos hetki heikoin tulee vastaan. 

Myllystä suunta extempore-giganttiin. Muisto oli että sieltä löytyisi Garminin Forerunner 110, gps:lä varustettu sykemittari. Kyllähän siellä sellainen olikin, pelkkä malli. Kukaan ei oikein tiennyt mittarista sen enempää, niin luonnollinen suunta ovelle ja kotia kohti. 

Kiva on huomata miten tuo maastoinen pikku-ek menee melkein itsestään nykyään, kun alkukaudesta oli vähän hakemista jaksamisessa. Tai siis kyllähän sen jaksoi, mutta tahti oli lainattu palvelua vaativilta vanhuksilta. Nyt voi mennä reipasta vauhtia koko pätkän, ilman että kuolema tulee silittämään korvaa. Mistälienee johtuu. 
Olipa myöskin jokin kimppalenkki samaan suuntaan menossa kun Moisiontielle selvisi. Alkuun ajattelin että liityn letkan jatkeeksi, mutta äkkiä huomasi että tahti oli karvan verran rauhallisempi mitä itsellä. Pienen häpeän(ylpeyden) saattelemana tahti sinne missä se hetkeä aiemminkin oli ollut ja vasemmalle kaistalle. Olo oli hieman syyllinen, mutta näkisin että maa on vapaa ja jos on tahti eri, niin parempi se on mennä siihen omaan vauhtiin vaan. TMT-elämäntapaihmiset olisi pissinyt hunajaa tuosta letkasta.