Minä ja 29er-täjäri(?) - Ei tänään

Aiemmasta päivityksestä voi jo arvaillakin että tänään oltiin maasturilla töissä. Maasto-TMT tuntuu vaan niin kivalta vaihtelulta perinteiseen harmaaseen. Toki se tarjoaa omat haasteensa siinä miten paljon tulee ruhosta hukkalämpöä. Dewin kanssa polkiessa on helppo kontrolloida milloin lämmöntuotto riittää kropan lämmitykseen, eikä karkaa niin helposti hukkalämmöntuotoksi tempominen. Koita siinä sitten kesken rullaavan polun alkaa jarruttelemaan. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun työmatkalle osuva polkuosuus on todella nopeatempoista havujen peittämää taivalta. 

Hauskoja(noh...) camera360 filttereitä

 
Tänään kun työmaalle selvisi ja takapihalla parkissa komeili tuo uljas ja upea Marvil 29er. Suoraan sanottuna pyörähän on ruma kuin perkele itse. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että kyseinen pyörä "erottaa miehet pojista". Jos ainoat runkokoot on 20" ja 22" niin siinä jo tulee rehdisti monella pojalla seinä vastaan. Itse kun ajaa 17"-kokoisella maasturilla niin tuollainen 20" 29er tuntuu kohtalaisen hurjalta. Stemmi oli huisin pitkä ja tuntui että tanko on eturenkaan edessä. Muutenkin ajoasento oli tällaiselle tatille varsin eksoottinen. Säätämällä varmasti olisi saanut aikaiseksi jo ihmeitä, mutta kyllä silti rehdisti liian iso oli tuo ilmestys. Ettei ihan kivittämiseksi mene, niin kyllähän se rullasi. Helppo kuvitella miten tuollaisen kanssa talvella selviäisi TMT-matkasta ilman sen suurempia yllätyksiä. Yllätyksen tuotti myös sekin miten jämäkältä tuo paketti tuntui, varmasti osansa teki se, että TopGun(!)-merkkinen joustohaarukka oli korvattu Konan(<3) kovalla haarukalla. 
Jännä nähdä millainen työkone tuostakin Marve..ilista muotoutuu. 

TMT-polkureitin varrelta löytyvä varastorakennus ja maamoottori

Takaisin tämän päivän polkujuttuihin. Mikä helkkari siinä on, kun aina silloin lentää ötököitä sinne minne ei pitäisi, kun jättää lasit pois matkasta ja muutenkin on vähän sellainen nohohhoi-fiilis. Ajelin metsäreitillä menemään kun varoittamatta suuhun lennähti jokin pimpiäinen, en kerennyt edes tajuamaan kun se oli jo matkalla eteenpäin. Jesjee. Hirveän yskimiskohtauksen se sai aikaan ja kutinan kurkkuun. Kieltämättä vähän oli kyllä nälkä, että kiitti nyt sitten eväistä. Noh, metsästä selvittiin kuitenkin elossa pois, vaikka varmasti ulkoilevat eläkeläiset saivatkin ihmeteltävää miksi toinen yskii keuhkoja pihalle. Sieltä kun kovalle tielle selvittiin ja ajatus oli polkaista vielä vähän tempotahtia kovaa pintaa pitkin niin eiköhän silmään läsähdä joku sittiäinen. Onneksi oli vielä vauhtiakin ihan hyvin niin ei varmasti mennyt pakka sekaisin. Siinä sitten koittaa pysähtyä ja kaivaa hanskaa kädestä ja olla kaiken päälle neppaamatta ojaan. Onneksi olin kotinurkilla niin sai sitten linkattua puolisilmäisenä kotiin. Seuraavalla kerralla todellakin lasit päähän, mutta silloihan ei ilmassa ole mitään kömpiäisiä, aivan sama vaikka menisi naamalleen muurahaispesään niin nou hätä. Vaan annas olla jos jättääkin lasit pois niin varmaan liitohirvi läsähtää turpaan. Prkl.