Maastoisa-lauantai.

Oli synkkä ja myrs... ei kyllä ollut myrskyinen yö eikä synkkäkään. Sumua oli kyllä pirusti aamulla. Vähän jännitti mihin suuntaan sää kehittyisi, mutta huoli oli turhaa. Saavuin AD:le aikaan sovittuun, vähän jopa ennakoidusti. Ei näkynyt muita, vielä...

Oli siis sovittu tosiaan extemporee että lähdetään lauantaina vapaa päivää viettämään Taivassaloon Green Racen maastoreitin maisemiin. Vähän jännitti että miten mahtaa käydä, videoiden ja kuvien perusteella osasi vähän odottaa että mitä sieltä tulee vastaan, mutta kyllähän se totuus silti sattui. Kirjaimellisesti siis, kun tuuttasin kaatunutta puunrunkoa päin, ilman turhia keulan nostoja. Pyh pah. Sitten oltiinkin nenällään, pyörä perseessä. Kaikki tapahtui niiiiin hitaasti että ihan hävetti kun tiesi heti miten siinä tulee käymään, mutta ei vain saanu mitään muuta aikaiseksi kuin hennon toteamuksen aiheesta. Eipä siitä siis sen enempää. 
Perhana.

Aivan, oli siis sovittu että 09.30 kulmilla oltaisiin Raisiossa jossa lastattaisiin pyörät firman pakuun jolla kurvattaisiin Taivassaloon. Näin tehtiin. Vielä haettiin pikadopingit k-marketista ennen kuin itse baana avautui. Pekka oli kartturina ja mää ajelin, Vili kertoi elämää suurempia faktoja metsistä ja meristä. 

Sponssipaku + Konat

Vilin 29er Specialized ja kellahtanut Caldera

Ihmeellinen otos Pekan Cadabrasta. Hmm.

Perille löydettiin aika helposti, pelottavan helposti suorastaan. Paikka oli jonkinlainen maatilamatkailukahvilameininki-juttu? Oli kyllä kaikinpuolin puitteet kunnossa. Kisa oli ollut viikko sitten, joten reittimerkit oli melko hyvin vielä paikoillaan. Kivana yksityiskohtana oli maastoon merkattu kannot/kivet/yllärit todella hyvin. Maasto oli todella mahtava. Ei voi muuta sanoa. Pääasiassa todella nopsatempoista polkua, todella nopsanopsatempoista. Polkujen lisäksi reitiltä löytyi upeat kalliobaanat. Vaikka oletettiin että lähdettiin oikeaan suuntaan niin kohtalaisen nopsaan huomattiin että reitti olikin kääntynyt toisin päin. Vähän harmi sinällään kun parissa paikkaa oli tehty todella hurjia laskuja. Noh, olihan hurjia nousuja! Hieno reitti oli kyllä näinkin. Pieni harhapolkukin tuli otettua, mutta sekin meni maisemia ihastellen. 

Maalinousu

Kaikin puolin oli kyllä upea kokemus käydä tuolla. Reitti oli mahtava. Uskomaton suorastaan. Tavallaan olisi voinut käydä toisenkin kierroksen, mutta nähtiin fiksuimmaksi pakata pyörät pakuun ja kurvailla Raisioon.

Sports-trackerin näkemys reitistä.
 

Raisioon kun selvittiin niin itsellä vielä vähän polkukoipea kutitti niin kävin kiertämässä muutaman, no ok, vain kolme sakkolenkkiä Haunisten altaalla. Jo altaalle polkiessa herätti ihmetystä etuvaihtajan toiminta. Koitin säädellä ja käännellä, mutta ei vain tuntunut tulevan tolkkua. Noh, pian selvisikin että kammet olivat _taas_ löysällä. Onneksi oli kalut mukana niin sain helposti kirrattua kammet kiinni ja taas tuntui kaikki toimivan mallikkaasti. 

Altailla oli reippaasti väkeä ulkoilemassa. Muutama maastoilijakin tuli vastaan. Kuin tilauksesta tuli puskista kelta-punaiseen ajopaitaan verhoutunut polkija ja siitä saikin kivan kimmokkeen lähteä kolmannelle sakkolenkille. Keltainen ohjus kuitenkin meni omassa sarjassaan ja ei ollut mitään sanottavaa kuin morjens. Urhoollisesti kuitenkin tuutattiin viimeinen sakkokierros loppuun. :) 

Caldera altaalla