Huurteinen Perjantai

Kyllä taas kivasti muistutti, että miksi niitä vaatteita puetaan tovi jos toinenkin niskaan ja työmatkalle lähdetään melkein kolme varttia ennen deadlineä. Tässä kohdin herkästi miettii ehkä, että onko tuo nyt sitten ennakointia? On se minulle, joka on tottunut max.10min työmatka-aikaan. Tuntuu hurjalle lähteä melkein tunti ennen työajan alkua jo matkalle. Olen siinä mielessä siis mukavuuden haluinen, etten halua uhrata liiaksi vapaa-aikaa töissä kulkemiseen. Se riittää että siellä työpaikalla viettää suuren osan valoisasta päiväajasta. 

Vaikka kovin se näyttikin tänään että vettä tulee ja blööblöö, niin silti jokin pieni reipastelija nosti päätään ja alkoi vetää myrskyhousuja jalkaan. Miten pettynyt olisinkaan ollut, jos näin en olisi toiminut ja olisin valinnut sen helpon perjantain. Maasto oli niin kaunis. Ilma oli kivan kosteahkoa, muttei kuitenkaan ummehtuneen märkää. Sellainen kiva ilma, kaikin puolin. Alkumatka meni jo aivan itsekseen rullailleen, jokin hybridikuski huitaisi heti moisiontielle liittyessä ohi. En anna moisten häiritä, kun oma TMT-kausi loppui samana päivänä kun Dew poistui perheestä. Sääntökirjaa tutkimalla kyllä voidaan tulkita, että olen edelleen kisassa mukana, mutta sallin itselleni sen petoksen, että en ole. 

Mistäliene johtuu, mutta tuntuu että tuo nykyinen metsäpätkä menee aivan siivillä. Pyörä leijuu ilmassa koko metsikön yli. Kaatuneiden puiden rungot ja juurakot ovat jotain, mitä ei oikeasti edes ole. Caldera vain loikkaa kevyesti moisten yli, ilman suurempia ihmeitä. Nyt voi ajella huoletta ihan kohtalaista tahtia menemään, ilman että tarvinee jokaista epätasaisuutta miettiä, että miten tästäkin mennään. Sen kuin vaan antaa mennä. Uskomattoman siistiä! Ettei voisi kivempaa aamupätkää olla, niin

metsäpätkän loppupuolella tulee vastaan toinen metsänkulkija maastoisella pyörällään. Kaukaa jo kuului reipas "HUOMENTA!", eihän tuohon voinut kuin vastata samoin. Katseiden kohdatessa vielä pieni tervehdys-ele ja hyväksyvät nyökkäykset. Jostain kumman syystä tuosta kohtaamisesta tuli vielä jokin lisä siihen aamufiilikseen, mikä töihin polkemisen jälkeen on. 
Uskomaton aamu, kaikin puolin. Ei juurikaan tuntunut, vaikka edeltävä ilta olikin venähtänyt. Onneksi sekin tuntuma saatiin päivän mittaan. :P

Kuvituksesta suuri kiitos Vernalle!