Mitä seuraavaksi?

Vähän rauhallisempikin lukija on varmasti huomannut miten on välillä ollut niitä hetkiä, että mulle kaikki heti

nyt. Välttämättä ei heti, mutta kaikki ainakin. Nyt herääkin se kysymys, että mikä on Se juttu mitä oikeasti haluaa seuraavaksi? Kaikkea kun ei vielä ainakaan voi saada. Harmi. Nyt voi kuitenkin sanoa, että on saatu jo vähän

maisteja siitä mitä kaikkea voi kahden renkaan päällä tehdä. Toki on paljon vielä kokematta, mutta vähän on jo ajatusta siitä hienoudesta mitä se voisi olla. Joojoo, rehti DH- ja maantie-touhu puuttuu listalta, mutta kyllä lasken Dew Drop outilla ajon jo _pieneksi_ kosketukseksi sille sektorille. Hennoksi hipaukseksi, näin sanottakoon. No juujuu, ei se sitä ole. Dewi painaa tonnin ja ajogeometria vastaa pihalle lahonnutta kiikkua. Silti, sieltä löytyy käyrät sarvet ja ajotapahtuma on korkealla kadenssilla suoritettua punnerrusta. 

Se siitä itsepetoksesta. :D

Dirt:

Jo ajatuksena hurja hyppely ja kikkailu innostaa huimasti, ketä ei innostaisi? Ajatus dirtti-laitteesta pyöri mielessä jo keväällä, mutta jokin järjen hiven sanoi että ei sillä olisi käyttöä sitten oikeasti muualla kuin hyppyjen äärellä.

Kona Downside

Silloin mieli veti maastoon kovin ja pelkän hyppylelun hankinta olisi ollut vähintäänkin pöljää. Pahimmillaan koko innostus olisi voinut nuupahtaa siihen kun ei sillä pikkukikkailu-vehkeellä pääsekään metsikössä oikein mitenkään järkevästi. Nyt kuitenkin on tilanne aivan toinen kuin keväällä, maastoon löytyy oikein pätevä laite joten sitä puolta ei tarvisi murehtia...joka taasen ei ole tarkoitettu siihen kikkailuun ja pelleilyyn mitä sillä viimeksi käytiin harjoittamassa. Hups. 

Dirtin kanssa myöskin pieni kiinnostus olisi, että hankkisi paljaan rungon jonka ympärille kokoaisi sellaisen vehkeen kun itse haluaa. Tosin. Tässäkin kohtaa järjenääni(Pekka) sanoi, että katso tori. No katsoin torin. Piru se oli taas oikeassa. Torista löytyy dirtti-pyöriä todella reilusti, on rehellisiä aihioita ja kisavalmiita hurjimuksia. Jo muutamalla satasella saisi ajovalmiin pelin. Valmiiksi kolhittu ja kaikkea. Jäljethän kertoo elämästä, tällainen nöösi ei ikinä saisi niitä aikaan, niin ehkä olisikin fiksumpaa ostaa valmiiksi piesty rokkikone? Rispekti olisi taattua ainakin kadulla...

29er:

Talvisten polkujen ikuinen selättäjä. Yksinkertaisuuden multihuipentuma. 

Tiivistää hyvin, mitä se voisi olla. Rumaa, mutta toimivaa!

Pekan sotavasara aika hyvin tiivistää sen ajatusmallin mitä 29er voisi olla, ehkä jopa yksinkertaisempikin toimisi. Mahdollisia ehdokkaita voisi olla mm. Konan Unit, tuo teräsrunkoinen rakastaja. Konan Honzo on myös yksi, vähän ehkä jo hifistelyn puolelle menevä vaihtoehto.
Toisaalta...
Mikäpä estäisi tämänkin vaihtoehdon kanssa suorittamasta tori.fi -ratkaisua, eli sieltä metsästää sopiva aihio, mistä ajan kanssa jalostaisi jotain villiä. 

Jännä nähdä miten tässäkin käy. Dewin saaminen kaupaksi on kuitenkin se juttu mistä kaiken pitää lähteä. Kokonaisuutena siitä tuli "kohtalaisen" toimiva paketti, dropin kanssa ehkä turhan kömpelö ja vakiona taasen ehkä turhan mauton? Ei herätä samanlaisia tunteita kovalla alustalla, mihin se on tarkoitettu, kuin esimerkiksi Caldera omalla pelikentällään. Siksi on Dewin aika lähteä. Meillä oli hauskoja reissuja, mutta nyt tuntuu että se viimeisin terä siitä hauskasta on hävinnyt ja jäljellä on tylsäksi kulunut kärki mikä tökkii milloin minnekin. Katsotaan keväämpänä maantiekelpoisen tilannetta, mikä on sen hetkinen tunne asiaa kohtaan. Sellainenkin on pakko saada, tottakai, viimeistään silloin kun kesä tulee ja aurinko lämmittää kivasti. Nyt on kuitenkin märkää, pimeää ja kylmää. Ilma on kostea ja luinen. Nyt pitää lennättää rapaa.