Sunnuntai: Urbaanin MTB:n metsästys & harharetki BMX-maailmaan

Kuinka sattuikaan, eilen viestiteltiin Luotto-Pekan kanssa että oisko jotain ajohommia tänään? No tottakai! Sen enempää ei vielä tiedetty, että mitä ja minne, mutta se tiedettiin että polkemista ja ...sinne? Ei oikein tiennyt mitä ja minne, vähän oli kutinaa että keskustan kulmilla voisi jotain hauskaa olla. Isot pojat on puhuneet että sielläkin on kaikenlaisia teknisiä "maastoja" missä voisi urheilla ja neppailla.

Sovittiin siis että keskustaan suunnataan aamupäivän aikana. Kuinka sattuikaan että Kupittaan BMX-radalla oli paksupyörien ajeluja sovittuna. Sinnepäin siis suuntasi kahden reippailijan tie. Pyörätie. Reitti oli kohtalaisen suora, Koulukatu - Vartiovuori - Kupittaa. Vartiovuoren puistossa vähän ihmeteltiin maailman menoa, ei penkiltä, mutta kuitenkin. Kupittaalla oli ilmeisesti mätsäri valmistelut käynnissä, puisto kuhisi koira-ihmisiä kennel-liiveissään. Näky oli yhtä aikaa innostava, sekä pelottava. 

Paksuja sekä Bemaxi

Selvittiin koiraliivi-viidakosta bmx-areenalle ja siellähän ne paksut jo pomppivatkin. Jumaliste se oli uljaan näköistä kun isokumipyörä loikkaa suuresti ilmaan. Tuntui hullulta katsella nuita mörköjä bmx-pyörien kotioloissa, niin kauhean kokoisia olivat peijoonit. Toki tarkemmin kun kokeili yhtä läskiä, niin voi morjens miten kevyt voi pyörä olla! Caldera oli rautakangesta taivuteltu makkara sellaisen rinnalla. Mää haluan. 

Paksut lähdössä

Toki kun radalle oli selvitty niin tokihan siellä piti kokeilla miltä se tuntuu ajaakin sellaista pitkin. Tottakai heti alkuun sain alle 24" kruiserin. Vähän tuli orpo olo kun tangolta ei löytynyt muuta kuin takajarrukahva. Tanko oli lyhkäinen, koko tuntuma oli aika erikoinen. Näppärähkö suorastaan. Ei auta itku, ajattelin ja sitten mentiin! Ei morjens miten ottaa koipiin tuolla radalla jumppaaminen. Yksi veto vieraan krossimopon selässä ja koivet oli aivan ihmeissään. Luulin että maantietempomisessa olisi Vastusta vaan kyllähän tuo radan kierto oli vielä jotain vielä vähän hurjempaa. Tuli aavistuksen pölhö olo kun katsoi miten oikeat pyöräilijät kiersi rataa sen kymmenen kertaa putkeen, tämän perään vähän huokaisivat ja uudestaan radalle. Terveppä terve! Eipä siinä silti, polte syttyi tuotakin touhua kohtaan! Se lyhkäinen veto ja kropalla joustaminen oli jotain niin villiä. Tottakai maastossakin joutuu kropan kanssa ajamaan, mutta ei siellä tule nyt ihan tuota tahtia sitä pomppua vastaan. Ihan hullua touhua! 
Hieno oli nähdä myös miten nuoret polkijat otettiin avosylin vastaan, ei mitään soraääniä mistään. Kovasti kannustettiin heti ja ajovinkkejä tuli samantien, miten eri kohdista kannattaa ajaa. 


Kupittaalta kun maltettiin viimein lähteä poikkeen, kävi suunta kohti "jonnekin". Kierreltiin kaarreltiin kupittaalta Hämeentien yli ja sieltähän kurkisti pian jokin kivan näköinen rakennelma, kivan mäen päällä. Kappas vaan, sehän olikin Turun Yliopisto! Piha oli täynnä kaikkea kivaa, rappusia, kalliota ja kaikkea siihen väliin. Täällä kului hetki jos toinenkin rappusia laskien. Itsehän viimeksi rappusia tullut pyörällä alas joskus ala-asteella, joten vähän ehkä jännitti. Äkkiä kuitenkin jännitys hävisi ja rappusia mentiin enemmän ja vähemmän kokoajan. Kivan vaihtelun vielä tarjosi kun vaihdettiin Pekan kanssa pyöriä ja sain täysjoustoisen Cadabran alle. Vähän oli oudon tuntoinen kun oli tottunut matalaan polkukiitäjään jossa istutaan kohtalaisen alhaalla. Melkoinen shokki oli kuinka ylhäällä tuossa oltiin, kuitenkin ajotuntuma oli villi. Calderan kanssa jos meinaa keulaa nostaa niin siinä saa olla rehdisti päättäväisyyttä mukana, Cadabralla kun etupäätä nosti Calderan tyyliin niin ylihän se tuli. Meinattiin, vain meinattiin mennä mukkelis! Sovittiin että tuonne mennään uudestaan, kameroiden kanssa. Paljon puhuttu mtb-videojeejee!


Takaisin polkiessa oli keskusta ammuttu täyteen väkeä. Ilmeisesti joku Turun päivä oli tapahtumassa. 

Oli kyllä hauskaa, saakelin hauskaa! BMX oli tosi villi kokemus kaikin puolin. Calderan kanssa meno tuntui jotenkin turvalliselta vs. ehta BMX, ehkä turhankin turvalliselta? Kyllä tuonne kuuluu pienet somat pyörät, tai sitten se läski. Itsellä oli pikkainen tilanne Sports Trackerin kanssa niin reittiä ei tule tällä kertaa. Pekan trackerista luntattua sen verran että matkaa tuli n.13km + kupittaan radan kierrot. Ei paljoa, mutta sitäkin hauskempaa. Laatu korvasi määrän tänään. :)

Lyhyesti todeten siis.
Rakas joulupukki, tahdon muiden kivojen juttujen lisäksi vielä bemaxin ja läskin.... nii ja dirtti/freeride-pyörän!

Porrastelevin terveisin,
Joni-tonttusi.