Ajatuksia BMX-skenestä ja sinkuloista

BMX-skene on hauskaa. Tosi hauskaa. Tänään oltiin OTB Turun sunnuntai-kimppalenkillä vähän bemaxoimassa ja urban-apinoimassa. Viimeksi kun kupittaalle saavuttiin, oli paikalla melko reipas kattaus kaikenlaisia hurjastelijoita! Tänään oli tarina toinen. Rataa oli kiertämässä vain yksi nuori harrastaja. Voi morjens miten kaveri kiersikin. Ei juuri päätä ahdistanut, kun katseli millaista kyytiä heppu veti menemään. Loikat oli rehdisti ilmavia ja muutenkin meno oli melkoisen vakuuttavaa. Hetken sai miettiä kehtaako tuonne radalle mennä enää itse jarruksi laisinkaan. 

Noh... Mentiin silti. Voi moro miten hauska laite tuo sinkula Cowan on. Ei mitään turhuuksia. Nyt kun on vielä jonkin verran ajeluja alla tuon laitteen kanssa, niin tuntui vielä paremmalta ja perustellummalta ne ratkaisut mitä tuossa laitteessa on. Ei oikein osaa muuta sanoa bemaxoinnista kuin sen, että reisiin ottaa. Kivaa oli, perhana. Pekka kävi asfaltilla kikkailemassa. Itse jätin tuon leikin, kun jännitti niin pirusti.

Bemaxiradan jälkeen lähdettiin metsästään rappuhemmettiä. Sieltähän se löytyi tutusta ja turvallisesta paikasta. Täällä alkoi Cowani tekemään vielä enemmän järkeä. Mitä kovempaa sillä päästeli, milloin mistäkin, niin sen hienommin se meni. Hieno laite. Tosi hieno laite. Joskus kyllä itsekin tuollaisen sinkula-kikkailunakin hankin, niin hieno on tuo elämys. Ei mitään turhia kikkailuja. Kaikki nousut, ne pienetkin, vaatii vähän enemmän päättäväisyyttä, mutta sehän on itsestä kiinni miten nousee jos on noustakseen. 

Jotain kehitystä on ilmeisesti nousu-sektorilla tapahtunut, kun tänäänkin mentiin pari sellaista nousua sinkula-dirtillä ylös ilman kuolemaa. Calderankin kanssa ajaessa on huomannut miten jaksaminen on parantunut huomattavasti. Nyt voi pitää tempoa huomattavasti korkeammalla kuin aiemmin, tiukassa kiri-tilanteessa voi vielä tarvittaessa puristaa lisää tehoa ulos. Tottakai pidemmän päälle tuollainen pölhö-kiritys kostautuu, mutta kuitenkin se pieni reservi on olemassa. Se jos mikä onkin hienoa! Vaikka uhosin ettei tästä mitään sporttiblogia tule, niin ehkä tuollainen pieni sporttitreenijeejee-hehkutus sallitaan.
 

OTB Turku - Sunnuntai-ajelua

Siinä se on! Sunnuntain ajeluista kötöstetty kooste!

Sunnuntain hyötykäyttöä...

Käytiin vähän ajeloimassa tänään. Viteoo saattaa ilmaantua jossain kohdin! Viteoo odotellessa, käykää tutustumassa OTB Turun facebook-ryhmään. Kipikipi!

Huurteinen Perjantai

Kyllä taas kivasti muistutti, että miksi niitä vaatteita puetaan tovi jos toinenkin niskaan ja työmatkalle lähdetään melkein kolme varttia ennen deadlineä. Tässä kohdin herkästi miettii ehkä, että onko tuo nyt sitten ennakointia? On se minulle, joka on tottunut max.10min työmatka-aikaan. Tuntuu hurjalle lähteä melkein tunti ennen työajan alkua jo matkalle. Olen siinä mielessä siis mukavuuden haluinen, etten halua uhrata liiaksi vapaa-aikaa töissä kulkemiseen. Se riittää että siellä työpaikalla viettää suuren osan valoisasta päiväajasta. 

Vaikka kovin se näyttikin tänään että vettä tulee ja blööblöö, niin silti jokin pieni reipastelija nosti päätään ja alkoi vetää myrskyhousuja jalkaan. Miten pettynyt olisinkaan ollut, jos näin en olisi toiminut ja olisin valinnut sen helpon perjantain. Maasto oli niin kaunis. Ilma oli kivan kosteahkoa, muttei kuitenkaan ummehtuneen märkää. Sellainen kiva ilma, kaikin puolin. Alkumatka meni jo aivan itsekseen rullailleen, jokin hybridikuski huitaisi heti moisiontielle liittyessä ohi. En anna moisten häiritä, kun oma TMT-kausi loppui samana päivänä kun Dew poistui perheestä. Sääntökirjaa tutkimalla kyllä voidaan tulkita, että olen edelleen kisassa mukana, mutta sallin itselleni sen petoksen, että en ole. 

Mistäliene johtuu, mutta tuntuu että tuo nykyinen metsäpätkä menee aivan siivillä. Pyörä leijuu ilmassa koko metsikön yli. Kaatuneiden puiden rungot ja juurakot ovat jotain, mitä ei oikeasti edes ole. Caldera vain loikkaa kevyesti moisten yli, ilman suurempia ihmeitä. Nyt voi ajella huoletta ihan kohtalaista tahtia menemään, ilman että tarvinee jokaista epätasaisuutta miettiä, että miten tästäkin mennään. Sen kuin vaan antaa mennä. Uskomattoman siistiä! Ettei voisi kivempaa aamupätkää olla, niin

metsäpätkän loppupuolella tulee vastaan toinen metsänkulkija maastoisella pyörällään. Kaukaa jo kuului reipas "HUOMENTA!", eihän tuohon voinut kuin vastata samoin. Katseiden kohdatessa vielä pieni tervehdys-ele ja hyväksyvät nyökkäykset. Jostain kumman syystä tuosta kohtaamisesta tuli vielä jokin lisä siihen aamufiilikseen, mikä töihin polkemisen jälkeen on. 
Uskomaton aamu, kaikin puolin. Ei juurikaan tuntunut, vaikka edeltävä ilta olikin venähtänyt. Onneksi sekin tuntuma saatiin päivän mittaan. :P

Kuvituksesta suuri kiitos Vernalle!

Keskiviikon tuumailut

Tere!

Tänään käytiin hämärän rajamailla. PS3 tuntui lähemmältä kuin koskaan, jokin aikuinen kuitenkin otti olkapäältä kiinni ja totesi, "Joni, ihan oikiasti, ei tänään.". Saa pelihommelit vielä jäädä hyllyyn. 

Ettei ihan hämärähommiksi mene, niin kyllähän kävin ihmettelemässä Garminin Forerunneria Gigantissa. Tarkemmin sanoen Garmin Forerunner 110:stä. Kovin puhutteleva oli tuo hienous. Siinä olisi kaikki mitä tällainen satunnainen harrastelija tarvisi, tosin sykerajoja ei kuulemma pääse itse säätämään, vaan nämä tulisi iän ja sukupuolen mukaan jollain oletuksilla. Varmasti sekin riittäisi, mutta jos oikeasti hifistelyyn haluaisi, niin vähän hölmöltä tuntuu tuo ettei rajoja voi säätää. Tosin itsellä ehkä eniten kiinnostaisi reitti+syke, näkisi sykkeen muutokset konkreettisesti reitillä. Noh, pidetään ajatus hautumassa.

Aamulla poljeskelin töihin, oli aivan saakelin hieno fiilis tänäänkin kurvaillessa. Vähän oli kylmähköä, mutta ei annettu sen häiritä.
 

Kona Fan Club of AD-Turku <3

Näkymä illan työmatkalta. Uskomaton fiilis liidellä kosteiden lehtien yli!

Ettei menisi ihan tuumailuksi, niin laitetaas parit ale-poiminnat internetistä!

ProBikeKit -alekoodeja!
SPORTFUL10UK - -10% Sportfulin-vaatteista!

20OFFSUPUK - -20% Vitamiineista!

Turhien mielihalujen tiistai

Aiemmasta avautumisesta saakin jo vinkkiä, että tänään on käyty kirkolla. Jotain teki mieli, mutta ei oikein osannut sanoa että mitä se oli. Päivällä speksattiin Pekan kanssa vähän kaikesta. Ihan kaikesta, mutta vähän onneksi. Eilen nostettiin pöydälle Shimanon Shadow -sarjan vaihtajat ja niiden hienous. Isojen poikien mukaan tällaisen kanssa saisi ketjun rauhoittumaan kovassakin ajossa, ilman että se pomppisi pitkin ja poikin. Tästä syttyikin yksi polte, kivahan se olisi että olisi ketju tiukassa ja säästyisi pyörässä "chain stay"(en keksi järkevää suomenkielistä sanaa :(). Noh, kappas vaan bikeshop.fi sanoi että olisi tarjouksessa moista vaihtajaa. Tadaa! 

Noh, ettei ihan helpoksi menisi, niin satuin maanantaina Myllyily-reissulla näkemään Prisman hyllyssä Polarin CS300-mittarin varsin kohtuullisella(130€) hintalapulla. Jokin kuitenkin pisti käsijarrun päälle ja Polari jäi hyllyyn. Tämäkin pitäisi siis käydä tarkistamassa. 

Aamuisen metsälenkin aikana kävi varsin selväksi että hanskahommat on rehdisti hukassa. Kesän aikana palvelleet ohuet hansikkaat on ajettu loppuun ja aamulla tempasin käsiin virkki-hanskat, näppärät kun ovatkin, mutta ei kyllä oikein pyöräilyyn tarkoitetut. Samaisella lenkillä kävi selväksi sekin että hämärää on aamuisin. Calderassa ei tällä hetkellä ole mitään valoja, saati heijastimia. Tarkoitus oli metsästää edullinen ledituikku keulaan ja ehkäpä taaksekin. Itse kyllä hämärässä näen kohtalaisen hyvin eteen, niin vielä ei ainakaan ole tarvista tuoda valkeutta, niin että se kanssa tulee. Näitä oli tarkoitus ihmetellä Prisma-motonet -sektorilta. 

Speksatessa myös käytiin läpi mahdollisia talviratkaisuja. Lunta ja kylmää oli ihan selvä juttu, mutta pyöräilyn kanssa vähän tuumailtiin, että 26 vai 29. Tuumaa siis. Kona Fan Club of AD-Turun perustajäseniä kun ollaan niin tottakai speksattiin myös Konan läskiä. Pekka sanoi että tanko on pöljä. En usko, koska oon räkänokkainen kossi. Tätä piti siis käydä ihmettelemässä myös. Bikeshop oli valinta siinä.

Noh, kun selvittiin länkkäriin ja todettiin suuri huijaus painemittarilla niin suunta kävi Prismaan. Sieltä löytyikin kivan pieni merkinantovalo Calderaan. Merkki oli jokin geneerinen nanonanopyörätarvikemeidänketjullecyclesportmikälie. Polttimona on yksi pieni ledi ja valotoimintoja on 3. Otan kuvan kunhan pyörä on puhdas ja kamerassa on virtaa. Hanskahommia ei Prismasta oikein löytynyt. 
Seuraavaksi suunta motonettiin, koska Ajopyörä vähän jännitti...

Motonetistä ei löytynyt mitään. Foxin hanskat oli pässin tuntuisia ja kalliita. Ei sopinut oikein käteen, eikä mitään järkevää pintaa tuntunut olevan. Varmasti kesällä on hyvät, mutta nyt ei pysty. Lähdin pois pettyneenä. :(

Mikä siis piristäisi paremmin kuin Ajopyörä, jeij! \o/ Pihalla jo katselin että ompas tutun näköinen läski parkissa. Kuinka ollakkaan, oli pikesopissa Dew Drop outiin tangon myynyt jäppinen! Katse oli tuima ja kulmien alta mittaillen totesikin, "Me ollaan kyllä nähty". No oltiinhan me. Tangonmyyjä olikin katselemassa MUN UNITTIA. Kun olin rauhoittunut ja kerännyt itseni niin tajusin, että sehän on ostamassa sitä isompi runkoista. Nou hätä. Vielä enemmän rauhoituttua tajusin, että ristus siinähän se on!

Kaikki muu, paitsi Wo, on turhaa.

Konan läski, pölhöine tankoineen. Jos jonkin tanko on pölhö, niin se kyllä oli. Voi eläkeläisen pieru sentään. Ei kyllä sopinut paikkaansa lainkaan. Kuvissa näyttää rennolle cruiser-henkiselle makkaralle, mutta ei nyt oikeasti tuollaista voi siinä olla. Kun sain taas itseni koottua, niin vedin käteen hanskaa. Monenlaista Foxia oli sielläkin, mutta vähän samaa ongelmaa havaittavissa kuin edellisessäkin kaupassa. Ei vaan istu. Kokeilin myös talvi-hansikkaita, mutta ei kyllä istuneet nekään. Hanskametsästys jatkuu! Pikesoppi on kyllä kiva kauppa. Polkupyöriä niin kauhiasti! Kiva katsella ja ihastella kaikkia eri malleja. Vähän tuli myös ihailtua Konan Honzoa, mutta ei siitä sen enempää. Vaikka ei mitään tarttunutkaan mukaan, niin silti tuli kyllä kiva fiilis. Motonet-pettymys oli vain muisto enää.

Seuraavaksi poljettiin reissulle sopivaan suuntaan, eli takaisin Raisioon. Työpaikan naapuriin itseasiassa. Jes! Myllyyn kävi tie. Vaivaamaan jäänyt Polari kummitteli mielessä, niin pakko oli lähteä tarkastamaan josko vielä olisi hyllyssä. Henkinen valmistautuminen ja ostohousut oli ladattu. Tässä päästäisi mittarikaupoille, tuumailin kun kikkailin kohti Myllyä. Matkan varrella näkyi melkoisen reilusti reippailevia ihmisiä. Kikkaileva nuoriso antoi myös arvostavaa silmää Calderan suuntaan. Rules! Sen enempää jaarittelematta. Eihän siellä Prismassa enää sitä mittaria ollu. Perhana! Joku muukin oli huomannut elämänsä tilaisuuden sen kanssa. Noh, eipä siinä. PS3-hylly oli vielä hyvällä mallilla, jos hetki heikoin tulee vastaan. 

Myllystä suunta extempore-giganttiin. Muisto oli että sieltä löytyisi Garminin Forerunner 110, gps:lä varustettu sykemittari. Kyllähän siellä sellainen olikin, pelkkä malli. Kukaan ei oikein tiennyt mittarista sen enempää, niin luonnollinen suunta ovelle ja kotia kohti. 

Kiva on huomata miten tuo maastoinen pikku-ek menee melkein itsestään nykyään, kun alkukaudesta oli vähän hakemista jaksamisessa. Tai siis kyllähän sen jaksoi, mutta tahti oli lainattu palvelua vaativilta vanhuksilta. Nyt voi mennä reipasta vauhtia koko pätkän, ilman että kuolema tulee silittämään korvaa. Mistälienee johtuu. 
Olipa myöskin jokin kimppalenkki samaan suuntaan menossa kun Moisiontielle selvisi. Alkuun ajattelin että liityn letkan jatkeeksi, mutta äkkiä huomasi että tahti oli karvan verran rauhallisempi mitä itsellä. Pienen häpeän(ylpeyden) saattelemana tahti sinne missä se hetkeä aiemminkin oli ollut ja vasemmalle kaistalle. Olo oli hieman syyllinen, mutta näkisin että maa on vapaa ja jos on tahti eri, niin parempi se on mennä siihen omaan vauhtiin vaan. TMT-elämäntapaihmiset olisi pissinyt hunajaa tuosta letkasta. 

Ilmaista ilmaa, ilmaisuun!

Anteeksi, mutta mitä täällä tapahtuu? Tänään suuntasin töiden jälkeen länsikeskukseen, ajatuksena käydä Ajopyörässä ja muissa mielenkiintoisissa liikkeissä mitä lähistöltä löytyy. Prismassa ja motonetissa, siis. Koska olen alkujaan Oulusta, niin koen edellä mainitutkin paikat jänniksi. Enivei. Oli ihan kivan siirtymä Raisiosta länkkäriin. Reitti kulki tuttuja ulkoilureittejä pitkin, ei mitään ihmeellisyyksiä, paitsi Heppa. Ihhahhaa. 

Noh, selvisin hepasta urheasti, en itkenyt vaikka pelottikin. Ardentit tuntui pehmoisilta niin ajattelin reippaasti, että noh, käynpäs tarkistamassa onko siellä ilmaa vai mitä siellä on? Kipikapi länsikeskuksen kulmilla sijaitsevalle Nesteelle, seinänvierustaa selaten löytyikin sopivan näköinen kaappi. Alkuun en kiinnittänyt huomiota lappuun, koska olen jurpountti joka ei lue ohjeita eikä lappuja, pft! Tässä kohdin huomasin että tappiohan tässä tulee, seinässä oli ihmeellinen laatikko missä oli reikä. Siinä kohdin tajusin että pakko on antautua ja lukea lappu...

PAINEILMAA. Ilmaa, paineella. Anteeksi, mutta pitääkö siitä maksaa? Joo, ymmärrän kyllä jos haluan henkilökunnan laittamaan sitä ilmaa jonnekin. Silloin pitää työstä maksaa. Tosin! Itse en aina ruvennut rahastamaan jos asiakas kävi rengasliikkeessä kysymässä voidaanko tarkistaa ilmat. Toki pelisilmä oli läsnä, jos asiakas oli vanhempi henkilö niin tokihan se kuului "Hyvään palveluun". Oikeasti nyt, sehän on vaan ilmaa, haloo. Ei mene minuuttia pidempään kun kiertää auton ympäri ja vähän tuuttailee. Nyt kuitenkin piti maksaa siitä ilmasta, että saa itse laittaa. Huoltoasemalla. Joo, tiedän kyllä että kompressori maksaa ja joo, tiedän kyllä että paineilmaletku maksaa. Kyllä, se renkaantäyttöpistoolikin maksaa ja joo, niitä myös häviää/rikkoutuu tuollaisissa oloissa todella reilusti. Joo joo, ei ole ilmaisia ne. Mutta. Nyt tulee se mutta. Se kaiken muuttava mutta. On olemassa jotain tiettyjä itsestään selvyyksiä tässä maailmassa. Huoltoasemien painemittarit ja lasinpesuvehkeet ovat yksiä niistä. Niistä koituvat kulut huoltoasema kuolettaa kalliilla karkilla ja kaljalla. Okei, ei ehkä kaljalla, mutta kaikella muulla, mikä on törkeän roisisti hinnoiteltu. Joo, jollain sen aseman pitää myös elää, mutta tässä kohdin pitää myös jotenkin perustella se, että miksi maitopurkki maksaa melkein 2€, kun jo pienessäkin kaupassa hinta on lähempänä 1€:n lääniä. Toistaiseksi. 

Maksullisen ilman kanssa samaan ryhmään menee maksullinen vessa. Näitäkin näkee todella monen huoltoaseman kulmassa. Siinä kohdin kun on Pakko maksaa se euro siitä, että pääsee poistamaan synnin taakan, niin silloin sieltä pöntöstä ei kurkista mikään. Ikinä. Tässäkin tulee väkisin huijattu olo. Millä se hinta perustellaan, siinä kohdin varsinkin kun wc-tilat on hirveämmät kuin Lohjan Prisman kyseiset tilat. Ne on hirveät, ihan oikeasti. Silloin voidaan perustella ilma, kun sen joku reipas ja noheva henkilö laittaa jonnekin, tai kenties ilma onkin jotain kaasua(typpeä esm.), jolloin sitä täyteainetta ei otetaan ilmakehästä. 
Ajatus karkaa kovin, joten annan tämän aiheen loppua tähän.

Ilmasta maksaminen ja Lohjan Prisman wc-tilat on vuoden 2013 huonoimmat läpät. Ikinä.

Freeride, drit, dhmitäää?

Kona Cowan, sinkuladirtteri

Jaaha. Kun aiemmin ollut pohdintaa että mikä on se seuraava askel mikä otetaan pyöräilyn kanssa. Ajatukset on pyörineet laidasta laitaan ja mitään vakavempaa mielipidettä ei ole oikein syntynyt. Pieni nuorukainen sisälläin kuitenkin enemmän on kallellaan ehkä kuran lennätykseen kuin korkeatempoiseen kiitämiseen. Ainakin tähän aikaan vuodesta. Selvästi on havaittavissa ilmiötä missä maantielle keskittyneet vaihtaa käyrän sarven suoraan ja kumin leveys vähintäänkin tuplaantuu. Ehkäpä se on se aika vuodesta? Samasta johtuen ehkä itselläkin on jäänyt unholaan ajatus cyclocrossista, ehkä se on sitten keväällä nostamassa päätään sulavien hankien takaa. 

Nyt kuitenkin hienojen sattumusten kautta sain Pekan Cowanin yökylään, niin pääsee vähän maistelemaan dirtti-laitteen sielunelämää. Ajatus olisi käydä jossain aiheeseen sopivissa maisemissa kokeilemassa hyppelyä. Sunnuntaina kävin entisellä maankaatopaikalla siinä toivossa, että edes jotain hyppyhenkistä olisi löytynyt, mutta tästä reissusta ei ole juuri tarinoita kerrottavaksi. Sen verran tarvii kuitenkin sanoa, että voi morjens jos tuolla ajelisi pelkästään täyttömäkeä ylös - alas niin pian saisi etsiä kilttiä, sen verran kovaa reisitreeniä on että äkkiä alkaa housut ahdistamaan kun ei mahdu enää koivet sisään. 

Tuolla olisi kyllä hyvät edellytykset dirtti-henkiselle harrastukselle, mutta se vaatisi melkoisen panoksen lapiolta ja lapioijalta. Tuskin kenelläkään hirveästi olisi sitä vastaan kun toiminta(maan lappaaminen) on lakannut ja epäilen ettei tuolla oikein mitään järkevää käyttöä ole. Pitää katsoa jos talvella puuhastelisi jotain! Nii ja juu, siellä kasvaa tomaatteja.

Jostain kummasta putkahti hirveä innostus maasturilla työmatkailuun. Vaikka ilmat onkin jo Haastavia, niin jostain silti tuli se tunne että, "Prkl! Määhän poljen vaikka puuhun!". Ihan kiva sellainen fiilis kaikin puolin. :)

Vaan mitä seuraavaksi? Calderaan huoltoa ja pikkujuttuja, toiset renkaat ja jotain kivaa itselle(kypärä, hanskat, valoa, yms). Keskitytään nyt oleelliseen ja mietitään hömpötyksiä tuonnempana.

Hyvää matkaa, Dew City!

Niin vain kävi, että Dewille löytyi ottaja tänään.

"Hi!
I am interested in your bike, a Kona City Dew, that you put out on
tori.fi, so I wonder if you still have it or have sold it?"

Keskikesän Dew

Pari päivää aiemmin oli moisilla sanoilla aloitettu yhteydenotto tipahtanut sähköpostiin. Yleensä ulkomaisella kielellä kirjoitetut sähköpostit menee suoriltaan roskakoriin, sen tarkempia tarkasteluja vaille jääneinä. Nyt kuitenkin jokin sai lukemaan tarkemmin ja kappas vaan sieltähän paljastui ihan oikea ostaja, eikä mikään hulivili. Aiemmin kauppaa tehdessä on satunnaiset ulkomaankieliset yhteydenotot tullut sähköpostiin, mutta näiden kanssa ei ole kertaakaan oikeisiin kaupantekoihin päästy. Yleensä ensimmäisenä kysytään hinnasta, tai tarjotaan jotain naurettavaa. Tämä yleensä onkin johtanut siihen että olen asiallisesti vastannut tavaran hinnan olevan xxx€, ja tarkempi kaupankäynti sitten paikanpäällä. 

Nyt kuitenkin kauppaa hierottiin jonkin verran sähköpostilla, kaikki vaikutti menevän pelottavankin kivuttomasti. Aikataulua hiottiin pariin otteeseen ja viimein sekin saatiin molemmille mieluisaksi. Sovittiin että Herra O. tulee käymään Raisiossa puolilta päivin. Vähän oli epäilyksiä että näkyisikö tätä O.:ta, mutta kuinka erehtynyt olinkaan...

Dew Ruissalossa

Vähän yli sovitun klo.13.00:n ovesta käveli sisään sporttireppuinen herrasmies joka sattuikin etsimään sitä itseään. Perhana vie! Kaveri tuli oikeasti! Eihän siinä, nopeat morjestelut ja takapihalle Dewiä ihmettelemään. Lukko auki ja tuumailut että mitä on luvassa. Vähän jännitti kun Hra.O. hyppäsi Dewin selkään ja lähti polkemaan. Pienen hetkisen arvuuttelinkin että mihin mahtoi mennä, mutta sieltähän se tulla tupsahti takaisin. Tässä kohdin olisi ollut epärehdillä kaverilla mahdollisuus ajaa vain matkoihinsa. Noh, sieltä kuitenkin veijari tuli takaisin. Satulaa vähän harmitteli kun oli matalanpuoleinen, mutta sitä saatiin onneksi samantien korotettua. 

Dew Drop Out City

Viimein oli kaikki mallillaan, avain vaihtoi omistajaa ja muutama paperinpalanen tuli toiseen suuntaan. Herra O. vaikutti tyytyväiseltä, oli kuulemma juuri sellainen mitä oli hakenutkin. Hieman kaihoisin silmin katsoin kun tämä vierasta kieltä puhunut herrasmies kurvasi Dewin kanssa horisonttiin. Vieraasta murteesta sain sen verran selvää että oli kypäräkaupoille menossa seuraavaksi. Nyt kun tarkemmin rupesin kaverin murretta miettimään, niin perhana sehän oli Tamperelainen! Tampereella ollessa kun oltiin aamupalalle menossa, hissiä odotellessa seuraan liittyi bisnes-henkinen herrasmies joka totesi näppärästi "G'mornin!". Suuremmilta sananvaihdoilta onneksi vältyttiin, luulen että hän oli Ilves-fani.

Tilanne on siis yhden Dewin vajaampi. Mitä nytten? Jotain tekee mieli, mutta mitä. Nuori seikkailija haaveilee jostain GTA-sarjan tuotteestan, mutta se pieni aikuinen potkii onneksi tätä kossia nilkkaan. Ei nyt ole mikään peliaika! Pelihommia kerkeää sittenkin kun on pimeää. Pimeämpää siis. 

Pari sanaa vielä tästä päivästä ja sports trackerin viha-smööh -suhteesta. Tänään oli siis tiedossa hentoinen luopuminen ja sitä silmällä pitäen poljin siis Dewillä töihin. Ajatus oli että saisi hienon trackeri-datan vielä luotua ja näytettyä maailmalle, että kyllä sillä edullisellakin hybridillä pääsee, tuulipuvussakin. Tämä ajatus oli vahvasti läsnä ja jostain selkärangasta löytyikin sellainen puristus reisiin että huhheijaa. Dewi suorastaan lensi työmatkaa. Työpaikan pihalla kun katsoin trackerin tietoja, niin aika näytti juuri ylittäneen 20:n maagisen minuuttirajan. Harmi ettei matka ollut edes vielä alkanut trackerin mukaan. Tukevasti oltiin kotipihalla, vaikka maisema oli muuttunut aavistuksen teollisemmaksi. 


Voi saatanan saatana!

Syksyinen torstai

Syksy on perhana. Ei auta vaikka mitä tekisi. Ilma on viileän kosteaa, vaikka oli ihan kivan näköinen keli, niin silti kokoajan korvan takana tuntui että ei tässä enää kesää olla viettämässä. Noh, reippaasti kuitenkin pyörän selkään ja kotia kohtia töistä vaan. On kyllä hyvä tuuri käynyt työpaikan kanssa, että jos sille tuntuu niin voi maasturillakin polkea ihan kivaa reittiä pitkin, ilman että tarvitsee aivan mahdottomia asfaltti-siirtymiä polkea. Jo parin sadan metrin jälkeen pääsee livahtamaan pusikon puolelle polkemaan. Kiva polku, alkujaan ilmeisesti hevosten ulkoilureittinä toiminut polku kulkee melkein kvl:n vieressä, mutta kuitenkin hajuraon jättäen. Kivaa ja kohtalaisen nopsaa polkua tarjolla kaikin puolin. Lopun kruunaa vielä sopivan tekninen(?) lasku. Tästä kun pienen siirtymän tekee kovaa alustaa pitkin niin pääseekin Pomponrahkan reiteille. 

Aamulla jo tuntui että perhana vie on liukasta. Ardentit meni märän juurakon seassa aivan minne sattui. Sai oikeasti olla hereillä ettei käynyt vahinko, vähän jopa yllätti ettei menty nurin. Pitkospuidenkin kanssa oli omat hetkensä, mutta niistä onneksi selvittiin. Eipä siinä, kaikin puolin ihan kivaa ajella silti maastoja pitkin. Polkujen päälle on laskeutunut kiva lehtipeite mikä tarjoaa kivasti väriä maahan... toki samalla se peittää alleen mitä mielenkiintoisempia yllätyksiä. Pari yllätystä tuli vastaan, mutta ei mitään liian vakavaa onneksi. Kaikin puolin kivaa maastoilua, vaikka vähän kikkailua välillä olikin.

Continental Spike Claw 120

Jännä nähdä miten on talvella reittejä auki tuolla. Tästä pääseekin siihen ajatukseen että millä sitä sitten talvella ajaa? Tuossa vähän alempanahan sitä jo mietittiinkin. Kuitenkin totuus on se että tarvinee talvirenkaat hankkia, oli se pyörä mikä vaan. Vaan siitä se kysymys syntyykin, että mikä olisi sitten oikeasti pätevä rengas, olematta aivan luokattoman hintainen. Saisi kuitenkin olla jonkin sortin kompromissi terävää leikkuria, jotta saisi jäällä otettu, mutta ei kuitenkaan liian pizzaleikkuri ettei uppoa jokaiseen. Pitää selvästi konsultoida...

Torstain kosteat

Kostean polun kulkija

Kurainen...

...sellainen

Oli ihan kiva polkea vaihteeksi töihin, vieläpä maasturilla! Didriksonin sadepuku oli ystäväni tänään. 

Mitä seuraavaksi?

Vähän rauhallisempikin lukija on varmasti huomannut miten on välillä ollut niitä hetkiä, että mulle kaikki heti

nyt. Välttämättä ei heti, mutta kaikki ainakin. Nyt herääkin se kysymys, että mikä on Se juttu mitä oikeasti haluaa seuraavaksi? Kaikkea kun ei vielä ainakaan voi saada. Harmi. Nyt voi kuitenkin sanoa, että on saatu jo vähän

maisteja siitä mitä kaikkea voi kahden renkaan päällä tehdä. Toki on paljon vielä kokematta, mutta vähän on jo ajatusta siitä hienoudesta mitä se voisi olla. Joojoo, rehti DH- ja maantie-touhu puuttuu listalta, mutta kyllä lasken Dew Drop outilla ajon jo _pieneksi_ kosketukseksi sille sektorille. Hennoksi hipaukseksi, näin sanottakoon. No juujuu, ei se sitä ole. Dewi painaa tonnin ja ajogeometria vastaa pihalle lahonnutta kiikkua. Silti, sieltä löytyy käyrät sarvet ja ajotapahtuma on korkealla kadenssilla suoritettua punnerrusta. 

Se siitä itsepetoksesta. :D

Dirt:

Jo ajatuksena hurja hyppely ja kikkailu innostaa huimasti, ketä ei innostaisi? Ajatus dirtti-laitteesta pyöri mielessä jo keväällä, mutta jokin järjen hiven sanoi että ei sillä olisi käyttöä sitten oikeasti muualla kuin hyppyjen äärellä.

Kona Downside

Silloin mieli veti maastoon kovin ja pelkän hyppylelun hankinta olisi ollut vähintäänkin pöljää. Pahimmillaan koko innostus olisi voinut nuupahtaa siihen kun ei sillä pikkukikkailu-vehkeellä pääsekään metsikössä oikein mitenkään järkevästi. Nyt kuitenkin on tilanne aivan toinen kuin keväällä, maastoon löytyy oikein pätevä laite joten sitä puolta ei tarvisi murehtia...joka taasen ei ole tarkoitettu siihen kikkailuun ja pelleilyyn mitä sillä viimeksi käytiin harjoittamassa. Hups. 

Dirtin kanssa myöskin pieni kiinnostus olisi, että hankkisi paljaan rungon jonka ympärille kokoaisi sellaisen vehkeen kun itse haluaa. Tosin. Tässäkin kohtaa järjenääni(Pekka) sanoi, että katso tori. No katsoin torin. Piru se oli taas oikeassa. Torista löytyy dirtti-pyöriä todella reilusti, on rehellisiä aihioita ja kisavalmiita hurjimuksia. Jo muutamalla satasella saisi ajovalmiin pelin. Valmiiksi kolhittu ja kaikkea. Jäljethän kertoo elämästä, tällainen nöösi ei ikinä saisi niitä aikaan, niin ehkä olisikin fiksumpaa ostaa valmiiksi piesty rokkikone? Rispekti olisi taattua ainakin kadulla...

29er:

Talvisten polkujen ikuinen selättäjä. Yksinkertaisuuden multihuipentuma. 

Tiivistää hyvin, mitä se voisi olla. Rumaa, mutta toimivaa!

Pekan sotavasara aika hyvin tiivistää sen ajatusmallin mitä 29er voisi olla, ehkä jopa yksinkertaisempikin toimisi. Mahdollisia ehdokkaita voisi olla mm. Konan Unit, tuo teräsrunkoinen rakastaja. Konan Honzo on myös yksi, vähän ehkä jo hifistelyn puolelle menevä vaihtoehto.
Toisaalta...
Mikäpä estäisi tämänkin vaihtoehdon kanssa suorittamasta tori.fi -ratkaisua, eli sieltä metsästää sopiva aihio, mistä ajan kanssa jalostaisi jotain villiä. 

Jännä nähdä miten tässäkin käy. Dewin saaminen kaupaksi on kuitenkin se juttu mistä kaiken pitää lähteä. Kokonaisuutena siitä tuli "kohtalaisen" toimiva paketti, dropin kanssa ehkä turhan kömpelö ja vakiona taasen ehkä turhan mauton? Ei herätä samanlaisia tunteita kovalla alustalla, mihin se on tarkoitettu, kuin esimerkiksi Caldera omalla pelikentällään. Siksi on Dewin aika lähteä. Meillä oli hauskoja reissuja, mutta nyt tuntuu että se viimeisin terä siitä hauskasta on hävinnyt ja jäljellä on tylsäksi kulunut kärki mikä tökkii milloin minnekin. Katsotaan keväämpänä maantiekelpoisen tilannetta, mikä on sen hetkinen tunne asiaa kohtaan. Sellainenkin on pakko saada, tottakai, viimeistään silloin kun kesä tulee ja aurinko lämmittää kivasti. Nyt on kuitenkin märkää, pimeää ja kylmää. Ilma on kostea ja luinen. Nyt pitää lennättää rapaa.

Tylsä maanantai, siispä leikin!

Nyt tarvitaan enää videoita mihin voi alkuruudun lisätä! Buahaa!

Kaikenlaisia testailuja vol.1

Kamera: Nokia Lumia 820
Edit: Premiere PRO CS6

Sunnuntai: Urbaanin MTB:n metsästys & harharetki BMX-maailmaan

Kuinka sattuikaan, eilen viestiteltiin Luotto-Pekan kanssa että oisko jotain ajohommia tänään? No tottakai! Sen enempää ei vielä tiedetty, että mitä ja minne, mutta se tiedettiin että polkemista ja ...sinne? Ei oikein tiennyt mitä ja minne, vähän oli kutinaa että keskustan kulmilla voisi jotain hauskaa olla. Isot pojat on puhuneet että sielläkin on kaikenlaisia teknisiä "maastoja" missä voisi urheilla ja neppailla.

Sovittiin siis että keskustaan suunnataan aamupäivän aikana. Kuinka sattuikaan että Kupittaan BMX-radalla oli paksupyörien ajeluja sovittuna. Sinnepäin siis suuntasi kahden reippailijan tie. Pyörätie. Reitti oli kohtalaisen suora, Koulukatu - Vartiovuori - Kupittaa. Vartiovuoren puistossa vähän ihmeteltiin maailman menoa, ei penkiltä, mutta kuitenkin. Kupittaalla oli ilmeisesti mätsäri valmistelut käynnissä, puisto kuhisi koira-ihmisiä kennel-liiveissään. Näky oli yhtä aikaa innostava, sekä pelottava. 

Paksuja sekä Bemaxi

Selvittiin koiraliivi-viidakosta bmx-areenalle ja siellähän ne paksut jo pomppivatkin. Jumaliste se oli uljaan näköistä kun isokumipyörä loikkaa suuresti ilmaan. Tuntui hullulta katsella nuita mörköjä bmx-pyörien kotioloissa, niin kauhean kokoisia olivat peijoonit. Toki tarkemmin kun kokeili yhtä läskiä, niin voi morjens miten kevyt voi pyörä olla! Caldera oli rautakangesta taivuteltu makkara sellaisen rinnalla. Mää haluan. 

Paksut lähdössä

Toki kun radalle oli selvitty niin tokihan siellä piti kokeilla miltä se tuntuu ajaakin sellaista pitkin. Tottakai heti alkuun sain alle 24" kruiserin. Vähän tuli orpo olo kun tangolta ei löytynyt muuta kuin takajarrukahva. Tanko oli lyhkäinen, koko tuntuma oli aika erikoinen. Näppärähkö suorastaan. Ei auta itku, ajattelin ja sitten mentiin! Ei morjens miten ottaa koipiin tuolla radalla jumppaaminen. Yksi veto vieraan krossimopon selässä ja koivet oli aivan ihmeissään. Luulin että maantietempomisessa olisi Vastusta vaan kyllähän tuo radan kierto oli vielä jotain vielä vähän hurjempaa. Tuli aavistuksen pölhö olo kun katsoi miten oikeat pyöräilijät kiersi rataa sen kymmenen kertaa putkeen, tämän perään vähän huokaisivat ja uudestaan radalle. Terveppä terve! Eipä siinä silti, polte syttyi tuotakin touhua kohtaan! Se lyhkäinen veto ja kropalla joustaminen oli jotain niin villiä. Tottakai maastossakin joutuu kropan kanssa ajamaan, mutta ei siellä tule nyt ihan tuota tahtia sitä pomppua vastaan. Ihan hullua touhua! 
Hieno oli nähdä myös miten nuoret polkijat otettiin avosylin vastaan, ei mitään soraääniä mistään. Kovasti kannustettiin heti ja ajovinkkejä tuli samantien, miten eri kohdista kannattaa ajaa. 


Kupittaalta kun maltettiin viimein lähteä poikkeen, kävi suunta kohti "jonnekin". Kierreltiin kaarreltiin kupittaalta Hämeentien yli ja sieltähän kurkisti pian jokin kivan näköinen rakennelma, kivan mäen päällä. Kappas vaan, sehän olikin Turun Yliopisto! Piha oli täynnä kaikkea kivaa, rappusia, kalliota ja kaikkea siihen väliin. Täällä kului hetki jos toinenkin rappusia laskien. Itsehän viimeksi rappusia tullut pyörällä alas joskus ala-asteella, joten vähän ehkä jännitti. Äkkiä kuitenkin jännitys hävisi ja rappusia mentiin enemmän ja vähemmän kokoajan. Kivan vaihtelun vielä tarjosi kun vaihdettiin Pekan kanssa pyöriä ja sain täysjoustoisen Cadabran alle. Vähän oli oudon tuntoinen kun oli tottunut matalaan polkukiitäjään jossa istutaan kohtalaisen alhaalla. Melkoinen shokki oli kuinka ylhäällä tuossa oltiin, kuitenkin ajotuntuma oli villi. Calderan kanssa jos meinaa keulaa nostaa niin siinä saa olla rehdisti päättäväisyyttä mukana, Cadabralla kun etupäätä nosti Calderan tyyliin niin ylihän se tuli. Meinattiin, vain meinattiin mennä mukkelis! Sovittiin että tuonne mennään uudestaan, kameroiden kanssa. Paljon puhuttu mtb-videojeejee!


Takaisin polkiessa oli keskusta ammuttu täyteen väkeä. Ilmeisesti joku Turun päivä oli tapahtumassa. 

Oli kyllä hauskaa, saakelin hauskaa! BMX oli tosi villi kokemus kaikin puolin. Calderan kanssa meno tuntui jotenkin turvalliselta vs. ehta BMX, ehkä turhankin turvalliselta? Kyllä tuonne kuuluu pienet somat pyörät, tai sitten se läski. Itsellä oli pikkainen tilanne Sports Trackerin kanssa niin reittiä ei tule tällä kertaa. Pekan trackerista luntattua sen verran että matkaa tuli n.13km + kupittaan radan kierrot. Ei paljoa, mutta sitäkin hauskempaa. Laatu korvasi määrän tänään. :)

Lyhyesti todeten siis.
Rakas joulupukki, tahdon muiden kivojen juttujen lisäksi vielä bemaxin ja läskin.... nii ja dirtti/freeride-pyörän!

Porrastelevin terveisin,
Joni-tonttusi.

Lauantain Lonkero Cup

Aamupäiväisestä testilenkistä jäi vähän kaivelemaan, että voiko oikeasti olla ettei sittenkään keskari nouse vaikka on käyrä tanko ja kaikki. Tovin jos toisenki siinä tuumailin mielessäin että ehkä se vaan on niin, ettei rauta, käyrä taikka suora, tee tempojaa. Vaiko sittenkin...?

Moision pysäkillä - Anneli Auer

Ajatushan lähti siitä, että tänään voisi vähän lämmintä saunaa ja ehkäpä vähän hapanta. Siitä siis hyvällä tekosyyllä Ruskon Smårgettia kohti! Reitiksi tuli suoraakin suorempi ohikultien varsi->Ruskontie, eikä huomattavasti lyhkäisempi Kaharintie. Paljon näkyi kyllä ulkoilevia ihmisiä, eikä ihme, kun ilma oli mitä mahtavin! Vähän harmittaa että tuli alkuun otettua turhan pehmeästi ja terminaalimäessäkin tuli mentyä töppöstellen. Vasta ohikulkutien alkaessa oikeasti tempo heräsi ja tahti muuttui ihan kohtalaiseksi.



Vähän harmittaa ettei tullut alusta alkaen vedettyä nuppeja nurin, mutta pitää kyllä silti olla edes hippusen verran tyytyväinen siihen, että melkein 65% matkasta oli keskari yli 30km/h. :)

Nyt kun on vähän päässyt sinuiksi tuon dropin kanssa niin ihan hyvältähän se tuntuu. Muistaa vaan pysyä siellä alhaalla, eikä lähde selkä suorana polkemaan. Ammattilaiset kuulemma menee niinkin +70km lenkkejä, yli 28km/h keskarilla.. Huhhui. 

Operaatio: Kona Dew City Drop...out

Dewi ja droppi. Stemminä Sportia Pekasta löytynyt 120mm -7° töttörö.

Siinä se nyt on. No eikä ole, mutta ensimmäinen testiversio on. Vivut on aivan mitä sattuu ja miten sattuu. Tällä kuitenkin käytiin länsikeskuksen lenkki ajamassa. Ajoasennossa oli niin paljon hakemista että ihan hirvitti. 

Kuten kuva kertoo niin vaihdevivut&jarrukahvat on suoraan lainattu alkuperäisestä tangosta, kaiken kruunuksi on vielä tupit laitettu päähän lisäämään sitä kauheutta. Ettei ihan kivittämiseksi menisi niin todettakoon se että huomasi kyllä selvästi miten keskari nousi, vaikkei trackeri samaa mieltä olekaan. Kunhan malttaa pysyä alaotteella niin teräsreisi saa aivan erilaisia vauhteja aikaan tuolla setupilla. Itse ajanut kuitenkin tätä ennen droppitankoisella maantiepyörällä ehkä kokonaisen 100metriä? Joten ajoasennossa ja yleisessä kyykkäilyssä on vielä reilusti hakemista. 

Aika näyttää miten tuon kokoonpanon käy. Dewi on kuitenkin myynnissä tällä hetkellä niin sekin on mahdollista että tarvinee keksiä jotain muuta tilalle. Ajatus oikeasti käkkyräsarvesta kiinnostaa kovin, mutta samalla nostaa päätään yksinkertaisen kaunis 29er, ilman mitään turhia hömpötyksiä. Talvi kuitenkin on väistämättä edessä, sitä ei voi perhana kiertää. Sitä silmällä pitäen droppitankoinen kiitäjä on vähän dumdidam-vaihtoehto, toki cyclocrossilla pääsee, mutta ei sillä voi kikkailla. Niin paljoa. Minä ainakaan. Vielä...

Ehkäpä sitten ensikevääksi jos saisi aikaiseksi ihan ehdan maantiekiiturin. Voisi selvästi erotella jyvät pakaroista, eikä tarvisi koittaa perustella cycloa sen enempää. Pitäisi maasturin maastossa ja käyrät sarvet kovalla pinnalla.

Tanpere!

Näkymä perjantai-aamuun

Aamiainen, salaatit piilotettuna pekonin alle

Vapriikki. Näyttelyinä Kiinalaisia, 1918, Suomalaista hokia, tekniikkaa sekä biologiaa

Vanhan koulun Kärppä-paita

Hoki-osastoa

Paikallisen TMT-ohjus

Pöö.

UCI Trials World Cup 2012 Aalter 26" Superfinal

No morjens! On kyllä huimaa tasapainoilua. Noh, jos määki joskus opin vielä keulimaan. :D

Operaatio: Dew Drop etenee! ...vai eteneekö?

Tänään saatiin Dew Drop -projektia polkaistua reippaasti eteenpäin! Olin eilen löytänyt yksivaihde.netin foorumilta droppitangon joka oli Turussa myynnissä. Reipas foorumilainen pistikin nopsaan viestiä että vieläkö löytyy? No kyllähän se löytyikin! Kaupat tehtiin mukavan paksupyöräilijän kanssa ja nyt on tanko hallussa. Vaan kuinkas kävikään...?

No helkkari kun kotia pääsi viimein ja rupesin vanhaa tankoa sen enempää tutkimatta irroittamaan. Pian olikin Dewin orkkis-stonga irti ja droppi kädessä. Äkkiä kävi selväksi että eihän se käyräsarvi sovikaan Dewin orkkis-stemmiin. Dewissähän oli himskatti ohkanen tanko ja uusi oli kertaluokkaa paksumpi.
Perhana! Siihen hätään sitten tuli ajatus että jostain kävisi vaan "jonku sopivan" stemmin hakemassa ja miettisi asiaa joskus tuonnempana tarkemmin. Kello oli kuitenkin niin paljon ettei siihen aikaan enää mikään vakavasti otettava pyöräkauppa ollut auki.
Perhana.

Vaan eipä hätä sen näköinen. Hiljaa mielessäni toivoinkin että sopivaa stemmiä ei siihen hätään löytyisikään. 
Koska.

Päivällä oli Pekan kanssa puhe(me puhutaan aika paljon pöljiä juttuja btw.), että onko järkee vai ei? No eihän siinä oo. Dewiin saa pistää toisen Dewin verran rahaa kiinni että se on edes etäisesti siellä missä haluaa. Silloinkaan ei olla oikeasti siellä, mitä siltä haetaan. Järkevämpää siis onkin pistää Dewi myyntiin tuollaisenaan, on kuitenkin siisti ja ripuloimaton peruspyörä. Ne rahat mitä Dewistä mahdollisesti saa niin sitten pistää sukan varteen. Käy sitten jossain kohtaa syslosossi-kaupassa, tai jossain muussa. Talvi tulee ja tuskin Dewin kanssa hirveitä TMT-vetoja tulee otettua. Caldera palvelee talvella paljon paremmin, jos siltä tuntuu.

Operaatio: Dew City -> Dew City DROP!

Kuten jo aiemmin olin tuumaillut, niin Dewille haluttaisi tehdä jotain. Kuinka sattuikaan niin tänään tuli Pekan kanssa puheeksi että droppitanko pitää saada ja jotain nyt alkaa puuhastelemaan. Noh, Pekka vihjasikin että katsele sinä poika yksivaihde.netin foorumilta, siellä niitä on! Perhana vieköön siellähän niitä olikin! Nyt vain metsästää sopiva ehdokas jonka kanssa lähteä tätä projektia viemään eteenpäin.

Ajatus on jotakuinkin seuraavan näköinen.

Kova oli vääntö Pekan kanssa, jotta tarviiko TMT-ohjus oikeasti levyjarruja. Kovasti oli argumentteja siitä miten tulee painoa lisää ja käyttövarmuus heikkenee huomattavasti vs. vannejarru. Investointejahan se kyllä vaatisi kun Dewissä ei ole etuhaarukassa paikkaa jarrusatulalle, eikä kiekotkaan ole levyjen ystäviä. Hankintalistalle menisi siis kiekot, haarukka ja levyt.

Kuinka ollakaan ajatus on pyörinyt myös että päivittäisi maasturin jarruja ja siitä jäisi hydrauliset ylimääräiseksi. Näille kyllä paikka löytyy, mutta samalla nämä vapauttaisivat tektron mekaaniset levyjarrut. Tuollaiseen ohjukseen ehkä ennemmin vaijerivetoiset haluaisinkin. Tässä kohdin tullaankin siihen, että droppitangon kaveriksi tarvitaan myös uudet vivut ja vaihdesysteemit. Näitä pitää vielä opiskella, ajatus on nyt kuitenkin lähteä tangosta rakentamaan systeemejä.  




Katsellaan josko saisi tangon hankittua ja sitä kautta aloitettua projektia. Kunhan on jotain kerrottavaa, niin se kyllä kerrotaan Heti! 

Projektit on kivoja!

Update #1: Turusta löytyi droppitanko, huomenna katselemaan!

Sunnuntain rauhallinen palautuslenkki...eikumitä?

Dew Maarian pappilalla

Ajatushan oli ajaa 100 nyt viikonloppuna. Ei tullut ajettua. Perjantaina keksittiin Pekan kanssa että sehän olis mahtavaa käydä lauantaina(eilen) maastoilemassa. No perhana! Maastoilu on aina kivaa. Ajettiinkin lauantaina maastoa, Taivassalon turinoita löytää vähän kun selaa taaksepäin. Voin sanoa että Taivassalo + sakkolenkit niin oli kyllä kaikki annettu. Uni tuli illalla ja veto oli aika loppu. Niin loppu että tuli nukuttua ennätyspitkään. Itse yleensä herään viimeistään ysiltä, oli mikä vaan, mutta nyt mentiin yli ysin ja komeasti. Sopivasti Simpsonien alkuun!

Ruissalo kutsuu!

Aamu meni aika perinteisesti pööpöillen. Reipas aamupuuro huiviin ja Vernakin lähti töihin. Ajatus oli että pieni kiva kevyt palauttava pyörälenkki länsikeskukseen olisi ihan passeli. Nooh... Varustautuminen oli oikein löysä perinteinen, eli ei mitään. Juomaa pakattiin yhteen ½l muovipulloon ja vaippahousut jätettiin hyllyyn. Ei todellakaan ollut tarkoitus ajaa kuin länsikeskukseen ja takaisin. 

Länsikeskuksessa kuitenkin pieni syyllisyyden tunne hiipi korvan taakse, kun oli sata luvattu ja kaikkea, samalla kuitenkin pieni järjenhiven koitti sanoa että ei sulla oo tarpeeks vettä eikä oikein mitään mukana. Noh, kuitenkin ajattelin että kai nyt sentään Ruissalon sakkolenkki voidaan vetää. Sinne siis. Ikinä en ole Ruissalossa käynyt niin vähän jännitti miten siinä käy. Sakkia oli paljon liikenteessä, en kyllä sinällään ihmettele kun ilma oli mitä mahtavin! Ihan ei Ruissalon kärkeen asti selvitty, kun innostuin poimimaan auringonkukan yhdelle tietylle. :P

Ruissalo

Dew + seikkailureppu

Ruissalosta suunta kävikin kohti kotia, tai sinnepäin ainakin. Hiljainen tavoite oli saada ainakin 40 kasaan. Olisi edes vähän polkemisen meininkiä ollut. Raision kunnaille kun selvittiin niin ajatus kävi että josko sakkolenkki Ruskon kautta. Noh, Ruskolle päin siis! Miten sitten sattuikaan että risteykselle saapuessa tulikin mieleen että josko sittenkin Maskun sakkolenkki ennemmin? Juoma oli loppu ja vähän oli jo nälkäkin, mutta tästä saisi sen 60 kasaan... 

Jotain ihmeellistä takapyörähuttua

Maskulle siis! Maskun sakkolenkin jälkeen olikin jo rehdisti kaikki annettu. Takapuolen kulmille oli hiertynyt toinen aukko ja koivissa tuntui jo aika kivasti polku. Kotiin kuitenkin selvittiin urheasti! Ohikulkutien varrella vielä viimeiset puristukset ja terminaalimäessä se viimeisin nipistys. Sen jälkeen rauhallinen lasku kotiin. 

Kaikkineen oli kyllä kiva sunnuntai-lenkki! Lähdettiin 20-30km rauhallista verryttelyä hakemaan ja saatiin tuplaten. Ei voi olla kuin tyytyväinen. :) Tästä on hyvä jatkaa satasen metsästykseen. Tämä antoi kovasti uskoa siihen, että oikealla valmistautumisella ja varustautumisella, 100 ei ole kuin näyttää vain.





Loppuun vielä sports trackerin piirtämä reitti.

What is Mountainbiking about?

Maastoisa-lauantai.

Oli synkkä ja myrs... ei kyllä ollut myrskyinen yö eikä synkkäkään. Sumua oli kyllä pirusti aamulla. Vähän jännitti mihin suuntaan sää kehittyisi, mutta huoli oli turhaa. Saavuin AD:le aikaan sovittuun, vähän jopa ennakoidusti. Ei näkynyt muita, vielä...

Oli siis sovittu tosiaan extemporee että lähdetään lauantaina vapaa päivää viettämään Taivassaloon Green Racen maastoreitin maisemiin. Vähän jännitti että miten mahtaa käydä, videoiden ja kuvien perusteella osasi vähän odottaa että mitä sieltä tulee vastaan, mutta kyllähän se totuus silti sattui. Kirjaimellisesti siis, kun tuuttasin kaatunutta puunrunkoa päin, ilman turhia keulan nostoja. Pyh pah. Sitten oltiinkin nenällään, pyörä perseessä. Kaikki tapahtui niiiiin hitaasti että ihan hävetti kun tiesi heti miten siinä tulee käymään, mutta ei vain saanu mitään muuta aikaiseksi kuin hennon toteamuksen aiheesta. Eipä siitä siis sen enempää. 
Perhana.

Aivan, oli siis sovittu että 09.30 kulmilla oltaisiin Raisiossa jossa lastattaisiin pyörät firman pakuun jolla kurvattaisiin Taivassaloon. Näin tehtiin. Vielä haettiin pikadopingit k-marketista ennen kuin itse baana avautui. Pekka oli kartturina ja mää ajelin, Vili kertoi elämää suurempia faktoja metsistä ja meristä. 

Sponssipaku + Konat

Vilin 29er Specialized ja kellahtanut Caldera

Ihmeellinen otos Pekan Cadabrasta. Hmm.

Perille löydettiin aika helposti, pelottavan helposti suorastaan. Paikka oli jonkinlainen maatilamatkailukahvilameininki-juttu? Oli kyllä kaikinpuolin puitteet kunnossa. Kisa oli ollut viikko sitten, joten reittimerkit oli melko hyvin vielä paikoillaan. Kivana yksityiskohtana oli maastoon merkattu kannot/kivet/yllärit todella hyvin. Maasto oli todella mahtava. Ei voi muuta sanoa. Pääasiassa todella nopsatempoista polkua, todella nopsanopsatempoista. Polkujen lisäksi reitiltä löytyi upeat kalliobaanat. Vaikka oletettiin että lähdettiin oikeaan suuntaan niin kohtalaisen nopsaan huomattiin että reitti olikin kääntynyt toisin päin. Vähän harmi sinällään kun parissa paikkaa oli tehty todella hurjia laskuja. Noh, olihan hurjia nousuja! Hieno reitti oli kyllä näinkin. Pieni harhapolkukin tuli otettua, mutta sekin meni maisemia ihastellen. 

Maalinousu

Kaikin puolin oli kyllä upea kokemus käydä tuolla. Reitti oli mahtava. Uskomaton suorastaan. Tavallaan olisi voinut käydä toisenkin kierroksen, mutta nähtiin fiksuimmaksi pakata pyörät pakuun ja kurvailla Raisioon.

Sports-trackerin näkemys reitistä.
 

Raisioon kun selvittiin niin itsellä vielä vähän polkukoipea kutitti niin kävin kiertämässä muutaman, no ok, vain kolme sakkolenkkiä Haunisten altaalla. Jo altaalle polkiessa herätti ihmetystä etuvaihtajan toiminta. Koitin säädellä ja käännellä, mutta ei vain tuntunut tulevan tolkkua. Noh, pian selvisikin että kammet olivat _taas_ löysällä. Onneksi oli kalut mukana niin sain helposti kirrattua kammet kiinni ja taas tuntui kaikki toimivan mallikkaasti. 

Altailla oli reippaasti väkeä ulkoilemassa. Muutama maastoilijakin tuli vastaan. Kuin tilauksesta tuli puskista kelta-punaiseen ajopaitaan verhoutunut polkija ja siitä saikin kivan kimmokkeen lähteä kolmannelle sakkolenkille. Keltainen ohjus kuitenkin meni omassa sarjassaan ja ei ollut mitään sanottavaa kuin morjens. Urhoollisesti kuitenkin tuutattiin viimeinen sakkokierros loppuun. :) 

Caldera altaalla

Tuumailuja: Videot&Jutut niiden takana

Tänään jostain ihmeiden kautta silmään iski Gigantin mainos facebookissa jossa oli huima tarjous Goji "actionvideokamera" -tuotteesta. Jostain ihmeellisien mutkien takaa tuli polte että tuollainen on saatava Heti! Jotenkin kuitenkin maltti oli läsnä ja en nyt ihan siltä sekunnilta tilannut moista härveliä. Ei kaukanakaan oltu. Sattui kuitenkin sopiva väli käydä gigantissa moista vekotinta ihmettelemässä ja totuus paljastuikin äkkiä. Goji vaikutti melkoisen heiveröiseltä ilmestykseltä kaikin puolin, toki edullisella hinnalla saa edullisen tuotteen. Kuitenkin oli pakko avata dx.com ja tarkemmin vielä tämä osio. 

Aina on kiinnostanut, joskus enemmän joskus vähemmän, puuhastella kuvien ja videoiden äärellä. Välillä on jotain hauskoja kokeiluja syntynyt ja välillä taas vähemmän hauskoja. Kuitenkin aihe kiinnostaa paljon ja harrastustouhuista saa monesti sen kimmokkeen alkaa visioimaan jotain hienoa tuotosta. Videoiden kanssa kuitenkin materiaalia pitäisi tuottaa Paljon, että saisi luotua jotain oikeasti näppärää. Netti on pullollaan todella hienoja luomuksia aiheesta kuin aiheesta. Pistää välillä miettimään miten hirveä kasa rautaa ihmisillä on jotka tekevät noita. Kuvakulmia löytyy samasta kohdasta useita. Ehkäpä tästä tulikin ajatus että pieni actionkamera tarjoaisi yhden perspektiivin lisää. 

 

Nykyään olen kuvaillut lähinnä huvikseen kaikenmaailman "suttuvideoita", autoista ja kissoista. Pirkko toki on myös ollut aiheena. Youtube on kulunut toisinaan puhki erilaisten kikkojen tutkimisessa. Olisikin vinhaa tehdä jokin oikeasti edes vähän suunniteltu video. Ei välttämättä tarkkaan käsikirjoitettua, mutta kuitenkin jotain, missä on selvä alku - kerronta - loppu. Ei pelkästään satunnaisia kamera-ajoja edestakas-ylösalas. 

Parista kimppalenkki-illasta Vili onkin puuhastellut ihan hauskoja koostevideoita. Kuvaus on pääosin käsivaralta, pokkarin kanssa otettua. Tämän lisäksi välillä on pokkari laskettu maahan ja otettu ohiajosta videota, kun on tullut se fiilis että "Voi morjens mikä kohta!". Tähän kun vielä lisää Pekan kypärässä olleen actionkameran materiaalin niin onkin jo varsin toimiva kooste kasattuna. Nämä onkin ihan kivoja videoita katsottavaksi. Kuitenkin materiaalin toisinaan poskettoman heikko laatu syö vähän yleistä fiilistä. Vaikka vauhtia ja tilanteita onkin saatu tallennettua, niin puuroutuva kuva saa aikaan pienen lässähtämisen yleisessä tunnelmassa. Ok. Pro-videoissa on tuotantotiimi missä on enemmän päitä kuin puulaaki-pesistiimissä, mutta silti on ajatus että nuita pieniä juttuja voisi hioa. Totta on että rauta tulee oikeissa ja improvisoiduissa actionkohtauksissa monesti vastaan kun materiaali tallentuu vain sille pienimmälle kennolle sen onnettoman "optiikan" lävitse.

Itsellä monesti kaatui autopuuhien videoinnit juuri siihen kun tuntui että ajaminen oli vain niin hauskaa ettei malttanut lopettaa ja keskittyä välillä materiaalin tuottoon. Tämä ongelma on nytkin nostanut päätään kun on ollut kamera repussa ja ajatus että ottaisi fiilistelykuvia luonnosta. Ei vain malta. Ajaminen tuntuu niin kivalta ja kun on siihen tiettyyn olotilaan päässyt niin tuntuu melkein väärältä lopettaa. Kiva olisi kuvia katsoa ja tottahan toki se kuvien tuottaminenkin on todella hauskaa ja mielekästä. Ei vain silti malta. 
Ehkä pitäisikin tehdä niin että kun kuvaa, niin kuvaa jotain toista. Pelkästään se ajatus jo alkuunsakin että itse kuvaa ja toinen kikkailee. Ei lähde polkemaan/autoilemaan/mitävaan, vaan lähtee kuvaamaan. 

Nyt onkin ajatus takaraivossa että kuvaisi MTB-henkisen pikkuvideon. Videon missä olisi paljon staattista kuvaa kertomassa tulemisesta ja menemisestä. Tämän tueksi tulisi pikkukameroiden materiaalia mikä tarjoaisi puolestaan konkreettista tuntoa siihen menoon ja meininkiin. Juurikin ne parhaat laskut ja ilmavimmat loikat. Kiinteä kamera taas kertoisi enemmänkin sitä tarinaa metsästä ja sen kulkijoista. Paljon ajatuksia saakeli! Pitää koittaa hennosti vihjata tietyille että tuollainen kuvausretkipolku voisi olla mielenkiintoinen. Pikkukameroita ja tripodi järkkärille. Sehän olisi vielä vinhempaa kun kaikista saisi 60fps ulos! Järkkäri siihen kyllä pystyy, ilman että kuvanlaatu kärsisi lainkaan. Pikkuisten kanssa sitten asia erikseen. 

Hmmhmm... BB alkoi.