Peeveli!

Vuoden viimeinen maanantai. Apua.

Vuoden viimeisen maanantain "Reippaasti 30min". Klick!

Ohhoh. Niin se vain aika menee. Eilen vielä oli sunnuntai ja tänään onkin jo vuoden viimeinen maanantai. Voihan sentään. Kuten aiemmin jo todettiin, niin tarkoitus oli, että kokeillaan Team Piparkakun kanssa miltä elämä tuntuu ilman punaista lihaa. Aivan vege-linjalle ei lähdetä, mutta se "pahin" liha karsitaan pois. Yhdenlaisen "välikauden" johdosta ei ole mitään järkevää pyöräjuttua ole tullut päiviteltyä, mutta koska blogin on hengitettävä ja luotava itselleen elämää niin on tätä pientä blogihöttöä tuotettu erinäisten ruoka-aiheisten kuvien muodossa. Näistä on saattanut aistia tuota edellä mainittua "Ei punaista lihaa" -kampanjaa. 

Nyt kuitenkin on se aika vuodesta, kun kalenterista käännetään uusi sivu, uusi vuosi ja toki uusi viikko. Ajatushan oli että kokeillaan nyt viikko alkuun, mutta eihän sitä ikinä tiedä kuinka pitkälle tämä kokeilu venyy. Parhaimmat tuloksethan saisi kun malttaisi esimerkiksi kuukaudeksi venyttää testin. 
Saas nähdä.

Viikonloppu.
Oli rägää ja dunggaisda. Buu.
Pesin ja rasvailin pyörät. Biltema <3

Pyöräpesua, ketjupesua ja yleisrasvaa

 

MTB vs OTB eiku...

Päivän prinsiipit

Välipäivän kanarulla

Mistä on hyvä ja raikas päivällinen tehty?

-Täysjyvä tortillalättyjä ala Rainbow
-Broilerin filesuikaleita, maustettuna puolikkaalla fajita mixillä
-Random pekoniviipaleilla(paistettu kanan kanssa)
-Ananasta!
-Perussalaattimeininki(salaatinlehteä, tomaattia normi/mini, kurkkua ja rucolaa)
-Juustoraastetta, sitä punaista.
-Aitoa makeaa chili soosia, halvinta mitä hyllystä löytyi. Haettiin alkujaan toiseen projektiin villinä korttina.
Perheen uusi suosikki! :)

M5 koeajolla.

Kinkun sulattelulenkki M5:n kanssa. Klick!

Mobiilitesti vol.2

Jouluinen mobiilitesti

Testataan miten matkapuhelimella onnistuu turhien jaarittelujen jako.
Mielenkiintoista!

Haaste.

Jovain! Välipäiville tuli sellainen haaste, mihin ei voi sanoa ei, paitsi jos sanoo ei. En kuitenkaan sanonut. Olin rohkea.

Katsotaan miten käy!

Vau

Kanaa sanoo...

kot kot kot!

Nasta maanantai

Kun on nastaa, on myös vierintävastusta. Kun on vastusta, niin on haastetta. Kun on haastetta, on myös tavotteita. Kun on ollut pikkujoulut, niin voi unohtaa kaikki edellä mainitut. 

Miksi helkkarissa siis poljin nastana töihin innoissani, otin turpiini sinkula-perheeniskä-perävaunu-yhdistelmältä. Kaikin puolin maistelin viikonlopun ruokalistaa nenässä. 

Ei helkkari nyt oikeesti.

Eikä siinä vielä kaikki, kun muistaa että viime viikolla poljettiin vain kerran töihin, niin se meinaa että tällä viikolla poljetaan tämän nasta-maanantain lisäksi vielä parina päivänä tämän lisäksi.

Puuh sanon.

Puuh.

TMT, tuo suuri tuntematon.

Keväällä törmäsin ensimmäisen kerran moiseen termiin, "TMT", kavereiden kesken työmatkatempo. Tässä kohdin on syytä olla tarkkana, sillä TMT ei tunne "kaveria" saati "ystävää". Muutenkin TMT-skene on varsin villiä, joten olisi vähintäänkin kohtuullista, että kyseisen lajin urheilijoille olisi olemassa kattojärjestö joka ajaisi yksittäisen TMT-kuljettajan oikeuksia(mitä?).

Asioiden selkeyttämiseksi on paikallaan käydä hieman läpi TMT:n maailmaa ja sen perimmäistä tavoitetta, voittoa. TMT nousee usein esiin ammattilaisten foorumeilla, siltä ei voi välttyä. Ainoa tapa välttyä kyseisen termin vaikutuksesta, on voittaa siinä. Mikäli olet siis törmännyt TMT-keskusteluun forumeilla, olet myös hävinnyt. Tämä voi monesti herättää kummastusta, toisinaan myös vahvempia tuntemuksia. Mikäli tunsit piston rinnassasi, olet hävinnyt.
Nyt moni miettii, että "Kuinka niin hävinnyt? Enhän edes kilpaillut missään?". TMT ei lajina katso aikaa eikä paikkaa, se ei tarvitse perinteistä kilpailutilannetta löytääkseen häviäjän. Pelkkä ajatuskin lajista riittää siihen, että koet tappion. Ainoa sopiva hetki TMT miettimiselle on silloin, kun voidaan todeta perinteisen kilvan olevan käynnissä. 
Esimerkillisiä tilanteita ovat mm. haastavat nousut, selkeät varuste-alivoimat(maasturi vs. cc) sekä tilanteet missä edellä ajava on selvästi fyysisesti valmiimpi haasteeseen. 

Perinteisen kilpailutilanteen rakenne on hyvin yksinkertainen. Kilpailutilanteessa ei voi olla saman aikaisesti kuin kaksi osallistujaa. Haastaja sekä haastettava. Mikäli haastaja kohtaa esimerkiksi ryhmän, ovat jokainen ryhmän jäsen erillisiä haastettavia. Virallista tapaa ilmaista haaste, ei ole, mutta suositeltu tapa on esim. eturenkaalla hipaisu haastettavan takapyörästä. Mikäli et ole tehnyt itseäsi huomatuksi aiemmin, tämä on varma keino herättää vanhempikin haastettava. Kilpailtaessa ns. vankila-säännöillä, voi viekas haastaja käyttää aggressiivisempaa hipaisua mikä onnistuessaan rikkoo haastettavan ajolinjan ja poistaa hänet kilpailusta. 

Kun kilpailutilanne on syntynyt, on haastajan osoitettava kohtuullisen matkan aikana olevansa vahvempi kuin haastettava. Tämä tapahtuu suorittamalla lentävä ohitus haastetusta ja tämän jälkeen pitämällä ajojärjestys matkan loppuun asti. Mikäli haastettava pääsee kuittamaan haastajan, kokee haastaja tappion. Mikäli ohitus ei onnistu, kokee haastaja tappion. Jos haastettava tekee väistöliikkeen, esimerkiksi jättämällä pyörän kesken ajon ja loikkaamalla pientareelle, ei kumpikaan koe tappiota. 

Kuinka TMT:sä voitetaan? 
-TMT ei tunne voittoa. Ainoastaan tappion välttäminen on mahdollista. Mikäli haaste onnistuu ja suoritat onnistuneen ohituksen haastetusta, et voita, vältät vain tappion. 

TMT on raaka laji eikä se luonteensa vuoksi sovi kaikille. Pelkästään tätä lukiessa olet kokenut tappion. Lohdutuksena voidaan todeta, että kirjoittaja on myös miettinyt TMT:n syvintä olemusta ja tästä johtuen kokenut tappion.

Tämän tappion karvaan kalkin helpottamiseksi olisikin luontevaa, että olisi kattoyhdistys TMT-kilpailijoille. Tämä yhdistys antaisi yhteiset kasvot näille arjen sankareille, jotka tappion viittaa kantavat. Tästä huolimatta, yhdistys olisi Voittoa tavoitteleva. Luonnollisesti.

Kun on kivaa, on nastaa!

Matkalla

Lunta!

Joulukuu viikko #1 2/2 /7

Hähää! Vastoin omiakin ennakko-odotuksia, tuli kuitenkin viikon tmt-kiintiö täyteen jo viikon toisena päivänä. Tästä on hyvä jatkaa!

Hämärähommia

Joulukuu viikko #1 1/2 /7

Salakoodi, harva ratkaisee, vielä harvempi käsittää.

Tarvitaan:
-Nastarenkaat.

Olenko sittenkin hybridifillaristi...mäessä?

"Herää kysymys, mikä pyörä olisi oikea valinta?"

Näitä sanoja päädyin itsekin tänään tuumailemaan. 
Tilannehan lähti siitä kun oli autoton lauantai(talouden auto oli siis varattuna), tässä kohtaa joku voisikin kysyä, että onhan teillä piha täynnä? No joo, on, tähän palataan myöhemmin.

Kuitenkin. Uhmasin kaikkia omia tottumuksia pyörävalinnan kanssa. Tuulihousun kahina jotenkin ajoi lainaamaan Vernan pyörää. Siinä kun on ne vähän sileämmän renkaatkin. Muutenkin se on vähän sellainen helpompi? Vähän kun vielä oli kipeä olo muutenkin, niin ehkä ajattelin että huijaan kaikkia ja käyn "käyttöpyörällä" enkä "harrastepyörällä"? Syitä hybridin valintaan voisi arvuutella vaikka kuinka paljon. Äärimmäinen totuus upotkoon suon syvimmän silmän pohjan. 

Vernan hybridi, sekä taustalla Fiilistely-laite <3

Heti alkuun pitää todeta että penkki oli aivan liian korkealla omalle jalalle. Olen siis tattijalka. Huomasi miten nilkalla joutui kurottamaan aivan pyörityksen alakuolokohdassa. Muuten ajoasento olikin melkoisen mukava ja mieluisa. Aiemmin penkki-ongelmasta kärsinyt mustaoranssi kostaja oli saanut uuden istuimen kesän lopulla joka poisti kaikki puolet pers..no sieltä juuri. Lyhyen ja hentoisen lenkin jälkeen ei ainakaan pahaa sanottavaa satulasta ole. Itse pyörä tuntuikin melkoisen erilaiselta kun on nyt pienen hetken matkaa tehnyt pelkästään maasturilla, olosuhteista riippumatta. Tuntui hassulle miten pyörä oikeasti säilytti melkein itsestään nopeutta, tai siltä ainakin tuntui. Maasturin kanssa tottunut pyörittämään kokoajan jo pelkästään säilyttääkseen vakionopeuden. Hybridin kanssa riitti hentoinen jalkojen pyörittely. Hullua. Ajoasento itsessään olikin aika lähellä samaa mitä maasturillakin. Itse olen jokin kiitomuna ja tykkään että selkä on pikkaisen kaarella. Isot pojat sanoo että ilmanvastus on huomattavasti pienempi silloin. Tästä innostuneena Jonttekin tarttui meisseliin ja sääti Inseran säätöstemin sinne toiseen ääripäähän. Kovat jätkät kuulemma ajaa selkäsuorana ja stemi kohti taivasta silti +30km/h keskareilla. 

Reitti kulki pääosin asfaltoitua kevyenliikenteenväylää pitkin. Pienen pieni poikkeama piti ihan tieteen nimissä tehdä myös pehmeälle ja "haastavammalle" alustalle. Minkäänlaista draamaa ei millään alustalla tavattu, vaikka käytiin onnea kokeilemassa myös jäällä! Kaikki oli pelottavankin mukavaa...

..kunnes tuulihousuinen polkija ajatteli lidlin mittaria uhmaten lähteä nostamaan tahtia, kohti tähtiä. Kadenssi ylös ja vastusta pari naksua alemmas. Katsotaan miten se hybridi voisi kulkea. Noh, tuota. Tässä kohdin tuli ihmetys. Eihän tämä oikeasti menekään niin nopsaa mitä pitäisi? Vaikka tahtia nosti kovin ja koitti pinnistellä, niin ei vain tahtonut tulla. Okei, olo oli vähän pehmeä ja ei välttämättä ihan muutenkaan se suurin myötätuuli ollut, mutta silti. Tuntui ettei se oikea vauhti sieltä vaan tullut. Nopeus saatiin alkamaan kyllä numerolla 3, eli jonkinlaista yritystä on kuitenkin ollut? Tuntui silti että tuota vauhtia jos haluaisi pitää pidemmän aikaa niin kuolema tulisi. Teho vain tuntui katoavan enemmän muualle kuin vauhdin luomiseen. En ymmärrä. Kaikki tuntui niin hauskalle ja mukavalle kun piti vauhdin 25km/h nurkilla. Pyörä meni itsestään ja matka taittui ihan kohtalaisella tahdilla. TMT-tahdiksi juuri sopiva, ei hengästy, eikä muutenkaan kuole. 

Siinä ihmetellessä tehohävikkiä, alkoi samalla ajatus pyöriä siellä pehmeällä pinnalla. Oliko se sittenkään _niin_ hyvä? Ei. Vaan ei se ollut huonokaan. Kesällä tuli toisinaan Dewin kanssa oikaistua pehmeitä reittejä pitkin ja silloin tuntui että eihän tässä ihmeempiä tarvitse tähän touhuun. Välillä ohkainen rengas tahtoi upota pehmeällä alustalla, mutta muuten ongelmatonta touhua. Toki ne harvat kerrat kun kävi jossain jo etäisesti metsäpolkua muistuttavalla reitillä palauttivat äkkiä takaisin kovalle alustalle. Mutta eihän se sinne metsään kuulunut alkujaankaan... Takaisin Inseraan. Inserassa on joustoa tarjoava etuhaarukka. Haarukassa on pelkästään auki-kiinni -asennot. Esijännitystä eikä palautusta voi säätää muutenkin jäykemmällä jousella? Tämä tuntuu vähän kömpelöltä toteutukselta säädöksi, joten puhuttakoon säätämättömästä haarukasta. Kesällä mökkireissulla sain laskea pari mäkeä tuon keulan kanssa ja silloin se tuntui juuri niin oikeutetulle kuin olla voi. Se poisti soratieltä routakuopista terävimmät tärähdykset. Huonojen osuuksien jälkeen haarukan sai nopeasti jäykäksi, vivusta kääntämällä. Tässä kohtaa helposti alkaa moni kivittää, "kun ei se oo mikkää joustohaarukka, vaa hyppykeppi". Juu, totta tuokin, jos ajaa oikeasti metsää missä pyörä ja kuski joutuu muillekin koetuksille, kuin pelkille routakuopille. 

Kovin kun miettii, niin hybridihän on oikeasti järkevin pyörä ikinä! Paitsi jos.
Se jos tulee siis nyt.
Jos ajaa pelkästään pyörällä paikasta toiseen. Vähän kuin Joni tänään ajoi kotoa kauppaan ja takaisin. Reissuun lähdettiin pelkästään sillä ajatuksella että käydään kaupassa. Ei sillä että käydään seikkailemassa ja samalla kaupassa. Tällä kertaa mentiin pyörällä, kun auto oli poissa. Jos auto olisi ollut pihalla niin olisin käynyt sillä. Autokin on järkevin ikinä! Se on dieseli, pienellä verolla varustettu pakettiauto. Se on tämän vuosituhannen tuote. Se on vieläkin melkoisen turvallinen. Siinä on luistonesto ja sanoinko jo, mutta se on myös dieseli. Koska se on dieseli, se on taloudellinen. Koska se on tämän vuosituhannen dieseli, jonka on suunnitellut järjestelmällinen saksalainen niin siinä on myös vähän jo tehoa. 
Se on järkevä. 

Nyt tulee se mutta.
Mutta.
Se on myös tunteeton. Vaikka siinä on "tehoa", niin siinä ei silti ole tehoa. Sillä pääsee kulkemaan moneen paikkaan, mutta sillä ei halua mennä seikkailemaan. Sillä ajaa suorinta reittiä. Vaikka sillä voikin ajaa ylinopeutta, todistetusti, niin sillä ei silti halua sitä ajaa. Enää. Se kuulostaa rumalle. Välihuomautus: Emmikin kuulostaa tyhjäkäynnillä rumalle. Dieseli kuulostaa aina rumalle. Vähän karkaa pyörä-aiheesta, mutta kuitenkin näkisin että liipataan ajatusmaailmassa hyvinkin samaa aluetta. 

Hybridi on järkevä käyttöauto. Järkevä käyttöauto millä voidaan tarvittaessa käydä pöljäilemässä, kulkineen asettamissa rajoissa toki. Tässä kohdin pitää muistaa, että pelkästään nopeus ja ääni ei ole näitä juttuja mitkä määrittelevät pöljäilyn hienouden. Tärkeintä on se miltä se tuntuu, ennenkuin on edes lähtenyt liikkeelle. Miten vähän jännittää ennen starttia. Järkevällä käyttö dieselihybridillä käydään töissä ja kaupassa. Järkevän käyttökulkineen ratissa ei ikinä jännitä ennen starttia. 

Tarvin siis hybridin. Sellainen oli, mutta tarvin sellaisen taas. Se tuo turvaa arkeen. Sillä voin käydä kovan maan lenkkejä ajamassa turvallisesti, tarvittaessa ilman sen suurempia varustautumisia. Perhana. 

Hirveän ristiriitaisia ajatuksia jätti ilmaan tuo tämänpäiväinen. Juu, Dewillä ajoin paljon, mutta nyt sitä osaa jotenkin vielä enemmän hämmentyä kun on ollut parin kuukauden maastokuuri.

En tiiä. Joskus kun puhuin autoista eräälle niin hän ihmetteli miksi M5:sä ei ole vetokoukkua? -Koska eihän maantiepyörässäkään ole tarakkaa, saati lastenistuinta. Kuinka lähellä olin silloin jo polkutotuutta. 
Haluan oikeasti maantiepyörän ja hybridin. 
Miksi?

Koska dieseltouring ja M5.

Kiinaled-vertailu vol.01

Kuten aiemmin ilmaistiin niin viimein saatiin virtaa valoihin ja vielä toinen valo lisäksi ja mikä tärkeintä, virtalähde jolla varata akkuja. Jes.

Vertailussa siis seuraavat valaisimet:

3x CREE XML T6 Ledejä

5x CREE XML T6 Ledejä

3x, yksi ledi

3x, kaksi lediä

3x, All in

5x, kaikki ledit palaa, himmeä

5x, All in

Molemmista valoista löytyy myös "strobo"-asento, silloin ledi käy kirkkaimmillaan joten valon määrä on kohtalaisen luonnoton ja aiheuttaa lähinnä mielipahaa kaikille, joten siitä ei sen enempää. 

Nyt onkin pieni mysteerio että kumman valon kiinnittää tankoon ja kumpi kenties kypärään? Tällä hetkellähän on käytössä kypärässä pieni ja pippurinen taskulamppu joka on kyllä paikkansa hyvin perustellut. Miksei molemmat voisi olla myös tangossa... hmm. Pitää kuitenkin vähintään toinen akkupaketti saada aikaiseksi, miksei myös useampi. Sovittaisi nätin nipun juomapullon sisälle. Tänne saisi tarvittaessa vaikka kaksi akkua, mikäli tangolle istuu useampi akkuja käyttävä valaisin. Lisää siitä tuonnempana.

Katsotaan jos saisi jotain vähän järkevämpääkin aikaiseksi valojen kanssa tässä lähimain.. dumdi.

Tulkoon valkeus...

..ja valkeus tuli!

Pieni lisäys

Tosiaan, viikon päästä suunta käy kohti pohjoisen helmeä.
Oulu. 
Oli joskus valittu maailman(?) pyöräilykaupungiksi. En ihmettele valintaa, sillä jo nuorna kossina noita monia upeita reittejä kuljettiin paikasta toiseen. 
Pyörä ei tule kuitenkaan mukaan, koska on Oulusa on kuitenki kylymä ja autosa on niin vähä tillaa.

Mallikkaasti alkaneen viikon päätös

Uho suurin oli viikon alkaessa. Sunnuntaina sanoja vahvoja luotiin maailmalle nähtäväksi. Ei kylmä ilma tulisi kangistamaan tätä reipasta sielua mikä pakkasenkin halkaisemaan tulisi. 

...tai niinhän sen piti mennä.

No eipäs mennytkään. Uusi lamppu tuli tosiaan, hienosti se paikkansa tangolta löysi ja kaikki oli hyvin, pois lukien virtalähteen puutostila. Sekin on nyt piakkoin hoidossa. 

Maanantai-päivityksestä pystyi jo arvaamaan että se ol virus. Tällä kertaa ei käres. Viimeksi oli käres. Silloin käytiinkin lääkärillä ja ongelmaan saatiin lääke ja ohje. Lepo ja pilleri. Lepo käteen ja pilleri suuhun.
Nyt käytiin hoitajalla, ongelmaan saatiin taas ratkaisu. Lepo. Kaksi päivää niistettiin poskionteloihin, välillä juotiin mehua, koska mehu on hyvää ja siitä saa vitamiineja. C-vitamiini on yksi tärkeimmistä antioksidanteista. Tarkoituksenmukaista yliannostusta haettiin kyseiselle antioksidantille. 

Nyt perjantaina voidaan sanoa varovasti, että ehkä tässä ollaan jo lähempänä voittoa kuin tappiota. Torstai-iltana tulikin jo hento uhkaus, että perjantai-aamuna ei pakkanenkaan pysäyttäisi sitä polkujunaa joka Raision kunnille suuntaisi.

Noooh... Aamun pehmeä duggoisuus kuitenkin vielä löi jarrun kiinni ja annettiin siis periksi. Ehkä parempi vielä koittaa antioksidanttia ladata. Viikonloppuna jos olisi jo täysissä ruumiin voimissa. Niissä rajoissa toki, mitä luonto on suonut. Kovin kuitenkin mieli tekee jostain ihmeen syystä tuonne ulos paleltumaan ennen ja jälkeen työajan. Kaikki ne reippaat ihmiset joita tänäkin aamuna näki hennossa kyyryssä menevän, antoivat jotenkin innostusta näyttää maailmalle, että kyllä minäkin osaan. Perhana!

Katsotaan josko siis saisi valohuolet ensiviikon alkuun huolettomiksi. Harmikseen jää marraskuun työmatkakiintiö miinukselle. Höh. Pitää yrittää saada kuitattua joulukuussa puuttuvat matkat, vaikka sääntöjen mukaanhan kuukauden vaihtuessa laskuri nollautuu. 

Seuraa villi ajatusleikki. 
Työpaikalla oli eilen, toostaina, edellisen päivän(keskiviikon, tarkkana nyt) grillitapahtumasta ylijääneitä makkaroita. Yleensä, ilmainen mikävaan on aina kiinnostanut ja nyttenkin olisi ollut saumaa lunastaa näitä ylijäämäpötkylöitä omaksi, mutta jokin sanoi että ei tänään. Se teollinen "aromi" mikä näistä suolirullista tuli, ajoi jo kauemmaksi ajatuksesta. Ajatus ei siis lähtenyt siitä, eikä tästä. Tai siis oikeastaan lähti. Hiljaa mielessäin mietin, kun nyt on väki siellä ja täällä kovin innostunut ruokavaliosta mistä puuttuu liha. Koska olen Oulusta(Kärkkäri <3), niin tällainen "ääriruokavalio" tulisi tuskin onnistumaan, tai ehkä tulisikin, mutta sen toteutus olisi epämieluisaa. Niinpä ajatus kehittyi siihen suuntaan, että ruokavaliosta jäisi pois punainen liha. Sallittuja lihoja siis jäisi vielä reilusti tarjolle. Kala, kana ja muut "terveys"lihat jäisivät siis vielä tarjottimelle. 

Ajatus siis onkin, että kokeilisi vaikka viikon aluksi, että miltä se tuntuu. Joo joo, jos haluaa että oikeasti alkaa tulemaan eroa, niin pitäisi olla pidempi jakso, mutta viikko on hyvä alkumittari sille että tuleeko siitä ylipäätään mitään. Siksi viikko. Esitin asian myös hallituksen puheenjohtajalle ja sieltäkin tuli innostunut hyväksyntä. 

Jännä nähdä miten tässä käy, itse jopa ehkä aavistuksen(pelottavankin) innostuneena odotan moista viikkoa! 

Maanantai

Liekö eilisestä hyvän tuulen lenkistä, tai sitten pikkujouluista tarttunut räkätauti maanantain piristeenä. 

Lamppukin tuli aamulla, olin mallikkaasti valinnut ilmeisesti sen ainoan mallin minkä mukana ei tule akkua eikä laturia. Perhana.

Sunnuntai

Sunnuntaina käytiin vähän pyöräilemässä poluilla. Pyörä rullasi kuin rasvattu lakana läpi mankelin. Kuraa oli, mutta oli myös hauskaa.

Suunnitelma työmatkojen järkiperäiseen tunneratkaisuun

Nyt on märkää. 
Nyt on kylmää.
Nyt on pimiää.

Siispä luodaan työmatkatoimintasuunnitelma. Suunnitelma tilataan allekirjoittaneelta, ilman kilpailutusta toisilta palveluntuottajilta. Lisäksi suunnitelman käytännön toteutus tullaan suorittamaan suurimmilta osin ns. hämärähommina. Todennäköisesti ilman lisäverokorttia, saati matkalippua. 

Ajatus on se, ettei pyörästä ruostu ketjut poikki, tullaan sitä käyttämään kuluvan kuukauden aikana keskimäärin kahtena(2) kertana viikossa työmatkan suoritukseen. Kun puhutaan keskimääräisestä suoritteesta, voidaan ylimääräisiä matkoja tehdä saman viikon aikana, jotka kerryttävät matkapankkiin kertyneitä matkoja. Tässä säännössä on syytä ottaa huomioon se, että matkapankki nollautuu kuukauden vaihtuessa. Eli marraskuun ylijäämäkertymät eivät ole käytettävissä enää joulukuussa. 
Tämä suunnitelma astuu käytäntöön 25.11. alkaen. 

Toivottavasti tulee valo pian!

Pienenä lisäpyyntönä voidaan myös esittää ilman pakastumista ja lievää kuivumista. Metsäisellä reitillä on havaittu todella huomattavia kosteus-esiintymiä jotka ovat vaikeuttaneet oleellisesti kyseisen reitin käyttöä. 
Anteeksi. Lisänneet haastetta.

Talvipyörä vai talvipyörät?

Talvi on niin lähellä, että sen voi jo tuntea nenänpäästä koettamalla. Tässä tapauksessa paremminkin voisi sanoa, että sitä ei tunne. Nenä jäätyy siis. Talven tulemisen huomaa myös siitä, että blogispämmin määrä on enää murto-osia siitä, mitä se oli vielä pari kuukautta sitten. 
Ei ole enää samanlaista nuoren kossin innostusta kaikesta, kun polkutouhuihin lähtiessä pitää ensin varustautua kunnolla. Kaikki alkaa jo aamusta, pitää syödä reippaasti aamupuurot, juodat mehut ja kaikki muut oleelliset pikkupojan rutiinit. Vaatteita saa pukea jo pitkän tovin päälle, ennen kuin voi edes miettiä ovesta poistumista, saati pyörän selkään loikkaamista. Kylmä on.

Pyörä itsessään on onneksi toiminut moitteetta, liekö satunnaisen säännöllinen huoltelu tehnyt tehtävänsä, vai mikä, mutta ei voi sanoa että olisi ollut siellä osastolla sijaa moitteille. Etuhaarukka tarvinee silti huollattaa ennen oikeita pakkasia. Ei varmasti muutenkaan pahaa tee, kun edellinen omistaja tuumasi ettei ole itse vielä moista operaatiota haarukalle tarjoillut. Kumihuolet on jääneet kauas taakse. Uudet Schwalbet on toimineet kuin ihmismieli. Nyt varsinkin on otettu kaikki luulot pois kun maasto on toisinaan erittäinkin kosteaa ja pehmeää. Urheasti on pieninappulainen Racing Ralph vienyt eteenpäin! 

Jo silloin kun em.renkaita oltiin hakemassa, myyjä kysyi että laitetaanko nastoilla vai ilman? Silloin jo oli mielessä ajatuksia että millä sitä talvea lähdetään valloittamaan. Olisiko ajatus kenties poljeskella töihin oikeassa talvessa, vai jäisikö polkutouhut pelkkiin hulivili-ajeluihin? Itse polkeminen töihin on jo melkoisen kivuton prosessi, ei vaadi mitään henkisiä valmistautumisia saati muitakaan. Ylipäätään ei tunnu myrkylle mistään kohtaa. Voisi jopa sanoa, että tuntuu vähemmän myrkylle kun on polkenut töihin. Liekö johtuu metsän vaikutuksesta? Linkkivinkki Miniruuvin blogiin jossa aihetta sivutaan. Lue se siis täältä! 

Asiaan. Tällä hetkellä töihin polku talvellakin tuntuu ihan kivalta ajatukselta, raitista ilmaa ja kaikkea. Totuus kuitenkin on, että jossain kohdin on oikeasti kylmä. Todella kylmä. Silloin mitataan omistautumista ja sitä, onko oikeasti tosissaan asian kanssa. Okei, nyttenkin on pakkas-aamuja jo ollut, mutta ei voida silti puhua siitä että olisi tosissaan kylmä ja että se asettaisi jotain omia erityisvaatimuksia nykyiseen varustukseen. Noup. Tekninen turtles-puku ja fleece-takki ovat toimineet mainiosti aluskerroksina. Didriksonin tuuli/sadepuku on ulkokerroksen virkaa toimittanut. Edellä mainitusta ei voi sanoa ensimmäistäkään moitteen sijaa. Viima on pysynyt ulkona ja kehosta huokuva lämpö on siirtynyt hiljaksiin ulos. Kaikin puolin onnistuneita ratkaisuja on ollut siis käytössä... sen enempää asioita miettimättä. :D

Millä sitten lähtisi talven työmatkoja valloittamaan? No mikseipä siis Calderan kanssa? Kuitenkin tuntuu, että Caldera on ehkä aavistuksen liian "monimutkainen"/"tekninen", talvisen maaston kulkijaksi. En tiedä, ajatus vain hydraulisista jarruista ja monivaihteisesta veijarista jännittää. Joskus nuorna polkijana tuli kohdattua paljonkin ongelmia vapaarattaisten kanssa, kun vapaaratas oli jäätynyt ja reipaskaan polkeminen ei tuottanut minkäänlaista liikettä eteenpäin. Jokin kumma voima sisimmissäin haluaisi talvipyöräksi jotain yksinkertaista. Yksi moinen voisi olla vaikka Konan Unit, edelleen. Unit on kaksysi. Siitä voisi tehdä yksysi-kaksysin. Silloin siinä olisi vähän vaihteita, mutta kuitenkin se olisi yksinkertainen. Mutta...

Jokin tyhmä ajatus taas puhuttelee läskipyörän äärelle. Hanget pehmeät nietoksetkaan ei olisi ongelma moiselle. Eipä, mutta siinä olisi hyvä itsepetoksen argumentti sellaisen hankintaan. Hanki sinä lumikengät, minä hankin läskipyörän!

Ei siitä sen enempää. Tänään aamulla kun kurvailin tasaista maata pitkin, hyi, töihin, niin vastaan tuli yllättävänkin moni käyräsarvinen. Ei demoneita. Cyclocrossari. Sehän se olisi oikeasti TMT-säännöstön mukainen kulkine. Varustaa sen optimaalisilla nastarenkailla ja se olisi siinä. Kesän tullessa nastat pois ja työmatka voisi jatkua kyseisen seljässä. Totuus kuitenkin on, että jos haluat menestyä TMT:sä, niin cc tarjoaa siihen parhaat eväät. Mahdollinen sakkolenkki metsässä ei olisi aivan ylitsepääsemätön ja tasamaan taistot olisi yhtälailla kotikenttää. Melkein. Toki onhan se aina hauskaa hurisuttaa Ardentteja pahaa aavistamattoman cc-kuskin korvaan, mutta pidemmän päälle ei ainakaan itseltä löydy jalkoja kyseiseen touhuun. Lupaus seikkailusta saadaan annettua, mutta itse tarina jää pelkäksi traileriksi. 

Enpä tiiä, en.
Tulis nyt se kiinanlamppu niin voisin siitä innostua.

Päivän linkkivinkkinä: kun Verna polkee, silloin ollaan hybridifillaristina ylämäessä!

Hmm...kenties?

Osuvaa markkinointia

Valopää

Kärppä. Oulun Kärppä

Havaintoja luonnosta: Älypuh..puut?

Tämän kertainen havaintoja luonnosta sarja käsittelee monelle luonnossa liikkuvalle tuttuja ilmiöitä, älypuita. 

Mikä on älypuu?

Älypuu on evoluution, ei ehkä uusin, mutta mielenkiintoisin luomus. Älypuun löydät usein metsäpolulta, mitä käyttävät perinteisen jalkapatikoija lisäksi myös muut ulkoilmailijat, esim. ratsastajat, pyöräilijät ja muut patikoijasta poikkeavat yksilöt. Älypuun tunnistaa usein siitä, että se on hakenut paikkansa melkein luonnottamasta kohdasta polkua, usein vielä siten, että runko on asettunut kulkuväylän päälle poikittain. Monesti paikka on valikoitunut vielä niin, että mahdollisesti nopeampaa kuin valumavauhtia kulkeva kappale tulee kohtaamaan tämän älypuun yllättäen, ilman mahdollisuutta reagoida järkevästi tilanteeseen. 

Mistä tunnistan älypuun?

Mikäli kulkemallasi reitillä on esimerkiksi puunrunko, mutta et pysty havaitsemaan mahdollista kantoa/juurta mistä puu olisi joskus aikoinaan kasvanut, kyseessä on silloin älypuu. Kyseisen puun juuri voi olla jopa kymmenien metrien päässä rungosta, usein umpimetsässä. Monesti myös älypuun ja juuren välillä on selvästi merkkejä ihmisen tamppaamasta kulkuväylästä. Tästä pystyy päättelemään, että älypuu on itsensä katkoessaan kasvattanut ihmismäiset jalat sekä kädet, kulkeakseen juurelta viimeiselle lepopaikalleen. Monesti paikalta voi havaita myös ihmismäisen "äherryksen" jälkiä. 

Miten älypuiden kanssa tulisi toimia?

Kaikista turvallisin ratkaisu tällä hetkellä tuntuu olevan, ettei reagoi moisiin millään tavoin. Käytännön kokeet ovat todistaneet, että mahdollisesti siirretyt älyrungot ovat usein hakeneet vanhan paikkansa muutaman päivän sisään. On myös kohdattu tapauksia, missä tuttu runko onkin siirtynyt toiseen paikkaan, yllättäen ulkoilevan täysin. Tästä johtuen olisikin viisainta, kun opettelisi paikkansa hakeneet älypuut, koska tällä tavoin ei häiritä rungon lepoa, eikä täten aiheutettaisi tarpeettomia liikkeitä. 

Onko olemassa muita vastaavia?

Toisinaan kuulee myös puhuttavan itsestään ilmaantuvista rakennelmista, joita voidaan tavata syvälläkin metsässä. Tällöin puhutaan ns. älyttömistä-ansoista. Nimi on aavistuksen harhaanjohtava, koska rakennelma on usein varsin monimutkainen, eikä täten voida olettaa että se olisi luonnossa vahingossa syntynyt. Voidaan siis olettaa, että rakennelma on evoluution tulosta. Monesti materiaalina voi olla metalliperäinen, usein vielä selvästi muotoon muokattu raaka-aine. Yleisin tälläinen rautainen tanko tai putki, latinankieliseltä nimeltään pässimys putkeil. 

Voidaanko tästä siis päätellä, että ihmisen evoluutio on kohdannut voittajansa, kenties jopa kehitys on kääntänyt suuntansa ja alkanut matkan taaksepäin? Kenties luonto on jatkanut tästä ja alkanut muovaamaan itseään? Moni voisi kuvitella että luonto on aloittanut jopa pienimuotoisen konfliktin ihmisiä vastaan, koska muutenhan ei kyseisiä älypuita ja älyttömiä-ansoja voisi selittää? Nyky-ihminen on aiemmin kyllä käyttänyt vastaavanlaisia rakennelmia, kampitaakkseen kilpailijoitaan, mutta moisesta toiminnasta on aikaa jo vuosituhat, jos toinenkin. Ei siis voida olettaa että ihminen olisi vieläkin sillä kehitysasteella, millä se silloin oli? Eihän?

...vaikka vähän tuntuu että kyllä se vaan voi. :(

Märkää.

Märkää.

Hankintoja! ...ja vettä!

Syksy on. Perhana se on kovin nyt se. Vettä ja kovin.

Jokin kumma voima ajoi viikonloppuna Lidliin, kyllä kyllä. No ok, olin mainoksen uhri ja halusin kovin käpistellä huimasti mainostettua miesten turtles-alusasua. Luvattiin tekniikkaa ja huimaa suorituskykyä. Noh, kuinka ollakkaan, en voinut vastustaa kiusausta ja ostinkin moisen seikkailupuvun. Tämän lisäksi mukaan tarttui myös samaa sarjaa, tosin sininen(Leonardon) fleece-takki. Kaikki maksoi huimat 34€ ja sentit lisäksi, tekninen seikkailuvaate-kerta ja fleeke. Ei huimasti siis! Innosta soikeana toki sunnuntai vietettiinkin Turtles-teemassa. Verna arvosti kovin. Kaikkineen kuitenkin turtles-puku vakuutti, olihan siinä munuaisten lämmittimet ja kaikki. 

Maanantai.
Mulla oli vp ja kävin ihailemassa Raispossa Focuksen hybridihenkistä fitness-pyörää. Mullahan on siis pieni ihastus Evonin 29er -kikkuraan, joten tuollainen satiinin musta yökiitäjä Focus oli kuin myrkkyä. Äiti on kieltänyt, etten saa mennä yksin pyöräkauppaan ja ehkä tässä on sille yksi selitys.
Maanantaina myös ihmeteltiin Baijerilaisen auton takapyörän monivarsituennan erinäisiä komponentteja ja niiden päättäväisyyttä pysyä toimipisteellään. 
Voisi kuvitella että moinen seikkailu-maanantai pistäisi mehut ihmisestä pois. No pistikin.
Mutta.
Tuli myös päätettyä lamppuhankinta viimein ja voittajaksi valikoitui useammalla ledillä varustettu tuikku. Hintaa on 20-30euron väliin jäävä numero. Tarkempi analyysi tuotteesta tehdään Heti kunhan se vain saadaan haltuun. 

Tiistai.
Uhosin oikeastaan koko maanantain, että tiistaina alan Nestoriksi. Herään aikaisin, keitän puuroa, kahvia ja kuuntelen samalla ratioo. Kolme ensimmäistä meni aikalain suunnitellusti. Heräsin ajoissa, olin ihmisraunio, mutta tämä raunio kuitenkin sai keitettyä puurot ja kahvit. Kuulemma hyvät puurot! Kun keittohommat oli saatu hoidetuksi, alkoi armoton turtles-mania. Ajatus oli että poljen töihin, testaan turtles-puvun ja voitan pahikset. 
Noh...

Kun oli saatu kaikki vaatteet puettua, Vernalle todettua että mikä ihmisiä vaivaa kun näkevät vaivaa. Ovesta ulos. 
Vettä tuli reilusti. Tosi reilusti. Jokin ihme oli sen saanut suljettua mielestä, enkä vain kuullut sitä sateen ropinaa mikä terassin katetta vasten iski. Pienen hetken mietin mielessäin, "Että jos minä nyt kuitenkin...". Järki kuitenkin tuli ja vei. Totuus siitä, että olisi ollut kaikesta teknisestä huolimatta, märkä rätti töihin päästyä, ei oikein houkutellut. 
Maat myytiin ja sisälle tultiin takaisin. Vähän harmitti kyllä. Töihin kurvaillessa ei tuskaa helpottanut, kun urheasti kevyenliikenteenväylää polki vastakkaiseen suuntaan jo "tutuksi" tullut naishenkilö. Kova on hän. Hattu päästä.

Tästäpä pääsikin uhoon.
Huomenna, herran suomana keskiviikkona puetaan seikkailuvaate päälle, unohdetaan kaikki menneet ja noustaan päälle satulan. Oli keli mikä vain, siis aivan mikä vain, polkee hän joka tekstiä tuottaa, työmaalleen. Toivottavasti kuivana, todennäköisesti märkänä, mutta silti voittajana.
Perhana!

...tietenki jos olis sellainen työmatkalle sopiva sileäkuminen sportti29 niin sillä menisi työmatka syssylläkin nopeammin?

Toisinaan ei vain huvita.

Sunnuntain "pakko"maasto, vähän oli hohhoi-fiiliksiä ilmassa.

Kuten on aiemmin jo ollut ilmoilla, niin vähän on kumihuolia ollut. Reilummastikin. Tuntui melkeinpä kuin olisi jokin peijooni laittanut varpaankynnen alle neulan ja sen enempiä miettimättä on vedelty kumikenkää jalkaan. Kun vastustaa niin vastustaa. Harmiksi laittoi ja vehkeet seisoi pitkän tovin. Ei vain kiinnostanut. Karu totuus kun kuitenkin oli että kumikaupoille joutuisi ennemmin tai myöhemmin. Kyse oli vain siitä, että mitä sieltä kumikaupalta sitten mukaan tarttuu... Noh, siitä tulee kohta lisää.

Sunnuntai. Pitkästä aikaa "oikea" viikonloppu tarjolla. Kova oli uho että lauantaina isomaasto, jos saisi kumissa pysymään ilmat. Ardent oli siis patenttipaikalla korjattu ja uusi sisuri oli lätkäisty sisään. Paineet tuntui ainakin ilman kuormaa pysyvän sisällä. Jee! Noh, lauantaina taivas ratkesi täysin ja vettä tuli isosta hanasta. Ei oikein hotsittanut lähteä kokeilemaan miten patentti toimisi käytännössä, jos sitten kuitenkin kudokset tulee paikasta läpi ja repäisee sisurin entiseksi, mitäs sitten? Oot jossain metsikössä, molemmat kumit entisinä? Juu ei tänä-lauantaina. 

Noh, sieltä tulikin sitten sunnuntai. Ilma oli edelleen kosteannahkea. Ei varsinaisesti herättänyt mitään omistamisen haluja. Lauantaina kuitenkin pihalla suoritettu pikarasite antoi toivoa josko kumi kuitenkin pitäisi ilmaa sisällä ajossakin. Sunnuntaina siis suunta kohti "jotain", jossain oli pakko käydä. Kävinkin siis siellä. Ajo oli melkoista ihmettelyä, väkisin mielessä raaputti kudoslanka. Tuntui että kumi pehmeni ajon aikana reippaasti, joten peli pistettiin kohtalaisen äkkiä poikki. Sunnuntai-maasto jäi niin lyhkäiseksi että ihan hävettää. Noh, tilanne tutkimaan kotia ja kyllähän sieltä oli ilmaa hävinnyt... Prkl. Pyörä parkkiin ja kiroilemaan. Kun vastustaa niin vastustaa, vaikka eihän tässä nyt mitään avaimia voittoon ollut olemassakaan. Kuitenkin se ajatus että ei vaan onnistunut. Minkäs siinä sitten teet?

Reppu <3

Sunnuntaina kuitenkin tuuttasin kumiin niin paljon ilmaa, että rupesi toisessa sukassa jo tuntua pientä pullistumaa. Nyt kokeiltiin rajoja. Maanantaina oli pakko polkea töihin. Miksi? Siksi. Aamulla vielä ennen satulaan loikkaamista, laitettiin kumi niin piukkaan että ei piukemmassa voisi olla. Uhkapeli toimi ja töihin selvittiin rengas pulleana. Selvä vajoama oli kuitenkin havaittu. Ilmaa kuitenkin oli vielä reilusti. Metsäreitti oli silti vienyt veronsa paineista. Ei auta. Tämä systeemi ei enää työmatkametsäilyä vain kestä. Noukänduu. Työpäivä päättyä tupsahti ja ajatus olikin että tempaisee Raisiosta Länsikeskukseen niin että heilahtaa. 

No heilahtihan se. Länsikeskukseen selvittiin kivan pehmeitä ulkoilureittejä pitkin. Ei ongelmia sen enempiä. Suunta ajopyörään ja kumeja ihmettelemään. Sieltä sattuikin löytymään pari Schwalben Racing Ralphia sopivasti! Jee! Jo siinä käpälöidessä huomasi, että nyt on kevyt nakki kyseessä. Ardenttia tullut jumpattua niin on kyllä selvä ero Rapen eroksi. Myyjä kysyi kyllä heti alkuun, että nastoja? Juu ei. Jotenkin se tuntui vielä olevan ajatus että mennään perinteisellä kumilla. Palataan nastakaupoille sitten tuonnempana, kun tuumakoko on selvillä. ;)

Ensiö-ajatus oli, että jos länkkäriin selvitään niin Caldera lentää touringin konttiin ja kurvaan kickdowni seljällään kotiin vaihtamaan kumeja. Noh, eihän se niin mennyt. Calderan kumissa oli vielä ilmaa ja reisissä oli vielä vähän herneitä, joten satulaan ja menoksi! Länsikeskuksen pitkässä ja loivassa pihanousussa jokin tuulihousupelle(:D) meni ohi. Ei ollut mitään antaa siihen taistoon. Kaverin koivissa oli kuivaa ruutia ja putkissa oli niin kova lataus ettei siinä auttanut kuin katsoa tankoa pitkin, katkeran tappion raapiessa nenänpäästä viimeisetkin räät. Tahti oli huima. Dear Tuulihousumies, I salute thee. No, kotia selvittiin. Kotopihassa takakumi alkoi olemaan totisessa tilanteessa. Kaikki oli annettu. Kuinka sattuikaan että otin varmuuden varalta uudet sisurit vielä Rapejen kaveriksi! Ovela minä.

Näin muuten kissin pellolla kun tulin kotia!
Kissi <3

Pakko oli toki heti vaihtaa uudet kumit päälle. Ihan heti pakko mulle. Olihan muuten jäykät palkeet. Ardent venyi nätisti vanteille ilman mitään turhia vimpstaakeja, mutta näiden kanssa tarvi vähän rengastyökaluja. Kaikkineen kuitenkin asennus meni rengasalan ammattilaisen raudanlujalla ammattitaidolla ja kiroilulla. Siinä piti toki pieni testilenkki pihalla heittää, vähän maistella ja haistella. Ilmassa oli voiton tuoksu.

Ilta meni näppärästi ihmetellen kuinka maito vanhenee. Hyi. Jääkaappiin oli maito-keiju jättänyt pelkkää vanhaa maitoa. Uutisissa sanottiin ettei autolla kannate illansuussa enää ajaa, myrsky tulee! Oliko tuo haaste? No ihan varmaan! Ihmettely seis ja vedenpitävää päälle. Pyörän selkään ja kohti lähiömarkettia! Hojosoi! Menomatkalla tuli vähän jotain kosteaa, mutta ei

Lähiökaupan Schwalbe Fiilistelyjä

mitään ihmeellisyyksiä. Tuli pieni huijauksen tunne. Vähän tuuli ja jotain? Pft. Maito reppuun ja nimi lehteen. Jokin oli kuullut uhoni ja vääntänyt taivaan kahteen osaan. Keskeltä tuli vettä ja tuulta. Joku viisaampi eläkeläinen saa kertoa niiden synnystä lisää. Vettä tuli. Ilmaa tuli. Oli ilmaista tällä kertaa. Jokin ihme vimma ja kumma tuntui vain innostuvan tästä pienestä haasteesta. Siispä otettiin oikein reipas testitahti Raipeille. Ei voi kuin kehua kuinka hyvin tuollainen Schwalbe rullaa. Tuntui että olisi Dewillä työntänyt... No melkein ainakin. Kotia selvittiin siis aika hienoissa tunnelmissa. Se pieni herääminen suureen totuuteen oli koittanut. Pyörä oli oikeasti taas ajokelpoinen ja ajaminen tuntui justiin sille, mille se oli joskus tuntunut. Ennen tympeitä kumirikkoja ja näiden lieve-ilmiöitä. Todisteena tästä oli takamuksessa kuravana joka ylti hienosti pers...vao...alaselästä aina niskaan asti. 

Minä lammikkoon ja siitä kuvan?

Aamulla kuulemma on myrskyä tarjolla. Katsotaan onko oikeasti.

Viileä Maanantai

Maanantai-aamu, mittarista riippuen -6 - -8c. Raitista!

Maanantai. Yleensä viikon ensimmäinen päivä. Itselle se ainakin oli. Olin taas kovaan ääneen piparkakkutalossa uhonnut, että menen polkien töihin ja voitan sodat, keksin lääkkeen syöpään ja yli päätään pelastan maailman. 
Ihan normi-maanantai siis.

Vähän on hissuiseksi jäänyt blogittelu näin syssyn äärellä, johtuneeko kylmästä vai jostain muusta? Noh, tässä kohtaa se johtuu muusta. On vähän ollut kumimurheita joiden johdosta on pyöräily jäänyt vähän sivuun. Kts. kuva.

Pikku-Jonin pyörästä on kumi puhjennu, taas!

Oli siis hentoisia kumihuolia. Jo pidempi tovi sitten oli havaittu, että ilma poistuu renkaan alaosista. Siihen ei kuitenkaan puututtu silloin, lisäiltiin kerran viikossa ja kovaa ajoa! Noh, viimein koitti aika ettei enää ilma pysynyt edes päivää. Siispä sisuri vaihtoon. Ennen suuria liikkeitä, toki tehtiin diagnoosia kumiin, ulkoiseen ja sisäiseen josko vikapaikka löytyisi. Vanha sisuri vuoti hennosti venttiilin juuresta, joten ajatus että tässähän se vika on. No eipä mitiä, uusi sisuri sisään. Presta-venttiilit ja kaikki. Noh, ilmat pysyi nätisti pari päivää, kun ei ajoja ollut. Sitten reippaasti töihin aamulla, kaikki edelleen ok.

Noh, työpäivä kului kuin siivillä. Oltiin sovittu Vekun kanssa, että nappaan toukan itsellein ja kurvaan sillä kotiin. Pyörä kätevästi konttiin. No kuinka ollakkaan että oli tuuri mukana tässä ratkaisussa. Pyörälle kun pääsi niin oli kumi tyhjä, täysin tyhjä. Meinasi hermo mennä. Pikaisesti katsellen ei mitään erikoista näkynyt ulkokumissa. Pyörä saikin sitten loppuviikon olla kumi tyhjillään. Harmitti niin kovin ettei kiinnostanut alkaa etsimään vikaa sen tarkemmin. Noh, viikonloppuna sitten reipastuin ja purin renkaan ja tutkailin mistä kaikki johtuu.
Kappas vaan! Sormin kun kävi ulkokumia läpi, niin sieltähän löytyi katkennut kudoslanka, joka kurkisti kumikerroksen läpi. Ulkonema ei ollut suuri, mutta riittävä kuitenkin. Tämä langanpää oli syönyt itsensä sisärenkaasta läpi. Perhana vieköön siis!

Nyt siis ollaan siinä tilanteessa, että Ardent on matkansa päässä. Laitoin väliaikaisen "talla"paikan, mutta kun kudos on poikki, niin kudos on poikki. Rengaskaupassa aikaa viettäneenä, tuli opittua se, ettei siinä kohdin voi kuin huokaista kun kyseinen ilmiö on läsnä. Onni onnettomuudessa, että Ardentissa alkoi olemaan kuvio melkoisen kulunut, eli ei puhuta missään nimessä enää uudesta, saati edes hyväkuntoisesta kumista. Keväällä olisi jossain kohtaa tullut vaihto muutenkin eteen. Tässä kohtaa syksyä ei oikein mitään tolkkua laittaa uutta kumia muutamaksi viikoksi päälle, kun kuitenkin jossain kohdin on tarkoitus vaihtaa nastat alle. Toki kumit voisi hankkia jo nyt käsivarastoon, jostain poistotarjouksista. Luonnollisesti.

Se kumihuolista, takaisin maanantaihin. Pekalta yökylässä ollut cowani kun sattui olemaan vielä lainassa, niin mikäpä jottei sillä siis töihin? 
Noh, no nii i. Olihan se kokemus tuokin, mittari näytti -9 kotona ja kerrospukeutumisen osaset oli vähän vielä kaupan hyllyllä. Eipä mitiä, sovellettu pukeutuminen. Se tuli opittua ettei perinteiset toppahousut ole se juttu. Viimalta suojaa jonkin aikaa, mutta äkkiä tulee kyllä läpi. Hansikkaina oli sovelletut nahka+villayhdistelmät mitkä toimivatkin kohtalaisesti. Ei mitään liian näppärää, mutta sormissa pysyi tunto läpi matkan. Ihan jees! Päähineenä oli Veku..joulupukilta saatu Avaruuspipo, mikä oli ihan paras. 
Pyörästä ei voi oikein sanoa mitään muuta kuin sen, ettei se todellakaan ole tmt-pyörä. Ei edes vitsillä. Kuntoilusta kävi kyllä nyt tämän aamuinen polku. Ei siinä, silti tuli se hyvä fiilis, minkä on joka kerta saanut. 

Se oli kuin jää, kylymää.

Luonnosta osaa siis nauttia ilman vaihteitakin ja sinnepäin varustautuen.... eli Unit on ihan perusteltu?

Poimintoja keskeltä viikkoa