Uho suurin oli viikon alkaessa. Sunnuntaina sanoja vahvoja luotiin maailmalle nähtäväksi. Ei kylmä ilma tulisi kangistamaan tätä reipasta sielua mikä pakkasenkin halkaisemaan tulisi.
...tai niinhän sen piti mennä.
No eipäs mennytkään. Uusi lamppu tuli tosiaan, hienosti se paikkansa tangolta löysi ja kaikki oli hyvin, pois lukien virtalähteen puutostila. Sekin on nyt piakkoin hoidossa.
Maanantai-päivityksestä pystyi jo arvaamaan että se ol virus. Tällä kertaa ei käres. Viimeksi oli käres. Silloin käytiinkin lääkärillä ja ongelmaan saatiin lääke ja ohje. Lepo ja pilleri. Lepo käteen ja pilleri suuhun.
Nyt käytiin hoitajalla, ongelmaan saatiin taas ratkaisu. Lepo. Kaksi päivää niistettiin poskionteloihin, välillä juotiin mehua, koska mehu on hyvää ja siitä saa vitamiineja. C-vitamiini on yksi tärkeimmistä antioksidanteista. Tarkoituksenmukaista yliannostusta haettiin kyseiselle antioksidantille.
Nyt perjantaina voidaan sanoa varovasti, että ehkä tässä ollaan jo lähempänä voittoa kuin tappiota. Torstai-iltana tulikin jo hento uhkaus, että perjantai-aamuna ei pakkanenkaan pysäyttäisi sitä polkujunaa joka Raision kunnille suuntaisi.
Noooh... Aamun pehmeä duggoisuus kuitenkin vielä löi jarrun kiinni ja annettiin siis periksi. Ehkä parempi vielä koittaa antioksidanttia ladata. Viikonloppuna jos olisi jo täysissä ruumiin voimissa. Niissä rajoissa toki, mitä luonto on suonut. Kovin kuitenkin mieli tekee jostain ihmeen syystä tuonne ulos paleltumaan ennen ja jälkeen työajan. Kaikki ne reippaat ihmiset joita tänäkin aamuna näki hennossa kyyryssä menevän, antoivat jotenkin innostusta näyttää maailmalle, että kyllä minäkin osaan. Perhana!
Katsotaan josko siis saisi valohuolet ensiviikon alkuun huolettomiksi. Harmikseen jää marraskuun työmatkakiintiö miinukselle. Höh. Pitää yrittää saada kuitattua joulukuussa puuttuvat matkat, vaikka sääntöjen mukaanhan kuukauden vaihtuessa laskuri nollautuu.
Seuraa villi ajatusleikki.
Työpaikalla oli eilen, toostaina, edellisen päivän(keskiviikon, tarkkana nyt) grillitapahtumasta ylijääneitä makkaroita. Yleensä, ilmainen mikävaan on aina kiinnostanut ja nyttenkin olisi ollut saumaa lunastaa näitä ylijäämäpötkylöitä omaksi, mutta jokin sanoi että ei tänään. Se teollinen "aromi" mikä näistä suolirullista tuli, ajoi jo kauemmaksi ajatuksesta. Ajatus ei siis lähtenyt siitä, eikä tästä. Tai siis oikeastaan lähti. Hiljaa mielessäin mietin, kun nyt on väki siellä ja täällä kovin innostunut ruokavaliosta mistä puuttuu liha. Koska olen Oulusta(Kärkkäri <3), niin tällainen "ääriruokavalio" tulisi tuskin onnistumaan, tai ehkä tulisikin, mutta sen toteutus olisi epämieluisaa. Niinpä ajatus kehittyi siihen suuntaan, että ruokavaliosta jäisi pois punainen liha. Sallittuja lihoja siis jäisi vielä reilusti tarjolle. Kala, kana ja muut "terveys"lihat jäisivät siis vielä tarjottimelle.
Ajatus siis onkin, että kokeilisi vaikka viikon aluksi, että miltä se tuntuu. Joo joo, jos haluaa että oikeasti alkaa tulemaan eroa, niin pitäisi olla pidempi jakso, mutta viikko on hyvä alkumittari sille että tuleeko siitä ylipäätään mitään. Siksi viikko. Esitin asian myös hallituksen puheenjohtajalle ja sieltäkin tuli innostunut hyväksyntä.
Jännä nähdä miten tässä käy, itse jopa ehkä aavistuksen(pelottavankin) innostuneena odotan moista viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti