Ei ole enää samanlaista nuoren kossin innostusta kaikesta, kun polkutouhuihin lähtiessä pitää ensin varustautua kunnolla. Kaikki alkaa jo aamusta, pitää syödä reippaasti aamupuurot, juodat mehut ja kaikki muut oleelliset pikkupojan rutiinit. Vaatteita saa pukea jo pitkän tovin päälle, ennen kuin voi edes miettiä ovesta poistumista, saati pyörän selkään loikkaamista. Kylmä on.
Pyörä itsessään on onneksi toiminut moitteetta, liekö satunnaisen säännöllinen huoltelu tehnyt tehtävänsä, vai mikä, mutta ei voi sanoa että olisi ollut siellä osastolla sijaa moitteille. Etuhaarukka tarvinee silti huollattaa ennen oikeita pakkasia. Ei varmasti muutenkaan pahaa tee, kun edellinen omistaja tuumasi ettei ole itse vielä moista operaatiota haarukalle tarjoillut. Kumihuolet on jääneet kauas taakse. Uudet Schwalbet on toimineet kuin ihmismieli. Nyt varsinkin on otettu kaikki luulot pois kun maasto on toisinaan erittäinkin kosteaa ja pehmeää. Urheasti on pieninappulainen Racing Ralph vienyt eteenpäin!
Jo silloin kun em.renkaita oltiin hakemassa, myyjä kysyi että laitetaanko nastoilla vai ilman? Silloin jo oli mielessä ajatuksia että millä sitä talvea lähdetään valloittamaan. Olisiko ajatus kenties poljeskella töihin oikeassa talvessa, vai jäisikö polkutouhut pelkkiin hulivili-ajeluihin? Itse polkeminen töihin on jo melkoisen kivuton prosessi, ei vaadi mitään henkisiä valmistautumisia saati muitakaan. Ylipäätään ei tunnu myrkylle mistään kohtaa. Voisi jopa sanoa, että tuntuu vähemmän myrkylle kun on polkenut töihin. Liekö johtuu metsän vaikutuksesta? Linkkivinkki Miniruuvin blogiin jossa aihetta sivutaan. Lue se siis täältä!
Asiaan. Tällä hetkellä töihin polku talvellakin tuntuu ihan kivalta ajatukselta, raitista ilmaa ja kaikkea. Totuus kuitenkin on, että jossain kohdin on oikeasti kylmä. Todella kylmä. Silloin mitataan omistautumista ja sitä, onko oikeasti tosissaan asian kanssa. Okei, nyttenkin on pakkas-aamuja jo ollut, mutta ei voida silti puhua siitä että olisi tosissaan kylmä ja että se asettaisi jotain omia erityisvaatimuksia nykyiseen varustukseen. Noup. Tekninen turtles-puku ja fleece-takki ovat toimineet mainiosti aluskerroksina. Didriksonin tuuli/sadepuku on ulkokerroksen virkaa toimittanut. Edellä mainitusta ei voi sanoa ensimmäistäkään moitteen sijaa. Viima on pysynyt ulkona ja kehosta huokuva lämpö on siirtynyt hiljaksiin ulos. Kaikin puolin onnistuneita ratkaisuja on ollut siis käytössä... sen enempää asioita miettimättä. :D
Millä sitten lähtisi talven työmatkoja valloittamaan? No mikseipä siis Calderan kanssa? Kuitenkin tuntuu, että Caldera on ehkä aavistuksen liian "monimutkainen"/"tekninen", talvisen maaston kulkijaksi. En tiedä, ajatus vain hydraulisista jarruista ja monivaihteisesta veijarista jännittää. Joskus nuorna polkijana tuli kohdattua paljonkin ongelmia vapaarattaisten kanssa, kun vapaaratas oli jäätynyt ja reipaskaan polkeminen ei tuottanut minkäänlaista liikettä eteenpäin. Jokin kumma voima sisimmissäin haluaisi talvipyöräksi jotain yksinkertaista. Yksi moinen voisi olla vaikka Konan Unit, edelleen. Unit on kaksysi. Siitä voisi tehdä yksysi-kaksysin. Silloin siinä olisi vähän vaihteita, mutta kuitenkin se olisi yksinkertainen. Mutta...
Jokin tyhmä ajatus taas puhuttelee läskipyörän äärelle. Hanget pehmeät nietoksetkaan ei olisi ongelma moiselle. Eipä, mutta siinä olisi hyvä itsepetoksen argumentti sellaisen hankintaan. Hanki sinä lumikengät, minä hankin läskipyörän!
Ei siitä sen enempää. Tänään aamulla kun kurvailin tasaista maata pitkin, hyi, töihin, niin vastaan tuli yllättävänkin moni käyräsarvinen. Ei demoneita. Cyclocrossari. Sehän se olisi oikeasti TMT-säännöstön mukainen kulkine. Varustaa sen optimaalisilla nastarenkailla ja se olisi siinä. Kesän tullessa nastat pois ja työmatka voisi jatkua kyseisen seljässä. Totuus kuitenkin on, että jos haluat menestyä TMT:sä, niin cc tarjoaa siihen parhaat eväät. Mahdollinen sakkolenkki metsässä ei olisi aivan ylitsepääsemätön ja tasamaan taistot olisi yhtälailla kotikenttää. Melkein. Toki onhan se aina hauskaa hurisuttaa Ardentteja pahaa aavistamattoman cc-kuskin korvaan, mutta pidemmän päälle ei ainakaan itseltä löydy jalkoja kyseiseen touhuun. Lupaus seikkailusta saadaan annettua, mutta itse tarina jää pelkäksi traileriksi.
Enpä tiiä, en.
Tulis nyt se kiinanlamppu niin voisin siitä innostua.
Päivän linkkivinkkinä: kun Verna polkee, silloin ollaan hybridifillaristina ylämäessä!
 |
| Hmm...kenties? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti