Näitä sanoja päädyin itsekin tänään tuumailemaan.
Tilannehan lähti siitä kun oli autoton lauantai(talouden auto oli siis varattuna), tässä kohtaa joku voisikin kysyä, että onhan teillä piha täynnä? No joo, on, tähän palataan myöhemmin.
Kuitenkin. Uhmasin kaikkia omia tottumuksia pyörävalinnan kanssa. Tuulihousun kahina jotenkin ajoi lainaamaan Vernan pyörää. Siinä kun on ne vähän sileämmän renkaatkin. Muutenkin se on vähän sellainen helpompi? Vähän kun vielä oli kipeä olo muutenkin, niin ehkä ajattelin että huijaan kaikkia ja käyn "käyttöpyörällä" enkä "harrastepyörällä"? Syitä hybridin valintaan voisi arvuutella vaikka kuinka paljon. Äärimmäinen totuus upotkoon suon syvimmän silmän pohjan.
 |
| Vernan hybridi, sekä taustalla Fiilistely-laite <3 |
Heti alkuun pitää todeta että penkki oli aivan liian korkealla omalle jalalle. Olen siis tattijalka. Huomasi miten nilkalla joutui kurottamaan aivan pyörityksen alakuolokohdassa. Muuten ajoasento olikin melkoisen mukava ja mieluisa. Aiemmin penkki-ongelmasta kärsinyt mustaoranssi kostaja oli saanut uuden istuimen kesän lopulla joka poisti kaikki puolet pers..no sieltä juuri. Lyhyen ja hentoisen lenkin jälkeen ei ainakaan pahaa sanottavaa satulasta ole. Itse pyörä tuntuikin melkoisen erilaiselta kun on nyt pienen hetken matkaa tehnyt pelkästään maasturilla, olosuhteista riippumatta. Tuntui hassulle miten pyörä oikeasti säilytti melkein itsestään nopeutta, tai siltä ainakin tuntui. Maasturin kanssa tottunut pyörittämään kokoajan jo pelkästään säilyttääkseen vakionopeuden. Hybridin kanssa riitti hentoinen jalkojen pyörittely. Hullua. Ajoasento itsessään olikin aika lähellä samaa mitä maasturillakin. Itse olen jokin kiitomuna ja tykkään että selkä on pikkaisen kaarella. Isot pojat sanoo että ilmanvastus on huomattavasti pienempi silloin. Tästä innostuneena Jonttekin tarttui meisseliin ja sääti Inseran säätöstemin sinne toiseen ääripäähän. Kovat jätkät kuulemma ajaa selkäsuorana ja stemi kohti taivasta silti +30km/h keskareilla.
Reitti kulki pääosin asfaltoitua kevyenliikenteenväylää pitkin. Pienen pieni poikkeama piti ihan tieteen nimissä tehdä myös pehmeälle ja "haastavammalle" alustalle. Minkäänlaista draamaa ei millään alustalla tavattu, vaikka käytiin onnea kokeilemassa myös jäällä! Kaikki oli pelottavankin mukavaa...
..kunnes tuulihousuinen polkija ajatteli lidlin mittaria uhmaten lähteä nostamaan tahtia, kohti tähtiä. Kadenssi ylös ja vastusta pari naksua alemmas. Katsotaan miten se hybridi voisi kulkea. Noh, tuota. Tässä kohdin tuli ihmetys. Eihän tämä oikeasti menekään niin nopsaa mitä pitäisi? Vaikka tahtia nosti kovin ja koitti pinnistellä, niin ei vain tahtonut tulla. Okei, olo oli vähän pehmeä ja ei välttämättä ihan muutenkaan se suurin myötätuuli ollut, mutta silti. Tuntui ettei se oikea vauhti sieltä vaan tullut. Nopeus saatiin alkamaan kyllä numerolla 3, eli jonkinlaista yritystä on kuitenkin ollut? Tuntui silti että tuota vauhtia jos haluaisi pitää pidemmän aikaa niin kuolema tulisi. Teho vain tuntui katoavan enemmän muualle kuin vauhdin luomiseen. En ymmärrä. Kaikki tuntui niin hauskalle ja mukavalle kun piti vauhdin 25km/h nurkilla. Pyörä meni itsestään ja matka taittui ihan kohtalaisella tahdilla. TMT-tahdiksi juuri sopiva, ei hengästy, eikä muutenkaan kuole.
Siinä ihmetellessä tehohävikkiä, alkoi samalla ajatus pyöriä siellä pehmeällä pinnalla. Oliko se sittenkään _niin_ hyvä? Ei. Vaan ei se ollut huonokaan. Kesällä tuli toisinaan Dewin kanssa oikaistua pehmeitä reittejä pitkin ja silloin tuntui että eihän tässä ihmeempiä tarvitse tähän touhuun. Välillä ohkainen rengas tahtoi upota pehmeällä alustalla, mutta muuten ongelmatonta touhua. Toki ne harvat kerrat kun kävi jossain jo etäisesti metsäpolkua muistuttavalla reitillä palauttivat äkkiä takaisin kovalle alustalle. Mutta eihän se sinne metsään kuulunut alkujaankaan... Takaisin Inseraan. Inserassa on joustoa tarjoava etuhaarukka. Haarukassa on pelkästään auki-kiinni -asennot. Esijännitystä eikä palautusta voi säätää muutenkin jäykemmällä jousella? Tämä tuntuu vähän kömpelöltä toteutukselta säädöksi, joten puhuttakoon säätämättömästä haarukasta. Kesällä mökkireissulla sain laskea pari mäkeä tuon keulan kanssa ja silloin se tuntui juuri niin oikeutetulle kuin olla voi. Se poisti soratieltä routakuopista terävimmät tärähdykset. Huonojen osuuksien jälkeen haarukan sai nopeasti jäykäksi, vivusta kääntämällä. Tässä kohtaa helposti alkaa moni kivittää, "kun ei se oo mikkää joustohaarukka, vaa hyppykeppi". Juu, totta tuokin, jos ajaa oikeasti metsää missä pyörä ja kuski joutuu muillekin koetuksille, kuin pelkille routakuopille.
Kovin kun miettii, niin hybridihän on oikeasti järkevin pyörä ikinä! Paitsi jos.
Se jos tulee siis nyt.
Jos ajaa pelkästään pyörällä paikasta toiseen. Vähän kuin Joni tänään ajoi kotoa kauppaan ja takaisin. Reissuun lähdettiin pelkästään sillä ajatuksella että käydään kaupassa. Ei sillä että käydään seikkailemassa ja samalla kaupassa. Tällä kertaa mentiin pyörällä, kun auto oli poissa. Jos auto olisi ollut pihalla niin olisin käynyt sillä. Autokin on järkevin ikinä! Se on dieseli, pienellä verolla varustettu pakettiauto. Se on tämän vuosituhannen tuote. Se on vieläkin melkoisen turvallinen. Siinä on luistonesto ja sanoinko jo, mutta se on myös dieseli. Koska se on dieseli, se on taloudellinen. Koska se on tämän vuosituhannen dieseli, jonka on suunnitellut järjestelmällinen saksalainen niin siinä on myös vähän jo tehoa.
Se on järkevä.
Nyt tulee se mutta.
Mutta.
Se on myös tunteeton. Vaikka siinä on "tehoa", niin siinä ei silti ole tehoa. Sillä pääsee kulkemaan moneen paikkaan, mutta sillä ei halua mennä seikkailemaan. Sillä ajaa suorinta reittiä. Vaikka sillä voikin ajaa ylinopeutta, todistetusti, niin sillä ei silti halua sitä ajaa. Enää. Se kuulostaa rumalle. Välihuomautus: Emmikin kuulostaa tyhjäkäynnillä rumalle. Dieseli kuulostaa aina rumalle. Vähän karkaa pyörä-aiheesta, mutta kuitenkin näkisin että liipataan ajatusmaailmassa hyvinkin samaa aluetta.
Hybridi on järkevä käyttöauto. Järkevä käyttöauto millä voidaan tarvittaessa käydä pöljäilemässä, kulkineen asettamissa rajoissa toki. Tässä kohdin pitää muistaa, että pelkästään nopeus ja ääni ei ole näitä juttuja mitkä määrittelevät pöljäilyn hienouden. Tärkeintä on se miltä se tuntuu, ennenkuin on edes lähtenyt liikkeelle. Miten vähän jännittää ennen starttia. Järkevällä käyttö dieselihybridillä käydään töissä ja kaupassa. Järkevän käyttökulkineen ratissa ei ikinä jännitä ennen starttia.
Tarvin siis hybridin. Sellainen oli, mutta tarvin sellaisen taas. Se tuo turvaa arkeen. Sillä voin käydä kovan maan lenkkejä ajamassa turvallisesti, tarvittaessa ilman sen suurempia varustautumisia. Perhana.
Hirveän ristiriitaisia ajatuksia jätti ilmaan tuo tämänpäiväinen. Juu, Dewillä ajoin paljon, mutta nyt sitä osaa jotenkin vielä enemmän hämmentyä kun on ollut parin kuukauden maastokuuri.
En tiiä. Joskus kun puhuin autoista eräälle niin hän ihmetteli miksi M5:sä ei ole vetokoukkua? -Koska eihän maantiepyörässäkään ole tarakkaa, saati lastenistuinta. Kuinka lähellä olin silloin jo polkutotuutta.
Haluan oikeasti maantiepyörän ja hybridin.
Miksi?
Koska dieseltouring ja M5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti