Viileä Maanantai

Maanantai-aamu, mittarista riippuen -6 - -8c. Raitista!

Maanantai. Yleensä viikon ensimmäinen päivä. Itselle se ainakin oli. Olin taas kovaan ääneen piparkakkutalossa uhonnut, että menen polkien töihin ja voitan sodat, keksin lääkkeen syöpään ja yli päätään pelastan maailman. 
Ihan normi-maanantai siis.

Vähän on hissuiseksi jäänyt blogittelu näin syssyn äärellä, johtuneeko kylmästä vai jostain muusta? Noh, tässä kohtaa se johtuu muusta. On vähän ollut kumimurheita joiden johdosta on pyöräily jäänyt vähän sivuun. Kts. kuva.

Pikku-Jonin pyörästä on kumi puhjennu, taas!

Oli siis hentoisia kumihuolia. Jo pidempi tovi sitten oli havaittu, että ilma poistuu renkaan alaosista. Siihen ei kuitenkaan puututtu silloin, lisäiltiin kerran viikossa ja kovaa ajoa! Noh, viimein koitti aika ettei enää ilma pysynyt edes päivää. Siispä sisuri vaihtoon. Ennen suuria liikkeitä, toki tehtiin diagnoosia kumiin, ulkoiseen ja sisäiseen josko vikapaikka löytyisi. Vanha sisuri vuoti hennosti venttiilin juuresta, joten ajatus että tässähän se vika on. No eipä mitiä, uusi sisuri sisään. Presta-venttiilit ja kaikki. Noh, ilmat pysyi nätisti pari päivää, kun ei ajoja ollut. Sitten reippaasti töihin aamulla, kaikki edelleen ok.

Noh, työpäivä kului kuin siivillä. Oltiin sovittu Vekun kanssa, että nappaan toukan itsellein ja kurvaan sillä kotiin. Pyörä kätevästi konttiin. No kuinka ollakkaan että oli tuuri mukana tässä ratkaisussa. Pyörälle kun pääsi niin oli kumi tyhjä, täysin tyhjä. Meinasi hermo mennä. Pikaisesti katsellen ei mitään erikoista näkynyt ulkokumissa. Pyörä saikin sitten loppuviikon olla kumi tyhjillään. Harmitti niin kovin ettei kiinnostanut alkaa etsimään vikaa sen tarkemmin. Noh, viikonloppuna sitten reipastuin ja purin renkaan ja tutkailin mistä kaikki johtuu.
Kappas vaan! Sormin kun kävi ulkokumia läpi, niin sieltähän löytyi katkennut kudoslanka, joka kurkisti kumikerroksen läpi. Ulkonema ei ollut suuri, mutta riittävä kuitenkin. Tämä langanpää oli syönyt itsensä sisärenkaasta läpi. Perhana vieköön siis!

Nyt siis ollaan siinä tilanteessa, että Ardent on matkansa päässä. Laitoin väliaikaisen "talla"paikan, mutta kun kudos on poikki, niin kudos on poikki. Rengaskaupassa aikaa viettäneenä, tuli opittua se, ettei siinä kohdin voi kuin huokaista kun kyseinen ilmiö on läsnä. Onni onnettomuudessa, että Ardentissa alkoi olemaan kuvio melkoisen kulunut, eli ei puhuta missään nimessä enää uudesta, saati edes hyväkuntoisesta kumista. Keväällä olisi jossain kohtaa tullut vaihto muutenkin eteen. Tässä kohtaa syksyä ei oikein mitään tolkkua laittaa uutta kumia muutamaksi viikoksi päälle, kun kuitenkin jossain kohdin on tarkoitus vaihtaa nastat alle. Toki kumit voisi hankkia jo nyt käsivarastoon, jostain poistotarjouksista. Luonnollisesti.

Se kumihuolista, takaisin maanantaihin. Pekalta yökylässä ollut cowani kun sattui olemaan vielä lainassa, niin mikäpä jottei sillä siis töihin? 
Noh, no nii i. Olihan se kokemus tuokin, mittari näytti -9 kotona ja kerrospukeutumisen osaset oli vähän vielä kaupan hyllyllä. Eipä mitiä, sovellettu pukeutuminen. Se tuli opittua ettei perinteiset toppahousut ole se juttu. Viimalta suojaa jonkin aikaa, mutta äkkiä tulee kyllä läpi. Hansikkaina oli sovelletut nahka+villayhdistelmät mitkä toimivatkin kohtalaisesti. Ei mitään liian näppärää, mutta sormissa pysyi tunto läpi matkan. Ihan jees! Päähineenä oli Veku..joulupukilta saatu Avaruuspipo, mikä oli ihan paras. 
Pyörästä ei voi oikein sanoa mitään muuta kuin sen, ettei se todellakaan ole tmt-pyörä. Ei edes vitsillä. Kuntoilusta kävi kyllä nyt tämän aamuinen polku. Ei siinä, silti tuli se hyvä fiilis, minkä on joka kerta saanut. 

Se oli kuin jää, kylymää.

Luonnosta osaa siis nauttia ilman vaihteitakin ja sinnepäin varustautuen.... eli Unit on ihan perusteltu?