Käykääpe täälä!

Sari-kaverin ajatuksia ja mietteitä lihaskuntoon matkaamisesta.
Käykää ihimettelemässä!

http://sarikares.com/treeniblogi/

Vko. 4 PT:n saliohjelmaa - Tuumailuja

Jaahas.

Viikkoja neljä on kulunut pt:n laatiman ohjelman mukaista puuhastelua. Mitä siitä on sitten jäänyt käteen? Hirveät patit ainakin, mutta mitä muuta? Jotain ajatuksia herättänyt? No on!

Heti ensimmäisenä tosiaan voi sanoa, että vastuksia on saanut lisätä monessa liikkeessä. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Joissakin toki ollaan vielä aloituspainiolla, mutta sielläkin on selvä edistys havaittu. Sarjat menee kaikki nätisti läpi, toki haastavimmat tuottaa edelleen melkein kuultavia kirosanoja loppupuolella. Mitäs sitten. 

No tuota joo! Aamuheräämiseen on tullut jokin pieni käsijarru, ei kuitenkaan mikään oikea hidaste. Paikka mielessä. Äkkiä sekin unohtuu kun vain työntää läpi harmaan itsensä Raisioon ja rappusia ylös. Siinä kohdin kun Pumien(joo en hakenut paljasjalkaisia..vielä) nauhat on kiinni ja ensimmäinen liraus juomapullosta nautittu, onkin jo aivan erilainen fiilis. Mielenkiintoista. 

Saliohjelmaa oli vielä toiset 4vko muistaakseni "jäljellä". Eihän toki kukaan kiellä jatkamasta samalla ohjelmalla maailman tappiin. Itsellä tosin ajatus että kunhan saadaan tämä läpi ilman henkilövahinkoja, niin ohjelmaa voisi vähän tarkistaa ja kenties tarttua joihinkin kohtiin mitkä ei välttämättä etene samassa linjassa toisten paikkojen kanssa? Tai jotain tähän suuntaan. En tiedä. Ajatuksia tällaisia kuitenkin!

Sitte nii! Ravinto. Proteiini lähinnä. Monesta paikkaa lukeneena tulee väkisin siihen tulokseen että proteiinia saan liian vähän. "Säännöllisesti" koitan syödä ja treenipäivinä koitan vielä ottaa lisäksi yhden tai kaksi proteiinipirtelöä. Silti sinnepäin ja välillä ajatuksellakin laskettu proteiinimäärä on aavistuksen liian vähän. Okei juu, maailma ei varmasti romahda vaikka ei olekaan grammalleen oikea määrä tavaraa ruokavaliossa. Jos romahtaa, niin sitten totanoin... Sori.

Polkupyörätouhuissa kiinnostaisi 29er, ehkä jopa 27,5" jokapuoleltajoustava ja toki vieläkin se cyclocrossari. Kaikkea ei voi saada, harmi. Pitää nyt miettiä ajatuksia mille rupeaa. Ehkä se on kuitenkin se syssari. Caldera vie maastoissa kovaa, kun vaan jaksaa polkea. Monesti ei jaksa. Pitäisi ajaa enempi vaan. Paljo enempi. Nyt on kuitenkin niin pers..harmilliset kelit ettei oikein hotsita. Ehkä kevään tuleminen herättää polkijan. Arkipolkijan. TMT-polkijan! 

Nyt on kivasti tulossa vapaa viikonloppu. Jesjes! Jos kävisi vähän maastopolkupyöräilemässä jossain maastossa, maastopolkupyörällä. 

NICOLAI - Argon FAT Pinion 2014

Sunnuntain leppoisa

Rauhallista ajelua hieman vaihtoehtoisella reitillä

"Kyllä sieltä pyörällä pääsee.."

Sunnuntai-Pirkko

M5

M5 viriteltynä Calderaan. Moon-lakisääteinen ajovalo toimi hyvänä telineenä.

Vk.02 PT:n ohjelmaa - Ajatuksia

Nonni.

Nyt on siis kaksi viikkoa yhteistä elämää PT-ohjelman kanssa saatu täyteen. Mitä ajatuksia moinen on herättänyt? Mitä tuntemuksia? Kenties aika vakavoittaa suhdetta? Näihin ja moneen muuhun asiaan liittyvään tässä nyt koitan mieltäni purkaa.

*plörts*

Ensiksikin täytynee todeta, että ero PT:n ohjelman mukaisen ja omatoimisen heilumisen välillä on aivan uskomaton. Itse oli internetistä lukenut että kannattaa jaksottaa ja tehdä lihasryhmät(?) kerrallaan, ettei koitakaan liian monipuolisesti ja diipadaapa. Perusjutut mitä tulee kun googlettaa "kuntosaliohjelma nönnönnöölle". Juu, tälläkin touhulla tuli selvää kehitystä, varsinkin kun ottaa huomioon ettei aiemmin ole salilla käynyt, niin kyllähän se Sam Hauber kasvoi ja paikat sai jumiin. Kuitenkin tekeminen oli melkoisen satunnaista, tyyliin "Tuo näyttää hauskalle, menenpäs siihen heilumaan!". Juu, näin sai tehtyä vähän kaikkea. Kirjaimellisesti vähän ja kaikkea. Juu, kaikki on tyhjää parempi, mutta kehittääkö se pidemmän päälle oikeasti yhtikäs mitään? Tietty perustaso kun saadaan, niin sen jälkeen ollaankin siinä. Itsellä on hento ajatus saada kokoajan vähän lisää, vähän vain, mutta lisää kuitenkin. 

Ok, kaikki heti tänne. Noh.. katsotaan sitten kesällä sitä kaikkea. :)

Enivei.

Nyt kun on pari viikkoa seurannut urheasti pt:n ohjelmaa ja vinkkejä niin tarttee sanoa että ero on huikea lähtötilanteeseen. Ohjelman alkutilanteeseen siis. Vaikka onkin vasta pari viikkoa kulunut, niin nyt jo on selkeästi "voimaa" tullut lisää. Alkuun sovitut painot ja toistomäärät alkaa tuntumaan, ei välttämättä helpoilta, mutta jo huomattavasti kevyemmiltä. Voinee sanoa että niinkin keveiltä, että joutuu melkein painoja lisäämään. Tänään suoritettu vatsalihas-puristus oli melkoisen mielenkiintoinen kokemus. Jo viime viikolla oli tuntemuksia painojen korotuksesta, mutta tänään sekin jotenkin konkretisoitui. 
Alkuperäinen ohjelma on siis 15 - 12 - 12 25kg painoilla. Tänään ajattelin olla hurja ja nostin painoksi 27,5kg. Ensimmäinen ja toinen setti meni melko ongelmitta ja siitä se ajatus lähti, että katsotaan miten paljon tuolla painolla saa toistoja. Nooh... Nyt on sekin selvinnyt, että Technogymin vatsalihas-laite ei ymmärrä yli 30 toiston sarjaa. Kun viimein alkoi tuntumaan siltä, että voisi vaikka vähän rauhoittua niin toistomääräksi oli kertynyt ujo 45. Ohhoh.
Ajatus olisi kokeilla ensiviikolla 35kg painoilla. O ou. Lisäksi loppuviikon haistelujen perusteella voisi nostaa parista muustakin liikkeestä, mutta niistä lisää viikon päästä. 

Hieman tahtoo vaatia päättäväisyyttä salille lähteminen, varsinkin jos mennään 08-viikkoa, eli kahdeksalta tarvisi olla jo työpaikalla reippaana. Salille siis singahdetaan jo karvan jälkeen 0600. Ei mahdoton laisinkaan, mutta jos peitto on mukavasti niin kyllähän se vähän haastetta tuo. Kuitenkin se herätys ja virtapiikki minkä salilta mukaan tarttuu on todellakin sen arvoinen, vaikka miten pehmeä tyyny olisikin. Huomattavasti kivuttomampaa olisi varmasti käydä salilla esm. töiden jälkeen, tai myöhemmin illalla, mutta tuleeko silloin enää lähdettyä? Todennäköisesti, mutta taistelua sekin vaatisi. Lisäkseen, kun olen silti reipas herääjä, niin aamusali on luonnollinen juttu. PT:n kanssa pidetty kevyt treeniohjelman läpi käyminen "iltasalilla" oli melkoista myrkkyä. Pitkä työpäivä vaan tuntui väkisin tekemisessä. Vaikka fyysisesti olikin ruutia, niin ei se oikein tullut sieltä henkisen käsijarrun lävitse. Kaikkeen varmasti tottuisi....mutta kivempi on töistä ajaa kotiin, kiusata Pirkkoa ja rauhoittua. Pirkko ei tietenkään rauhoitu.

Jännä nähdä mitä kevät tuo tullessaan.

ps. Paljasjalkaiset pitää ehkä käydä poistamassa, koska tuntuma voisi olla vähän parempikin jalkaprässissä ja pohjeliikkeessä. 

pps. Cyclocrossi-kuume on ehkä muuntaunut hentoiseksi 29er-kuumeeksi. Miksei myös täysinjousitettu... vaikka 27,5" ? Enpäs tiedä, enpäs tiedä. 
Sen tiedän että yllytän Vekun metsäreissulle kaveriksi.

Yeti ajaa.

http://www.yetirides.com/

Eipä voi oikeen mitään sanoa. Kaikki sanat on tuolla.

On siellä kuviaki!

Vk.01 PT:n ohjelmaa - Ajatuksia

Meleko ahkerasti.

Nonni. Maanantaina oli tosiaan pt:n kanssa tapaaminen. Käytiin läpi molemmat ohjelmat. Siinä sitten samalla katseltiin että missä menee liikkeiden kanssa metsään, vai minne se menee. Hienosäätöä sieltä - täältä. Ihan mielenkiintoinen kokemus kaikinpuolin!

Tosiaan, viikko takana. Heti alkuun voi sanoa että tekemiseen on tullut monta naksua lisää meininkiä. Vaikka ilman ohjelmaakin, oli selvästi ajatus että eri päivinä tehdään eri asioita, niin silti vähän puuhastelulta se tuntui. Ei oikein osannut silti perustella miksi mitäkin tekee, mikä vaikuttaa mihinkin ja mikä on "liikepari". Paljon oli avoimia juttuja. Paljon on vieläkin avoimia kysymyksiä, mutta nyt voidaan jo sanoa että kysymyksiä - vastauksia -suhde on kääntynyt lähemmäksi voittoa. 

Tähän väliin on pakko hehkuttaa Technogym/MyWellness -yhteispeliä. Voi morjens miten kätevä voi nykymaailma olla! Kun tulee salille, valmiina reippailemaan, tuuttaat vain avainkortin fitnesspurkkiin ja tämä tarjoaa heti harjoitteluohjelmaa. Toki voi tehdä myös vapaata harjoittelua, mutta nyt varsinkin kun on valmis ohjelma minkä mukaan harjoitella niin voi morjens miten näppäräksi on tehty. Kaikki on niin helppoa ja yksinkertaista. 

Avain sisään, valitaan ohjelma ja aloitetaan harjoitus.

Alkulämmön aluksi jo pyörä/crossdr...trainer/matto morjestaa reippailijaa ja valitsee valmiiksi oletus-asetukset, näitäkin voi muuttaa toki jälkeenpäin/treenin aikana. Kun tavoite esim. pyörällä on saavutettu, ilmoittaa pyörä seuraavan välineen minne suunnata. Taas sama kaava, avain sisään ja ruutu ilmoittaa mitä on luvassa. Esimerkiksi vatsalihaksia, 3 sets, 15 - 12 - 12. Tämän lisäksi tulee informaatio millaista vastusta laitetaan. Sitten vain työtä ja lisää työtä. Aiempi fani-postaus jo kertoikin, että kone opettelee parin toiston aikana ääripäät liikkeelle sekä samalla arvioi sopivaa tahtia suoritukselle. Kun on saatu sarja valmiiksi, kuuluu reipas piipahdus(Pirkkomainen!). Tämän jälkeen näytöllä näkyy lepoaika, laite ei suutu vaikka alottaisikin sarjan aiemmin. Kun viimein on kaikki sarjat saatu suoritetuksi, kertoo lihaskunto-vehkeet yhtälailla seuraavan osoitteen. Erinäppärää! Ainoastaan Pure -sarjan -laitteista nämä ominaisuudet puuttuvat, mutta näiden luonteeseen ehkä ei tuollainen hifistely sopisikaan. 

Kun viimein koittaa viimeinen laite, yleensä siis loppuverryttely, niin pyörä/mikävaan ilmoittaa että sarja valmis, suihkuun siitä!

Täytyy kyllä antaa loppumaton ylistys tuolle järjestelmälle, ei tarvitse enää muistilappuja saati muitakaan luntteja siihen, että mitä pitikään tehdä. Fitness-pömpelit ja laitteet kertovat, melkeinpä pyytämättä mitä pitää milloinkin tehdä ja mihin pitää seuraavaksi mennä. 

Easyfit, todellakin nimensä veroinen!

EasyFIT & Technogym saavat neljä ja puoli hämmentynyttä, mutta kiinnostunutta Pirkkoa viidestä.

Kona Wo - Mitä siitä sitten pitäisi sanoa?

Wo ja tuo julmetun ruma tanko...

"Onpas siinä paksut kumit". 
Vanhempi kenkiä sovittanut herrasmies sen aika hyvin tiivisti mitä Wo:sta tulee ensimmäisenä mieleen. 

Jo kauan sitten kun ensimmäisen kerran tuli kyseistä paksukaista ihasteltua Bikeshopissa, niin tuo helkkarin tanko iski silmään. Miksi? Tanko on ruma. Ihan oikeasti. Runko itsessään on kuitenkin kohtalaisen sprottiset mittasuhteet omaava, niin miksi ihmeessä siinä pitää olla tuollainen tanko. Ei pysty, ei tajua. Vililtä tuli toki pointtina se, että ehkäpä on haettu kädelle luonnollisempaa asentoa. Leppoisaa. Niinnoh... Tankoa lukuunottamatta kampe on hieno. Itse tykkään. 

Miten tähän sitten päädyttiin? Noooh...
Olipa kerran perjantai, ruokatunti ja ajatuksia että mitäs sitä sitten syödään? Jotenkin ihmeellisesti sain ujutettua (erittäin ovelasti) ajatuksen, että josko käydään länsikeskuksessa pyöräkaupoilla ihmettelemässä ja sormella asioita osoittelemassa. Hirveän innostunutta vastakaikua ei ajatukset alkuun saaneet, mutta kappas vain kyllähän sitä silti sinne lähdettiin. Oho!
Mitäs siinä, isi laittoi nimen lehteen siinä sitä sitten paksua sovittamaan Skodaan. 

Tästä innostuneena Pekka totesikin että nyt on varmaan pakko käydä lauantaina ajamassa. 

Diipadii, niinpä koitti lauantai ja lamppulenkki.
Kun oltiin metsään selvitty ja hetki oli sopiva niin tsädäm Wo alle. 
Heti alkuun välihuomiona, että perjantaina pyydettiin paikalla olleiden vispilöiden tilalle flättejä, harmikseen saatiinkin kaksipuoliset töttöröt. Näiden kanssa oli hento hakeminen. Enivei. Takaisin selkään. 
Ajoasento on jotain pöljää. Ihan oikeasti. Vaikka rungon koko olikin Large, niin silti tälläinen tattijalkakin istui melkein selkä suorassa. Tanko todellakin oli mukavuutta varten. Ajotuntuma oli kuin Helkaman klassikko-Ainossa. Vili kysyikin pienen tovin jälkeen tuntemuksia. Eipä oikein voinut sanoa mitään järkevää. Ei niin mitään.

Kona Aino vs. Helkama Wo
Ei yllätys että ajotuntumassa jotain tuttua...

Kona Wo on hauska. Voi morjens, ihan oikeasti. Ei näin pöljää pyörää ole olemassa. Juurakko missä sai normaalisti kiroilla, oli pelkkä... mikä? Ei sitä ole. Wo lipuu juurakoiden yli. Voisi kuvitella että Konan Aino...Wo olisi myös erihauska kaupungilla leikkiessä. Rappuset olisikin pyörätuoliramppeja. Toki siinä kohdin kun pitää oikeasti kiivetä, niin Won nastattomat VeeRubberit nostavatkin äkkiä nappulat ilmaan. Pitoa ei ole luonnollisesti yhtään. Lisäkseen tätä tuskaa ei hirveästi helpota Ainon ominaisuus puskea. Takarengas nauttii sen pienen hetken pitoa painojakauman ansiosta. Tämän pidon se käyttääkin mallikkaasti puskien eturengasta uhmaten suoraan, tangon(hyi) asennosta riippumatta. 

Jarrut. Noh, niitä ei ole. Vaijerivetoiset levyjarrut. Jarrulevyn koko vastaa menneen ajan laserlevyä. Pienet on.

Alkuun meinasin kivittää koko tekeleen jo pelkästään tangon ja onnettomien jarrujen vuoksi, mutta pieni lenkki hankien peittämällä juurakolla sai ajatukset toiseen suuntaan. Pyry-kissan sanoin, "No mutta... miksipäs ei?".

Tästäkin huolimatta, mikäli läskin hankin, niin se ei välttämättä ole Kona Wo. Hinta on toki houkutteleva, ei voi sanoa etteikö olisi järkihintainen, mutta kun sitten on niitä pikkujuttuja. Tanko ja jarrut heti alkuun.

Arvosanaksi Konan Wo saa tämän pikaisen kokeilun perusteella 3 Bilteman satulalaukkua 5:stä.

Lauantain lamppulenkki

Tahti on tuttua ja turvallista OTB Turkua

Heti alkuun mainittakoon pari ajatusta aiemman postauksen akkuvalo-virityksestä. 

Eihän siitä tullut yhtikäs mitään. Valoteho oli onneton. Tosin, akku joka valjastettiin virtaa tuottamaan oli vuodelta 2008. Todennäköisesti silloin jo muutaman vuoden ikäinen lyijyhyytelö oli siis parhaat päivät nähny. Ensimmäistä kertaa kun kokeiltiin mitä sanoo valon kanssa, niin tulos oli melkoisen mitään sanomaton. Ei eloa. Yleismittari kertoikin että napajännite oli ujot 2v. Pari päivää annettiin isoa jännitettä ja kyllähän se alkoi lopulta ottamaan virtaa vastaan.. todella hennosti tosin. Perjantai-iltana vielä suoritettiin oppikirjan mukainen valotesti ensin lämpimässä ja sen perään vielä pimeässä. Valon määrää ei tällöin sen enempää ajateltu. Olisi pitänyt.
Valoahan ei tullut yhtään, sen verran että näki valon olevan päällä. Valaissut ei sitten ollenkaan. Syksyllä lain vaatimaksi valoksi hankittu pikku-moonikin oli kirkkaampi. 

Nooh...

Innoissai hain Biltemasta satulan alle tulevan pikkulaukun, ajattelin että sinnehän se akku sujahtaa. Akku sopikin mainiosti kassiin ja tuntui pikaisesti heiluteltuna melkoisen tukevalle paketille. Tuntui siis. Noooooh.
Metsässä selvittiin pitkä tovi, puolen välin ylikin jopa. Huimassa laskussa kun tultiin reippaasti yli pudotusten niin kuuluikin lupaava naksahdus ja niin oli bilteman lamppureppu maassa. Onneksi johdin oli mitattu reippaasti överiksi niin akku pääsi maahan asti, eikä jäänyt roikkumaan johdoista. 

Tunnelma oli tässä kohdin melkoisen hilpeä. Onneksi Vili oli mukana, muuten olisin heittänyt akun ja lampun pitkälle pimeyteen. Onneksi myöskin Pekalla oli mukana lamppuja Reilusti sekä niiden kiinnityksiin käytettäviä laitteita. Kypärässä toki oli pieni kiinalainen joka tuottikin omalta osaltaan varsin hyvin valoa. 

Tässä kohdin mietin myös hartaasti, että miksi hylkäsinkin isomman kiinalampun kotiin. Hienoon akkuvaloon luotin. Turhaan. Perhanan perhana että syletti.

Pakolliset ajatukset kun on saatu pois sielun harteilta, voidaan viimein keskittyä oleelliseen.

Metsässä oli pimeää. Metsässä oli lunta. Metsässä oli liukasta.
Siinä on melkolailla lauantain herkkutrion ainekset. 
Pimeästä jo mainittiin, mutta mainitaan vielä lisää. Koska pimeä.
Pekka sanoi jonkun suuren ajattelijan joskus todenneen, "Pimeässä ei ole mitään, mitä ei valoisalla näkisi". Hyvin sanottu sieltä hunajapurkilta!
Noh, pimeää oli.

Lunta. Voi helkkari sitä oli. Voi morjens miten polkeminen oli raskasta vs. tampattu polku. Ei rullannut sitten yhtään. Kokoajan sai pyörittää. Lenkin jälkeen näki ettei takaa oltu isoa lepuutettu juurikaan ja edessäkin oltiin kiltisti pysytty pikkurattaalla. Huhhuh. Tänään kyllä reisissä huomasi että on saanut polkea. Hyi perhana. Toki oman osansa varmasti antoi sekin, että perjantaina otettiin löysät pois salilla reisistä. *Pakkoselitys*.
Oli mikä vaan, mutta raskasta oli. Kotiin kun selvisi, sai turtles-puvun kaapia nahasta irti. Ei hetkeen ole niin paljon hikeä tullut läpi nahasta. 

Liukasta. Tuoretta pakkaslunta ja sitä kun oli sitten kallioiden päällä. Eipä siinä sitten muuta. Parissa kohdin oli ihan rehtiä jäätä vielä siellä lumen alla niin kyllähän tiesi olleensa. Ei silti mitään suuria yllätyksiä Continentalin kanssa saatu aikaiseksi, Paksu Wo oli toki toinen juttu. 

Kaikkineen oli kuitenkin hauskaa jälleen ja varsin erilaista. Itsehän en ole ennen oikeasti pimeässä metsässä ajanutkaan. Työmatkat syksyllä on aivan eri juttu. Ei voi verrata. Siksi en vertaa. 

Kona Wo ajatuksia luvassa.

Helemikuu.

Sähkömaastopyörävaloteline

Se on helemikuu. Tammikuu meni aika nopsaan, tosi nopsaan. Näin jälkeenpäin miettien. 

Helemikuussa alkaa PT:n laatiman ohjelman mukainen puuhastelu. Maanantaina, kolmas helemikuuta käydään vielä touhut läpi. 
Talvilomakin lähestyy. Me lähetään kauas pois, sinne misson lämmin. Saa nähdä mitä siellä keksitään.

Illalla mennään metsään, pimeään metsään. Siitä raportoidaan illempana.