Keväällä ajattelin, että josko tuota nyt silloin tällöin polkaisee töihin, se olisi "ihan jees". Ei sen enempää taivoitteita ollut. Ei ollut oikeastaan mitään suurta tavoitetta lainkaan, pelkästään polkemisen ilosta. Toki se pieni säästö mitä polttoaineissa voisi saada, olisi aina kotiinpäin. Perimmäinen ajatus kuitenkin oli lähinnä ajella "toisinaan", vähän sivusilmällä katsoen että miten kauan sitä jaksaa.
Noh, nyt on viikko menty jo lokakuuta. Ihmiset alkaa laittamaan kesäautoja(dumdidum...) seisontaan hiljaksiin ja palautumaan arkiseen harmauteen. Eli nyt saisi niin kuin luvan kanssa repsahtaa ja antaa periksi? Periaatteessa juu. Tässä kohdin on siis hyvä käydä läpi kuluneen kesän työmatkapolkemista ja polkematta jättämistä. Niin hurjalta kun se tuntuukin, niin työmatkapolku vie voiton autoilusta. Keskimääräinen kesäkuukausi meni helposti niin, ettei autoon tarvinut turvautua kuin muutamana päivänä. Ihan oikeasti. Tämä yllätti.
Ei osannut arvata keväällä, kun aloitti ihmiskokeen, että näinkin raaka ero saataisiin polkemisen ja autoilun välille, mutta niin vain tuli. Ei kyllä kaduta yhtään, ettei tullut autoiltua. Työpäivä alkoi kivasti kun raikkaassa aamussa rullaili työpaikalle, sai veret kiertämään ja muutenkin elimistön hereille. Virkeä olo oli heti läsnä kun veti työvaatteet päälle. Mikä hienointa, sama herättely toimi myös kotiin polkiessa. "Pitkän" päivän puurtaminen katosi kivasti ku rullaili kotiin. Toisinaan tuli ajeltua vähän reippaammin vielä, millä sai revittyä viimeisenkin köhverön silmäkulmasta. Mikä hienointa, ei sadepäiviä ollut juuri nimeksikään, vain pari kertaa tuli vähän kastuttua. Siitäkin huolimatta että satoi, niin hengissä ollaan.
Alkukaudesta tuli käytettyä melko uskollisesti trackeria. Ajatus oli että sillä saisi kivan polkupäiväkirjan aikaiseksi, voisi sitten syksyllä käydä läpi sitä kuinka reipas/laiska tuli oltua. Jossain kohdin tuli huomattua, että työmatkasta tuli pyörän selässä yhdenlainen vakio, ettei siitä nyt sen enempää tarvi trackeridataa ottaa ylös. Niinpä se jäi hiljaksiin pelistä pois, enää satunnaisia trackauksia tuli otettua, jos oli ajatus seurata vauhdin kehitystä. Lopulta tuli herääminen siihen ajatukseen, että ei sinne töihin ajeta siksi että voidaan katsoa trackerista, että ollaan menty 30s nopeammin tuollainen pieni liru. Käytännössä kun se ei kuitenkaan kerro yhtikäs mitään, yhtään mistään. Omasta jaksamisesta huomaa paljon enemmän. Nykyään tulee trackattua kimppamaastoilut ja satunnaiset kikkailut, työmatka on valunut arkiseksi töttörööksi. Vähän sama olisi seurata keskinopeutta kun käy kaupassa ostoksilla? Ketä kiinnostaa.
Takaisin syksyyn. Kuten aiempaa voi huomata, niin kesän työmatkapyörä Dewi tuli myytyä jokunen hetki sitten. Oltiin tilanteessa että olisi vain yksi pyörä. Bellakin tuumasi että o ou, koska n+1. Siinä kohdin ei ollut oikein selkeää ajatusta..mistään, niin lopputulema oli se, ettei tasaisen maan rullaajaa hankittaisikaan tälle kauden lopulle. Vähän pyöri ajatus mielessä että kuinkahan mahtaa käydä jos pelkällä maasturilla pitää selvitä...
No hyvinhän siinä on käynyt! Työmatkaa tehdään edelleen pyörällä, vaikka autoilu onkin jo alkanut valtaamaan osuutta. Silti voi sanoa ihan hyvin mielin, että harrastaa työmatkapolkemista. Mitä enemmän on maastoreittiä mennyt töihin, sen hauskemmalta se tuntuu. Toki maastoilu on aavistuksen raskaampaa kuin pelkkä tasamaalla rullaus ja sen huomaa myös matkan jälkeen. Paita kostuu väkisin, vaikka ei olisikaan omasta mielestä hikoillut. Tämä tarvii ottaa huomioon polkuaikaa suunnitellessa. Nykyään onkin tapana ollut lähteä Hyvissä ajoin, että kerkeää rauhassa vaihtaa työkamppeet niskaan ja vähän vielä keräillä itseään, ennenkuin työpäivä "virallisesti" alkaa.
Syksy etenee siis kovaa tahtia ja pian on lumi. Se on jo todettukin kertaan jos toiseenkin tässä blogissa, ehkä siksikin ettei se vaan pääse yllättämään. Ehkä sitä jopa odotetaan? Vaikka eihän syksyssä mitään vikaa ole...
 |
| Ruuhkainen, stressaava ja hermoja riistävä työmatkareitti... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti