Kuinka ollakaan, reipas polkija sisälläin heräsi tänäänkin siihen ajatukseen, notta perhana poljen kiusallakin töihin. Voi myös johtua siitä, että Vekku meni autolla töihin(olin ehkä edeltävänä päivänä uhonnut että poljen töihin). Hmm...
Oli ihan mielenkiintoinen kokemus kaikin puolin polkea hämärässä metsikössä, kaikkien petojen armoilla. Vähän jäi valoa kaipaamaan, vaikka keulalla loistikin kirkkaahko led-tuikku. Aiemmin olinkin todennut että valo on nokalla sen vuoksi, että ihmiset näkisivät missä mennään. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että valoa kaipaa jo siksi, että näkisi missä itse menee.
Pieni ja soma Moon-valo antoi kyllä kirkkaahkon valopisteen eteen, mutta harmikseen se piste oli sitten oikeasti pelkkä piste. Ajatuksia on monenlaisia millä lähtisi pimeyttä vastaan taistelemaan, osaisi vaan valita sen järkevimmän sieltä voittajaksi... Pitkä&kapea-keilainen tangolle ja "yleisvaloa" kypärään? Hmm. Ei auta enää hirveästi asiaa tutkia. Aamut ei tuosta enää valkene, pimenee vielä tuostakin.
Ajo muuten tuntui tosi kivalle, vaikka eilen käytiinkin valloittamassa nousut Naantalin. Oman jännityksen toki toi, kun ei nähnyt kunnolla eteensä. Pari kertaa tulikin "tuttu" este yllärinä ja aiheutti lieviä hämmennyksen hetkiä. Terävänä aamuvirkkuna kuitenkin nämäkin yllärit hoidettiin mallikkaasti.
Mielenkiinnolla odotetaan ensimmäisiä lumia, kuinka hyvin on maastopätkä auki silloin ja miten ylipäätään sinne selvitään.
Lumia odotellessa käykää kuitenki ihmettelemässä CRC:n kypärätarjouksia, on vielä päivän voimassa. Oujee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti