Toisinaan ei vain huvita.

Sunnuntain "pakko"maasto, vähän oli hohhoi-fiiliksiä ilmassa.

Kuten on aiemmin jo ollut ilmoilla, niin vähän on kumihuolia ollut. Reilummastikin. Tuntui melkeinpä kuin olisi jokin peijooni laittanut varpaankynnen alle neulan ja sen enempiä miettimättä on vedelty kumikenkää jalkaan. Kun vastustaa niin vastustaa. Harmiksi laittoi ja vehkeet seisoi pitkän tovin. Ei vain kiinnostanut. Karu totuus kun kuitenkin oli että kumikaupoille joutuisi ennemmin tai myöhemmin. Kyse oli vain siitä, että mitä sieltä kumikaupalta sitten mukaan tarttuu... Noh, siitä tulee kohta lisää.

Sunnuntai. Pitkästä aikaa "oikea" viikonloppu tarjolla. Kova oli uho että lauantaina isomaasto, jos saisi kumissa pysymään ilmat. Ardent oli siis patenttipaikalla korjattu ja uusi sisuri oli lätkäisty sisään. Paineet tuntui ainakin ilman kuormaa pysyvän sisällä. Jee! Noh, lauantaina taivas ratkesi täysin ja vettä tuli isosta hanasta. Ei oikein hotsittanut lähteä kokeilemaan miten patentti toimisi käytännössä, jos sitten kuitenkin kudokset tulee paikasta läpi ja repäisee sisurin entiseksi, mitäs sitten? Oot jossain metsikössä, molemmat kumit entisinä? Juu ei tänä-lauantaina. 

Noh, sieltä tulikin sitten sunnuntai. Ilma oli edelleen kosteannahkea. Ei varsinaisesti herättänyt mitään omistamisen haluja. Lauantaina kuitenkin pihalla suoritettu pikarasite antoi toivoa josko kumi kuitenkin pitäisi ilmaa sisällä ajossakin. Sunnuntaina siis suunta kohti "jotain", jossain oli pakko käydä. Kävinkin siis siellä. Ajo oli melkoista ihmettelyä, väkisin mielessä raaputti kudoslanka. Tuntui että kumi pehmeni ajon aikana reippaasti, joten peli pistettiin kohtalaisen äkkiä poikki. Sunnuntai-maasto jäi niin lyhkäiseksi että ihan hävettää. Noh, tilanne tutkimaan kotia ja kyllähän sieltä oli ilmaa hävinnyt... Prkl. Pyörä parkkiin ja kiroilemaan. Kun vastustaa niin vastustaa, vaikka eihän tässä nyt mitään avaimia voittoon ollut olemassakaan. Kuitenkin se ajatus että ei vaan onnistunut. Minkäs siinä sitten teet?

Reppu <3

Sunnuntaina kuitenkin tuuttasin kumiin niin paljon ilmaa, että rupesi toisessa sukassa jo tuntua pientä pullistumaa. Nyt kokeiltiin rajoja. Maanantaina oli pakko polkea töihin. Miksi? Siksi. Aamulla vielä ennen satulaan loikkaamista, laitettiin kumi niin piukkaan että ei piukemmassa voisi olla. Uhkapeli toimi ja töihin selvittiin rengas pulleana. Selvä vajoama oli kuitenkin havaittu. Ilmaa kuitenkin oli vielä reilusti. Metsäreitti oli silti vienyt veronsa paineista. Ei auta. Tämä systeemi ei enää työmatkametsäilyä vain kestä. Noukänduu. Työpäivä päättyä tupsahti ja ajatus olikin että tempaisee Raisiosta Länsikeskukseen niin että heilahtaa. 

No heilahtihan se. Länsikeskukseen selvittiin kivan pehmeitä ulkoilureittejä pitkin. Ei ongelmia sen enempiä. Suunta ajopyörään ja kumeja ihmettelemään. Sieltä sattuikin löytymään pari Schwalben Racing Ralphia sopivasti! Jee! Jo siinä käpälöidessä huomasi, että nyt on kevyt nakki kyseessä. Ardenttia tullut jumpattua niin on kyllä selvä ero Rapen eroksi. Myyjä kysyi kyllä heti alkuun, että nastoja? Juu ei. Jotenkin se tuntui vielä olevan ajatus että mennään perinteisellä kumilla. Palataan nastakaupoille sitten tuonnempana, kun tuumakoko on selvillä. ;)

Ensiö-ajatus oli, että jos länkkäriin selvitään niin Caldera lentää touringin konttiin ja kurvaan kickdowni seljällään kotiin vaihtamaan kumeja. Noh, eihän se niin mennyt. Calderan kumissa oli vielä ilmaa ja reisissä oli vielä vähän herneitä, joten satulaan ja menoksi! Länsikeskuksen pitkässä ja loivassa pihanousussa jokin tuulihousupelle(:D) meni ohi. Ei ollut mitään antaa siihen taistoon. Kaverin koivissa oli kuivaa ruutia ja putkissa oli niin kova lataus ettei siinä auttanut kuin katsoa tankoa pitkin, katkeran tappion raapiessa nenänpäästä viimeisetkin räät. Tahti oli huima. Dear Tuulihousumies, I salute thee. No, kotia selvittiin. Kotopihassa takakumi alkoi olemaan totisessa tilanteessa. Kaikki oli annettu. Kuinka sattuikaan että otin varmuuden varalta uudet sisurit vielä Rapejen kaveriksi! Ovela minä.

Näin muuten kissin pellolla kun tulin kotia!
Kissi <3

Pakko oli toki heti vaihtaa uudet kumit päälle. Ihan heti pakko mulle. Olihan muuten jäykät palkeet. Ardent venyi nätisti vanteille ilman mitään turhia vimpstaakeja, mutta näiden kanssa tarvi vähän rengastyökaluja. Kaikkineen kuitenkin asennus meni rengasalan ammattilaisen raudanlujalla ammattitaidolla ja kiroilulla. Siinä piti toki pieni testilenkki pihalla heittää, vähän maistella ja haistella. Ilmassa oli voiton tuoksu.

Ilta meni näppärästi ihmetellen kuinka maito vanhenee. Hyi. Jääkaappiin oli maito-keiju jättänyt pelkkää vanhaa maitoa. Uutisissa sanottiin ettei autolla kannate illansuussa enää ajaa, myrsky tulee! Oliko tuo haaste? No ihan varmaan! Ihmettely seis ja vedenpitävää päälle. Pyörän selkään ja kohti lähiömarkettia! Hojosoi! Menomatkalla tuli vähän jotain kosteaa, mutta ei

Lähiökaupan Schwalbe Fiilistelyjä

mitään ihmeellisyyksiä. Tuli pieni huijauksen tunne. Vähän tuuli ja jotain? Pft. Maito reppuun ja nimi lehteen. Jokin oli kuullut uhoni ja vääntänyt taivaan kahteen osaan. Keskeltä tuli vettä ja tuulta. Joku viisaampi eläkeläinen saa kertoa niiden synnystä lisää. Vettä tuli. Ilmaa tuli. Oli ilmaista tällä kertaa. Jokin ihme vimma ja kumma tuntui vain innostuvan tästä pienestä haasteesta. Siispä otettiin oikein reipas testitahti Raipeille. Ei voi kuin kehua kuinka hyvin tuollainen Schwalbe rullaa. Tuntui että olisi Dewillä työntänyt... No melkein ainakin. Kotia selvittiin siis aika hienoissa tunnelmissa. Se pieni herääminen suureen totuuteen oli koittanut. Pyörä oli oikeasti taas ajokelpoinen ja ajaminen tuntui justiin sille, mille se oli joskus tuntunut. Ennen tympeitä kumirikkoja ja näiden lieve-ilmiöitä. Todisteena tästä oli takamuksessa kuravana joka ylti hienosti pers...vao...alaselästä aina niskaan asti. 

Minä lammikkoon ja siitä kuvan?

Aamulla kuulemma on myrskyä tarjolla. Katsotaan onko oikeasti.

Viileä Maanantai

Maanantai-aamu, mittarista riippuen -6 - -8c. Raitista!

Maanantai. Yleensä viikon ensimmäinen päivä. Itselle se ainakin oli. Olin taas kovaan ääneen piparkakkutalossa uhonnut, että menen polkien töihin ja voitan sodat, keksin lääkkeen syöpään ja yli päätään pelastan maailman. 
Ihan normi-maanantai siis.

Vähän on hissuiseksi jäänyt blogittelu näin syssyn äärellä, johtuneeko kylmästä vai jostain muusta? Noh, tässä kohtaa se johtuu muusta. On vähän ollut kumimurheita joiden johdosta on pyöräily jäänyt vähän sivuun. Kts. kuva.

Pikku-Jonin pyörästä on kumi puhjennu, taas!

Oli siis hentoisia kumihuolia. Jo pidempi tovi sitten oli havaittu, että ilma poistuu renkaan alaosista. Siihen ei kuitenkaan puututtu silloin, lisäiltiin kerran viikossa ja kovaa ajoa! Noh, viimein koitti aika ettei enää ilma pysynyt edes päivää. Siispä sisuri vaihtoon. Ennen suuria liikkeitä, toki tehtiin diagnoosia kumiin, ulkoiseen ja sisäiseen josko vikapaikka löytyisi. Vanha sisuri vuoti hennosti venttiilin juuresta, joten ajatus että tässähän se vika on. No eipä mitiä, uusi sisuri sisään. Presta-venttiilit ja kaikki. Noh, ilmat pysyi nätisti pari päivää, kun ei ajoja ollut. Sitten reippaasti töihin aamulla, kaikki edelleen ok.

Noh, työpäivä kului kuin siivillä. Oltiin sovittu Vekun kanssa, että nappaan toukan itsellein ja kurvaan sillä kotiin. Pyörä kätevästi konttiin. No kuinka ollakkaan että oli tuuri mukana tässä ratkaisussa. Pyörälle kun pääsi niin oli kumi tyhjä, täysin tyhjä. Meinasi hermo mennä. Pikaisesti katsellen ei mitään erikoista näkynyt ulkokumissa. Pyörä saikin sitten loppuviikon olla kumi tyhjillään. Harmitti niin kovin ettei kiinnostanut alkaa etsimään vikaa sen tarkemmin. Noh, viikonloppuna sitten reipastuin ja purin renkaan ja tutkailin mistä kaikki johtuu.
Kappas vaan! Sormin kun kävi ulkokumia läpi, niin sieltähän löytyi katkennut kudoslanka, joka kurkisti kumikerroksen läpi. Ulkonema ei ollut suuri, mutta riittävä kuitenkin. Tämä langanpää oli syönyt itsensä sisärenkaasta läpi. Perhana vieköön siis!

Nyt siis ollaan siinä tilanteessa, että Ardent on matkansa päässä. Laitoin väliaikaisen "talla"paikan, mutta kun kudos on poikki, niin kudos on poikki. Rengaskaupassa aikaa viettäneenä, tuli opittua se, ettei siinä kohdin voi kuin huokaista kun kyseinen ilmiö on läsnä. Onni onnettomuudessa, että Ardentissa alkoi olemaan kuvio melkoisen kulunut, eli ei puhuta missään nimessä enää uudesta, saati edes hyväkuntoisesta kumista. Keväällä olisi jossain kohtaa tullut vaihto muutenkin eteen. Tässä kohtaa syksyä ei oikein mitään tolkkua laittaa uutta kumia muutamaksi viikoksi päälle, kun kuitenkin jossain kohdin on tarkoitus vaihtaa nastat alle. Toki kumit voisi hankkia jo nyt käsivarastoon, jostain poistotarjouksista. Luonnollisesti.

Se kumihuolista, takaisin maanantaihin. Pekalta yökylässä ollut cowani kun sattui olemaan vielä lainassa, niin mikäpä jottei sillä siis töihin? 
Noh, no nii i. Olihan se kokemus tuokin, mittari näytti -9 kotona ja kerrospukeutumisen osaset oli vähän vielä kaupan hyllyllä. Eipä mitiä, sovellettu pukeutuminen. Se tuli opittua ettei perinteiset toppahousut ole se juttu. Viimalta suojaa jonkin aikaa, mutta äkkiä tulee kyllä läpi. Hansikkaina oli sovelletut nahka+villayhdistelmät mitkä toimivatkin kohtalaisesti. Ei mitään liian näppärää, mutta sormissa pysyi tunto läpi matkan. Ihan jees! Päähineenä oli Veku..joulupukilta saatu Avaruuspipo, mikä oli ihan paras. 
Pyörästä ei voi oikein sanoa mitään muuta kuin sen, ettei se todellakaan ole tmt-pyörä. Ei edes vitsillä. Kuntoilusta kävi kyllä nyt tämän aamuinen polku. Ei siinä, silti tuli se hyvä fiilis, minkä on joka kerta saanut. 

Se oli kuin jää, kylymää.

Luonnosta osaa siis nauttia ilman vaihteitakin ja sinnepäin varustautuen.... eli Unit on ihan perusteltu?

Poimintoja keskeltä viikkoa

Päivän linkkivinkki!

Käykää lukemassa Miniruuvin blogia!
Nyt heti!
Täältä.

Maanantainen maanantai

Maanantaina kun olin töihin lähdössä polkemaan, niin enpäs sitten lähtenytkään. Lauantaina jo ihmettelin että on pehmeän tuntoinen kumi ja lisäsinkin ilmaa sisään ja lauantai-lenkki menikin ongelmitta. Vähän oli havaittavissa pehmeyttä lopussa, mutta se saattoi taas johtua ihan mistä vaan. Vähän oli pehmeä olo muutenkin.

Noh, maanantaina reippaasti töiden jälkeen Myllyyn ja sieltä uusi sisuri haltuun. Jee! Samalla huomasin että Prismaan oli tullut ihan renkaan näköisiä nastarenkaita. Hinnankiroissakaan eivät tuntuneet olevan kun kappalehinta alkoi 5:lla. Tarvinee vähän tutkia ja tuumailla, mutta tuossa voisi olla mahdollinen talvikumi. Ehkäpä. Siinä sitten tuli muutenkin ihmeteltyä polkuosastoa ja harmikseen on pakko todeta, että talvi se tulee. Pyöräkrääsä oli kipattu pieneen nurkkaan hiihtohommien tieltä. Kuka terve ihminen oikeasti hiihtää? Hyi.

Enivei, uusi sisuri on nyt paikallaan ja tuntui ainakin aamulla olevan vielä paineet sisässä. Seurataa

Syksy

Perjantai

Naantalin sunnuntai-ajelu

Tuumailuja: Työmatka

 

Syksy. Se on nyt.

Keväällä ajattelin, että josko tuota nyt silloin tällöin polkaisee töihin, se olisi "ihan jees". Ei sen enempää taivoitteita ollut. Ei ollut oikeastaan mitään suurta tavoitetta lainkaan, pelkästään polkemisen ilosta. Toki se pieni säästö mitä polttoaineissa voisi saada, olisi aina kotiinpäin. Perimmäinen ajatus kuitenkin oli lähinnä ajella "toisinaan", vähän sivusilmällä katsoen että miten kauan sitä jaksaa. 

Noh, nyt on viikko menty jo lokakuuta. Ihmiset alkaa laittamaan kesäautoja(dumdidum...) seisontaan hiljaksiin ja palautumaan arkiseen harmauteen. Eli nyt saisi niin kuin luvan kanssa repsahtaa ja antaa periksi? Periaatteessa juu. Tässä kohdin on siis hyvä käydä läpi kuluneen kesän työmatkapolkemista ja polkematta jättämistä. Niin hurjalta kun se tuntuukin, niin työmatkapolku vie voiton autoilusta. Keskimääräinen kesäkuukausi meni helposti niin, ettei autoon tarvinut turvautua kuin muutamana päivänä. Ihan oikeasti. Tämä yllätti. 

Ei osannut arvata keväällä, kun aloitti ihmiskokeen, että näinkin raaka ero saataisiin polkemisen ja autoilun välille, mutta niin vain tuli. Ei kyllä kaduta yhtään, ettei tullut autoiltua. Työpäivä alkoi kivasti kun raikkaassa aamussa rullaili työpaikalle, sai veret kiertämään ja muutenkin elimistön hereille. Virkeä olo oli heti läsnä kun veti työvaatteet päälle. Mikä hienointa, sama herättely toimi myös kotiin polkiessa. "Pitkän" päivän puurtaminen katosi kivasti ku rullaili kotiin. Toisinaan tuli ajeltua vähän reippaammin vielä, millä sai revittyä viimeisenkin köhverön silmäkulmasta. Mikä hienointa, ei sadepäiviä ollut juuri nimeksikään, vain pari kertaa tuli vähän kastuttua. Siitäkin huolimatta että satoi, niin hengissä ollaan. 

Alkukaudesta tuli käytettyä melko uskollisesti trackeria. Ajatus oli että sillä saisi kivan polkupäiväkirjan aikaiseksi, voisi sitten syksyllä käydä läpi sitä kuinka reipas/laiska tuli oltua. Jossain kohdin tuli huomattua, että työmatkasta tuli pyörän selässä yhdenlainen vakio, ettei siitä nyt sen enempää tarvi trackeridataa ottaa ylös. Niinpä se jäi hiljaksiin pelistä pois, enää satunnaisia trackauksia tuli otettua, jos oli ajatus seurata vauhdin kehitystä. Lopulta tuli herääminen siihen ajatukseen, että ei sinne töihin ajeta siksi että voidaan katsoa trackerista, että ollaan menty 30s nopeammin tuollainen pieni liru. Käytännössä kun se ei kuitenkaan kerro yhtikäs mitään, yhtään mistään. Omasta jaksamisesta huomaa paljon enemmän. Nykyään tulee trackattua kimppamaastoilut ja satunnaiset kikkailut, työmatka on valunut arkiseksi töttörööksi. Vähän sama olisi seurata keskinopeutta kun käy kaupassa ostoksilla? Ketä kiinnostaa. 

Takaisin syksyyn. Kuten aiempaa voi huomata, niin kesän työmatkapyörä Dewi tuli myytyä jokunen hetki sitten. Oltiin tilanteessa että olisi vain yksi pyörä. Bellakin tuumasi että o ou, koska n+1. Siinä kohdin ei ollut oikein selkeää ajatusta..mistään, niin lopputulema oli se, ettei tasaisen maan rullaajaa hankittaisikaan tälle kauden lopulle. Vähän pyöri ajatus mielessä että kuinkahan mahtaa käydä jos pelkällä maasturilla pitää selvitä...

No hyvinhän siinä on käynyt! Työmatkaa tehdään edelleen pyörällä, vaikka autoilu onkin jo alkanut valtaamaan osuutta. Silti voi sanoa ihan hyvin mielin, että harrastaa työmatkapolkemista. Mitä enemmän on maastoreittiä mennyt töihin, sen hauskemmalta se tuntuu. Toki maastoilu on aavistuksen raskaampaa kuin pelkkä tasamaalla rullaus ja sen huomaa myös matkan jälkeen. Paita kostuu väkisin, vaikka ei olisikaan omasta mielestä hikoillut. Tämä tarvii ottaa huomioon polkuaikaa suunnitellessa. Nykyään onkin tapana ollut lähteä Hyvissä ajoin, että kerkeää rauhassa vaihtaa työkamppeet niskaan ja vähän vielä keräillä itseään, ennenkuin työpäivä "virallisesti" alkaa. 

Syksy etenee siis kovaa tahtia ja pian on lumi. Se on jo todettukin kertaan jos toiseenkin tässä blogissa, ehkä siksikin ettei se vaan pääse yllättämään. Ehkä sitä jopa odotetaan? Vaikka eihän syksyssä mitään vikaa ole...

Ruuhkainen, stressaava ja hermoja riistävä työmatkareitti...

Kun on hämärää, niin on pimeää.

Kuinka ollakaan, reipas polkija sisälläin heräsi tänäänkin siihen ajatukseen, notta perhana poljen kiusallakin töihin. Voi myös johtua siitä, että Vekku meni autolla töihin(olin ehkä edeltävänä päivänä uhonnut että poljen töihin). Hmm... 

Oli ihan mielenkiintoinen kokemus kaikin puolin polkea hämärässä metsikössä, kaikkien petojen armoilla. Vähän jäi valoa kaipaamaan, vaikka keulalla loistikin kirkkaahko led-tuikku. Aiemmin olinkin todennut että valo on nokalla sen vuoksi, että ihmiset näkisivät missä mennään. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että valoa kaipaa jo siksi, että näkisi missä itse menee. 

Pieni ja soma Moon-valo antoi kyllä kirkkaahkon valopisteen eteen, mutta harmikseen se piste oli sitten oikeasti pelkkä piste. Ajatuksia on monenlaisia millä lähtisi pimeyttä vastaan taistelemaan, osaisi vaan valita sen järkevimmän sieltä voittajaksi... Pitkä&kapea-keilainen tangolle ja "yleisvaloa" kypärään? Hmm. Ei auta enää hirveästi asiaa tutkia. Aamut ei tuosta enää valkene, pimenee vielä tuostakin. 

Ajo muuten tuntui tosi kivalle, vaikka eilen käytiinkin valloittamassa nousut Naantalin. Oman jännityksen toki toi, kun ei nähnyt kunnolla eteensä. Pari kertaa tulikin "tuttu" este yllärinä ja aiheutti lieviä hämmennyksen hetkiä. Terävänä aamuvirkkuna kuitenkin nämäkin yllärit hoidettiin mallikkaasti. 

Mielenkiinnolla odotetaan ensimmäisiä lumia, kuinka hyvin on maastopätkä auki silloin ja miten ylipäätään sinne selvitään. 

Lumia odotellessa käykää kuitenki ihmettelemässä CRC:n kypärätarjouksia, on vielä päivän voimassa. Oujee!

Sunnuntai ja Naantali

Liukas, erittäin liukas kalliobaana

Kuten jo niin monena sunnuntaina, niin myös tänä sunnuntaina piti Suomalaisen miehen tarttua asei...pyörää sarvista. Vilillä oli villi visio Naantalista, joten sinnepä siis. Itse tiedän Naantalista sen verran, että siellä on niitä paksuja säkkejä joilla ei ole peräaukkoa. Tällä tiedolla olen pärjännyt elämässä. Nyt kuitenkin oli luvassa muutosta siihen. 

Sovellettu pyöräteline

Jo itse miittipaikalle löytäminen oli vähän haastavan oloista, mutta kunnialla selvittiin. Pekka ilmoitti, että salainen kokoontumispaikka olisi Kuparivuorentie 1:sä. Vähän jo meinasi jännittää, mutta hillitsin itseni. Noh, perillä kuitenkin pelit nippuun ja kamat reppuun.

Reitti oli melko nousujohteinen. Oma trackeri sai nousevia metrejä melkein 450, toki noista sai sitten kivoja laskujakin aikaiseksi. Kaikin puolin oli kyllä saakelin hauska sunnuntai-ajo. Vaikka olikin liukasta kalliota ja vielä liukkaampaa juurakkoa, pitkoksia unohtamatta, niin silti. Vaikka hentoista OTB:n manausta oli ilmassa, niin silti säästyttiin nolauksilta. 

Hauskaa oli, perhana vie. Harmi, että syksy alkaa olemaan todella pitkällä ja kohta on oikeasti kylmä, ei toki estä polkemista, mutta asettaa lisää haasteita. Niitä siis odotellessa!

Pekalla on jotain videoita, joita tulee todnäk tännekin jossain kohdin!

Hyvän virran Lauantai-aamu

Lauantai-aamun näkymä

Tänään poljettiin töihin, niinkuin uhottiinkin. Pyörä rullasi poluilla upeasti ja muutenkin kaikki oli kohdillaan. Syksy alkaa olemaan voitolla. Ei auta mikään. 
Pitää opetella kerrospukeutumaan, eikä pelkästään laittamaan paljon vaatteita päällekäin.

Syyllisyyden Perjantai

Muutenhan oisin tullu, mutta lumi ja kylmä... Kun ois edes oikeasti ollut. Vähän harmittaa että jäi aamutempo väliin, kivalta näytti ilma kaikin puolin ja muutenkin olisi tehnyt ihan terää herätellä itteä. Pari päivää koulureissuja vie kyllä mehut ihan mallikkaasti, varsinkin kun on molempina aamuina ajanut eka pelipaikoille ja sieltä pois. 

Huomenna sitten pyörän selässä töihin, vaikka mikä olisi!