Peeveli!

Vuoden viimeinen maanantai. Apua.

Vuoden viimeisen maanantain "Reippaasti 30min". Klick!

Ohhoh. Niin se vain aika menee. Eilen vielä oli sunnuntai ja tänään onkin jo vuoden viimeinen maanantai. Voihan sentään. Kuten aiemmin jo todettiin, niin tarkoitus oli, että kokeillaan Team Piparkakun kanssa miltä elämä tuntuu ilman punaista lihaa. Aivan vege-linjalle ei lähdetä, mutta se "pahin" liha karsitaan pois. Yhdenlaisen "välikauden" johdosta ei ole mitään järkevää pyöräjuttua ole tullut päiviteltyä, mutta koska blogin on hengitettävä ja luotava itselleen elämää niin on tätä pientä blogihöttöä tuotettu erinäisten ruoka-aiheisten kuvien muodossa. Näistä on saattanut aistia tuota edellä mainittua "Ei punaista lihaa" -kampanjaa. 

Nyt kuitenkin on se aika vuodesta, kun kalenterista käännetään uusi sivu, uusi vuosi ja toki uusi viikko. Ajatushan oli että kokeillaan nyt viikko alkuun, mutta eihän sitä ikinä tiedä kuinka pitkälle tämä kokeilu venyy. Parhaimmat tuloksethan saisi kun malttaisi esimerkiksi kuukaudeksi venyttää testin. 
Saas nähdä.

Viikonloppu.
Oli rägää ja dunggaisda. Buu.
Pesin ja rasvailin pyörät. Biltema <3

Pyöräpesua, ketjupesua ja yleisrasvaa

 

MTB vs OTB eiku...

Päivän prinsiipit

Välipäivän kanarulla

Mistä on hyvä ja raikas päivällinen tehty?

-Täysjyvä tortillalättyjä ala Rainbow
-Broilerin filesuikaleita, maustettuna puolikkaalla fajita mixillä
-Random pekoniviipaleilla(paistettu kanan kanssa)
-Ananasta!
-Perussalaattimeininki(salaatinlehteä, tomaattia normi/mini, kurkkua ja rucolaa)
-Juustoraastetta, sitä punaista.
-Aitoa makeaa chili soosia, halvinta mitä hyllystä löytyi. Haettiin alkujaan toiseen projektiin villinä korttina.
Perheen uusi suosikki! :)

M5 koeajolla.

Kinkun sulattelulenkki M5:n kanssa. Klick!

Mobiilitesti vol.2

Jouluinen mobiilitesti

Testataan miten matkapuhelimella onnistuu turhien jaarittelujen jako.
Mielenkiintoista!

Haaste.

Jovain! Välipäiville tuli sellainen haaste, mihin ei voi sanoa ei, paitsi jos sanoo ei. En kuitenkaan sanonut. Olin rohkea.

Katsotaan miten käy!

Vau

Kanaa sanoo...

kot kot kot!

Nasta maanantai

Kun on nastaa, on myös vierintävastusta. Kun on vastusta, niin on haastetta. Kun on haastetta, on myös tavotteita. Kun on ollut pikkujoulut, niin voi unohtaa kaikki edellä mainitut. 

Miksi helkkarissa siis poljin nastana töihin innoissani, otin turpiini sinkula-perheeniskä-perävaunu-yhdistelmältä. Kaikin puolin maistelin viikonlopun ruokalistaa nenässä. 

Ei helkkari nyt oikeesti.

Eikä siinä vielä kaikki, kun muistaa että viime viikolla poljettiin vain kerran töihin, niin se meinaa että tällä viikolla poljetaan tämän nasta-maanantain lisäksi vielä parina päivänä tämän lisäksi.

Puuh sanon.

Puuh.

TMT, tuo suuri tuntematon.

Keväällä törmäsin ensimmäisen kerran moiseen termiin, "TMT", kavereiden kesken työmatkatempo. Tässä kohdin on syytä olla tarkkana, sillä TMT ei tunne "kaveria" saati "ystävää". Muutenkin TMT-skene on varsin villiä, joten olisi vähintäänkin kohtuullista, että kyseisen lajin urheilijoille olisi olemassa kattojärjestö joka ajaisi yksittäisen TMT-kuljettajan oikeuksia(mitä?).

Asioiden selkeyttämiseksi on paikallaan käydä hieman läpi TMT:n maailmaa ja sen perimmäistä tavoitetta, voittoa. TMT nousee usein esiin ammattilaisten foorumeilla, siltä ei voi välttyä. Ainoa tapa välttyä kyseisen termin vaikutuksesta, on voittaa siinä. Mikäli olet siis törmännyt TMT-keskusteluun forumeilla, olet myös hävinnyt. Tämä voi monesti herättää kummastusta, toisinaan myös vahvempia tuntemuksia. Mikäli tunsit piston rinnassasi, olet hävinnyt.
Nyt moni miettii, että "Kuinka niin hävinnyt? Enhän edes kilpaillut missään?". TMT ei lajina katso aikaa eikä paikkaa, se ei tarvitse perinteistä kilpailutilannetta löytääkseen häviäjän. Pelkkä ajatuskin lajista riittää siihen, että koet tappion. Ainoa sopiva hetki TMT miettimiselle on silloin, kun voidaan todeta perinteisen kilvan olevan käynnissä. 
Esimerkillisiä tilanteita ovat mm. haastavat nousut, selkeät varuste-alivoimat(maasturi vs. cc) sekä tilanteet missä edellä ajava on selvästi fyysisesti valmiimpi haasteeseen. 

Perinteisen kilpailutilanteen rakenne on hyvin yksinkertainen. Kilpailutilanteessa ei voi olla saman aikaisesti kuin kaksi osallistujaa. Haastaja sekä haastettava. Mikäli haastaja kohtaa esimerkiksi ryhmän, ovat jokainen ryhmän jäsen erillisiä haastettavia. Virallista tapaa ilmaista haaste, ei ole, mutta suositeltu tapa on esim. eturenkaalla hipaisu haastettavan takapyörästä. Mikäli et ole tehnyt itseäsi huomatuksi aiemmin, tämä on varma keino herättää vanhempikin haastettava. Kilpailtaessa ns. vankila-säännöillä, voi viekas haastaja käyttää aggressiivisempaa hipaisua mikä onnistuessaan rikkoo haastettavan ajolinjan ja poistaa hänet kilpailusta. 

Kun kilpailutilanne on syntynyt, on haastajan osoitettava kohtuullisen matkan aikana olevansa vahvempi kuin haastettava. Tämä tapahtuu suorittamalla lentävä ohitus haastetusta ja tämän jälkeen pitämällä ajojärjestys matkan loppuun asti. Mikäli haastettava pääsee kuittamaan haastajan, kokee haastaja tappion. Mikäli ohitus ei onnistu, kokee haastaja tappion. Jos haastettava tekee väistöliikkeen, esimerkiksi jättämällä pyörän kesken ajon ja loikkaamalla pientareelle, ei kumpikaan koe tappiota. 

Kuinka TMT:sä voitetaan? 
-TMT ei tunne voittoa. Ainoastaan tappion välttäminen on mahdollista. Mikäli haaste onnistuu ja suoritat onnistuneen ohituksen haastetusta, et voita, vältät vain tappion. 

TMT on raaka laji eikä se luonteensa vuoksi sovi kaikille. Pelkästään tätä lukiessa olet kokenut tappion. Lohdutuksena voidaan todeta, että kirjoittaja on myös miettinyt TMT:n syvintä olemusta ja tästä johtuen kokenut tappion.

Tämän tappion karvaan kalkin helpottamiseksi olisikin luontevaa, että olisi kattoyhdistys TMT-kilpailijoille. Tämä yhdistys antaisi yhteiset kasvot näille arjen sankareille, jotka tappion viittaa kantavat. Tästä huolimatta, yhdistys olisi Voittoa tavoitteleva. Luonnollisesti.

Kun on kivaa, on nastaa!

Matkalla

Lunta!

Joulukuu viikko #1 2/2 /7

Hähää! Vastoin omiakin ennakko-odotuksia, tuli kuitenkin viikon tmt-kiintiö täyteen jo viikon toisena päivänä. Tästä on hyvä jatkaa!

Hämärähommia

Joulukuu viikko #1 1/2 /7

Salakoodi, harva ratkaisee, vielä harvempi käsittää.

Tarvitaan:
-Nastarenkaat.

Olenko sittenkin hybridifillaristi...mäessä?

"Herää kysymys, mikä pyörä olisi oikea valinta?"

Näitä sanoja päädyin itsekin tänään tuumailemaan. 
Tilannehan lähti siitä kun oli autoton lauantai(talouden auto oli siis varattuna), tässä kohtaa joku voisikin kysyä, että onhan teillä piha täynnä? No joo, on, tähän palataan myöhemmin.

Kuitenkin. Uhmasin kaikkia omia tottumuksia pyörävalinnan kanssa. Tuulihousun kahina jotenkin ajoi lainaamaan Vernan pyörää. Siinä kun on ne vähän sileämmän renkaatkin. Muutenkin se on vähän sellainen helpompi? Vähän kun vielä oli kipeä olo muutenkin, niin ehkä ajattelin että huijaan kaikkia ja käyn "käyttöpyörällä" enkä "harrastepyörällä"? Syitä hybridin valintaan voisi arvuutella vaikka kuinka paljon. Äärimmäinen totuus upotkoon suon syvimmän silmän pohjan. 

Vernan hybridi, sekä taustalla Fiilistely-laite <3

Heti alkuun pitää todeta että penkki oli aivan liian korkealla omalle jalalle. Olen siis tattijalka. Huomasi miten nilkalla joutui kurottamaan aivan pyörityksen alakuolokohdassa. Muuten ajoasento olikin melkoisen mukava ja mieluisa. Aiemmin penkki-ongelmasta kärsinyt mustaoranssi kostaja oli saanut uuden istuimen kesän lopulla joka poisti kaikki puolet pers..no sieltä juuri. Lyhyen ja hentoisen lenkin jälkeen ei ainakaan pahaa sanottavaa satulasta ole. Itse pyörä tuntuikin melkoisen erilaiselta kun on nyt pienen hetken matkaa tehnyt pelkästään maasturilla, olosuhteista riippumatta. Tuntui hassulle miten pyörä oikeasti säilytti melkein itsestään nopeutta, tai siltä ainakin tuntui. Maasturin kanssa tottunut pyörittämään kokoajan jo pelkästään säilyttääkseen vakionopeuden. Hybridin kanssa riitti hentoinen jalkojen pyörittely. Hullua. Ajoasento itsessään olikin aika lähellä samaa mitä maasturillakin. Itse olen jokin kiitomuna ja tykkään että selkä on pikkaisen kaarella. Isot pojat sanoo että ilmanvastus on huomattavasti pienempi silloin. Tästä innostuneena Jonttekin tarttui meisseliin ja sääti Inseran säätöstemin sinne toiseen ääripäähän. Kovat jätkät kuulemma ajaa selkäsuorana ja stemi kohti taivasta silti +30km/h keskareilla. 

Reitti kulki pääosin asfaltoitua kevyenliikenteenväylää pitkin. Pienen pieni poikkeama piti ihan tieteen nimissä tehdä myös pehmeälle ja "haastavammalle" alustalle. Minkäänlaista draamaa ei millään alustalla tavattu, vaikka käytiin onnea kokeilemassa myös jäällä! Kaikki oli pelottavankin mukavaa...

..kunnes tuulihousuinen polkija ajatteli lidlin mittaria uhmaten lähteä nostamaan tahtia, kohti tähtiä. Kadenssi ylös ja vastusta pari naksua alemmas. Katsotaan miten se hybridi voisi kulkea. Noh, tuota. Tässä kohdin tuli ihmetys. Eihän tämä oikeasti menekään niin nopsaa mitä pitäisi? Vaikka tahtia nosti kovin ja koitti pinnistellä, niin ei vain tahtonut tulla. Okei, olo oli vähän pehmeä ja ei välttämättä ihan muutenkaan se suurin myötätuuli ollut, mutta silti. Tuntui ettei se oikea vauhti sieltä vaan tullut. Nopeus saatiin alkamaan kyllä numerolla 3, eli jonkinlaista yritystä on kuitenkin ollut? Tuntui silti että tuota vauhtia jos haluaisi pitää pidemmän aikaa niin kuolema tulisi. Teho vain tuntui katoavan enemmän muualle kuin vauhdin luomiseen. En ymmärrä. Kaikki tuntui niin hauskalle ja mukavalle kun piti vauhdin 25km/h nurkilla. Pyörä meni itsestään ja matka taittui ihan kohtalaisella tahdilla. TMT-tahdiksi juuri sopiva, ei hengästy, eikä muutenkaan kuole. 

Siinä ihmetellessä tehohävikkiä, alkoi samalla ajatus pyöriä siellä pehmeällä pinnalla. Oliko se sittenkään _niin_ hyvä? Ei. Vaan ei se ollut huonokaan. Kesällä tuli toisinaan Dewin kanssa oikaistua pehmeitä reittejä pitkin ja silloin tuntui että eihän tässä ihmeempiä tarvitse tähän touhuun. Välillä ohkainen rengas tahtoi upota pehmeällä alustalla, mutta muuten ongelmatonta touhua. Toki ne harvat kerrat kun kävi jossain jo etäisesti metsäpolkua muistuttavalla reitillä palauttivat äkkiä takaisin kovalle alustalle. Mutta eihän se sinne metsään kuulunut alkujaankaan... Takaisin Inseraan. Inserassa on joustoa tarjoava etuhaarukka. Haarukassa on pelkästään auki-kiinni -asennot. Esijännitystä eikä palautusta voi säätää muutenkin jäykemmällä jousella? Tämä tuntuu vähän kömpelöltä toteutukselta säädöksi, joten puhuttakoon säätämättömästä haarukasta. Kesällä mökkireissulla sain laskea pari mäkeä tuon keulan kanssa ja silloin se tuntui juuri niin oikeutetulle kuin olla voi. Se poisti soratieltä routakuopista terävimmät tärähdykset. Huonojen osuuksien jälkeen haarukan sai nopeasti jäykäksi, vivusta kääntämällä. Tässä kohtaa helposti alkaa moni kivittää, "kun ei se oo mikkää joustohaarukka, vaa hyppykeppi". Juu, totta tuokin, jos ajaa oikeasti metsää missä pyörä ja kuski joutuu muillekin koetuksille, kuin pelkille routakuopille. 

Kovin kun miettii, niin hybridihän on oikeasti järkevin pyörä ikinä! Paitsi jos.
Se jos tulee siis nyt.
Jos ajaa pelkästään pyörällä paikasta toiseen. Vähän kuin Joni tänään ajoi kotoa kauppaan ja takaisin. Reissuun lähdettiin pelkästään sillä ajatuksella että käydään kaupassa. Ei sillä että käydään seikkailemassa ja samalla kaupassa. Tällä kertaa mentiin pyörällä, kun auto oli poissa. Jos auto olisi ollut pihalla niin olisin käynyt sillä. Autokin on järkevin ikinä! Se on dieseli, pienellä verolla varustettu pakettiauto. Se on tämän vuosituhannen tuote. Se on vieläkin melkoisen turvallinen. Siinä on luistonesto ja sanoinko jo, mutta se on myös dieseli. Koska se on dieseli, se on taloudellinen. Koska se on tämän vuosituhannen dieseli, jonka on suunnitellut järjestelmällinen saksalainen niin siinä on myös vähän jo tehoa. 
Se on järkevä. 

Nyt tulee se mutta.
Mutta.
Se on myös tunteeton. Vaikka siinä on "tehoa", niin siinä ei silti ole tehoa. Sillä pääsee kulkemaan moneen paikkaan, mutta sillä ei halua mennä seikkailemaan. Sillä ajaa suorinta reittiä. Vaikka sillä voikin ajaa ylinopeutta, todistetusti, niin sillä ei silti halua sitä ajaa. Enää. Se kuulostaa rumalle. Välihuomautus: Emmikin kuulostaa tyhjäkäynnillä rumalle. Dieseli kuulostaa aina rumalle. Vähän karkaa pyörä-aiheesta, mutta kuitenkin näkisin että liipataan ajatusmaailmassa hyvinkin samaa aluetta. 

Hybridi on järkevä käyttöauto. Järkevä käyttöauto millä voidaan tarvittaessa käydä pöljäilemässä, kulkineen asettamissa rajoissa toki. Tässä kohdin pitää muistaa, että pelkästään nopeus ja ääni ei ole näitä juttuja mitkä määrittelevät pöljäilyn hienouden. Tärkeintä on se miltä se tuntuu, ennenkuin on edes lähtenyt liikkeelle. Miten vähän jännittää ennen starttia. Järkevällä käyttö dieselihybridillä käydään töissä ja kaupassa. Järkevän käyttökulkineen ratissa ei ikinä jännitä ennen starttia. 

Tarvin siis hybridin. Sellainen oli, mutta tarvin sellaisen taas. Se tuo turvaa arkeen. Sillä voin käydä kovan maan lenkkejä ajamassa turvallisesti, tarvittaessa ilman sen suurempia varustautumisia. Perhana. 

Hirveän ristiriitaisia ajatuksia jätti ilmaan tuo tämänpäiväinen. Juu, Dewillä ajoin paljon, mutta nyt sitä osaa jotenkin vielä enemmän hämmentyä kun on ollut parin kuukauden maastokuuri.

En tiiä. Joskus kun puhuin autoista eräälle niin hän ihmetteli miksi M5:sä ei ole vetokoukkua? -Koska eihän maantiepyörässäkään ole tarakkaa, saati lastenistuinta. Kuinka lähellä olin silloin jo polkutotuutta. 
Haluan oikeasti maantiepyörän ja hybridin. 
Miksi?

Koska dieseltouring ja M5.