lauantai 30. marraskuuta 2013

Kiinaled-vertailu vol.01

Kuten aiemmin ilmaistiin niin viimein saatiin virtaa valoihin ja vielä toinen valo lisäksi ja mikä tärkeintä, virtalähde jolla varata akkuja. Jes.

Vertailussa siis seuraavat valaisimet:
3x CREE XML T6 Ledejä
5x CREE XML T6 Ledejä


3x, yksi ledi

3x, kaksi lediä

3x, All in

5x, kaikki ledit palaa, himmeä

5x, All in
Molemmista valoista löytyy myös "strobo"-asento, silloin ledi käy kirkkaimmillaan joten valon määrä on kohtalaisen luonnoton ja aiheuttaa lähinnä mielipahaa kaikille, joten siitä ei sen enempää. 

Nyt onkin pieni mysteerio että kumman valon kiinnittää tankoon ja kumpi kenties kypärään? Tällä hetkellähän on käytössä kypärässä pieni ja pippurinen taskulamppu joka on kyllä paikkansa hyvin perustellut. Miksei molemmat voisi olla myös tangossa... hmm. Pitää kuitenkin vähintään toinen akkupaketti saada aikaiseksi, miksei myös useampi. Sovittaisi nätin nipun juomapullon sisälle. Tänne saisi tarvittaessa vaikka kaksi akkua, mikäli tangolle istuu useampi akkuja käyttävä valaisin. Lisää siitä tuonnempana.

Katsotaan jos saisi jotain vähän järkevämpääkin aikaiseksi valojen kanssa tässä lähimain.. dumdi.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Tulkoon valkeus...

..ja valkeus tuli!

Pieni lisäys

Tosiaan, viikon päästä suunta käy kohti pohjoisen helmeä.
Oulu. 
Oli joskus valittu maailman(?) pyöräilykaupungiksi. En ihmettele valintaa, sillä jo nuorna kossina noita monia upeita reittejä kuljettiin paikasta toiseen. 
Pyörä ei tule kuitenkaan mukaan, koska on Oulusa on kuitenki kylymä ja autosa on niin vähä tillaa.

Mallikkaasti alkaneen viikon päätös

Uho suurin oli viikon alkaessa. Sunnuntaina sanoja vahvoja luotiin maailmalle nähtäväksi. Ei kylmä ilma tulisi kangistamaan tätä reipasta sielua mikä pakkasenkin halkaisemaan tulisi. 

...tai niinhän sen piti mennä.

No eipäs mennytkään. Uusi lamppu tuli tosiaan, hienosti se paikkansa tangolta löysi ja kaikki oli hyvin, pois lukien virtalähteen puutostila. Sekin on nyt piakkoin hoidossa. 

Maanantai-päivityksestä pystyi jo arvaamaan että se ol virus. Tällä kertaa ei käres. Viimeksi oli käres. Silloin käytiinkin lääkärillä ja ongelmaan saatiin lääke ja ohje. Lepo ja pilleri. Lepo käteen ja pilleri suuhun.
Nyt käytiin hoitajalla, ongelmaan saatiin taas ratkaisu. Lepo. Kaksi päivää niistettiin poskionteloihin, välillä juotiin mehua, koska mehu on hyvää ja siitä saa vitamiineja. C-vitamiini on yksi tärkeimmistä antioksidanteista. Tarkoituksenmukaista yliannostusta haettiin kyseiselle antioksidantille. 

Nyt perjantaina voidaan sanoa varovasti, että ehkä tässä ollaan jo lähempänä voittoa kuin tappiota. Torstai-iltana tulikin jo hento uhkaus, että perjantai-aamuna ei pakkanenkaan pysäyttäisi sitä polkujunaa joka Raision kunnille suuntaisi.

Noooh... Aamun pehmeä duggoisuus kuitenkin vielä löi jarrun kiinni ja annettiin siis periksi. Ehkä parempi vielä koittaa antioksidanttia ladata. Viikonloppuna jos olisi jo täysissä ruumiin voimissa. Niissä rajoissa toki, mitä luonto on suonut. Kovin kuitenkin mieli tekee jostain ihmeen syystä tuonne ulos paleltumaan ennen ja jälkeen työajan. Kaikki ne reippaat ihmiset joita tänäkin aamuna näki hennossa kyyryssä menevän, antoivat jotenkin innostusta näyttää maailmalle, että kyllä minäkin osaan. Perhana!

Katsotaan josko siis saisi valohuolet ensiviikon alkuun huolettomiksi. Harmikseen jää marraskuun työmatkakiintiö miinukselle. Höh. Pitää yrittää saada kuitattua joulukuussa puuttuvat matkat, vaikka sääntöjen mukaanhan kuukauden vaihtuessa laskuri nollautuu. 

Seuraa villi ajatusleikki. 
Työpaikalla oli eilen, toostaina, edellisen päivän(keskiviikon, tarkkana nyt) grillitapahtumasta ylijääneitä makkaroita. Yleensä, ilmainen mikävaan on aina kiinnostanut ja nyttenkin olisi ollut saumaa lunastaa näitä ylijäämäpötkylöitä omaksi, mutta jokin sanoi että ei tänään. Se teollinen "aromi" mikä näistä suolirullista tuli, ajoi jo kauemmaksi ajatuksesta. Ajatus ei siis lähtenyt siitä, eikä tästä. Tai siis oikeastaan lähti. Hiljaa mielessäin mietin, kun nyt on väki siellä ja täällä kovin innostunut ruokavaliosta mistä puuttuu liha. Koska olen Oulusta(Kärkkäri <3), niin tällainen "ääriruokavalio" tulisi tuskin onnistumaan, tai ehkä tulisikin, mutta sen toteutus olisi epämieluisaa. Niinpä ajatus kehittyi siihen suuntaan, että ruokavaliosta jäisi pois punainen liha. Sallittuja lihoja siis jäisi vielä reilusti tarjolle. Kala, kana ja muut "terveys"lihat jäisivät siis vielä tarjottimelle. 

Ajatus siis onkin, että kokeilisi vaikka viikon aluksi, että miltä se tuntuu. Joo joo, jos haluaa että oikeasti alkaa tulemaan eroa, niin pitäisi olla pidempi jakso, mutta viikko on hyvä alkumittari sille että tuleeko siitä ylipäätään mitään. Siksi viikko. Esitin asian myös hallituksen puheenjohtajalle ja sieltäkin tuli innostunut hyväksyntä. 

Jännä nähdä miten tässä käy, itse jopa ehkä aavistuksen(pelottavankin) innostuneena odotan moista viikkoa! 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Maanantai


Liekö eilisestä hyvän tuulen lenkistä, tai sitten pikkujouluista tarttunut räkätauti maanantain piristeenä. 

Lamppukin tuli aamulla, olin mallikkaasti valinnut ilmeisesti sen ainoan mallin minkä mukana ei tule akkua eikä laturia. Perhana.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sunnuntai

Sunnuntaina käytiin vähän pyöräilemässä poluilla. Pyörä rullasi kuin rasvattu lakana läpi mankelin. Kuraa oli, mutta oli myös hauskaa.








perjantai 22. marraskuuta 2013

Suunnitelma työmatkojen järkiperäiseen tunneratkaisuun

Nyt on märkää. 
Nyt on kylmää.
Nyt on pimiää.

Siispä luodaan työmatkatoimintasuunnitelma. Suunnitelma tilataan allekirjoittaneelta, ilman kilpailutusta toisilta palveluntuottajilta. Lisäksi suunnitelman käytännön toteutus tullaan suorittamaan suurimmilta osin ns. hämärähommina. Todennäköisesti ilman lisäverokorttia, saati matkalippua. 

Ajatus on se, ettei pyörästä ruostu ketjut poikki, tullaan sitä käyttämään kuluvan kuukauden aikana keskimäärin kahtena(2) kertana viikossa työmatkan suoritukseen. Kun puhutaan keskimääräisestä suoritteesta, voidaan ylimääräisiä matkoja tehdä saman viikon aikana, jotka kerryttävät matkapankkiin kertyneitä matkoja. Tässä säännössä on syytä ottaa huomioon se, että matkapankki nollautuu kuukauden vaihtuessa. Eli marraskuun ylijäämäkertymät eivät ole käytettävissä enää joulukuussa. 
Tämä suunnitelma astuu käytäntöön 25.11. alkaen. 

Toivottavasti tulee valo pian!

Pienenä lisäpyyntönä voidaan myös esittää ilman pakastumista ja lievää kuivumista. Metsäisellä reitillä on havaittu todella huomattavia kosteus-esiintymiä jotka ovat vaikeuttaneet oleellisesti kyseisen reitin käyttöä. 
Anteeksi. Lisänneet haastetta.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Talvipyörä vai talvipyörät?

Talvi on niin lähellä, että sen voi jo tuntea nenänpäästä koettamalla. Tässä tapauksessa paremminkin voisi sanoa, että sitä ei tunne. Nenä jäätyy siis. Talven tulemisen huomaa myös siitä, että blogispämmin määrä on enää murto-osia siitä, mitä se oli vielä pari kuukautta sitten. 
Ei ole enää samanlaista nuoren kossin innostusta kaikesta, kun polkutouhuihin lähtiessä pitää ensin varustautua kunnolla. Kaikki alkaa jo aamusta, pitää syödä reippaasti aamupuurot, juodat mehut ja kaikki muut oleelliset pikkupojan rutiinit. Vaatteita saa pukea jo pitkän tovin päälle, ennen kuin voi edes miettiä ovesta poistumista, saati pyörän selkään loikkaamista. Kylmä on.

Pyörä itsessään on onneksi toiminut moitteetta, liekö satunnaisen säännöllinen huoltelu tehnyt tehtävänsä, vai mikä, mutta ei voi sanoa että olisi ollut siellä osastolla sijaa moitteille. Etuhaarukka tarvinee silti huollattaa ennen oikeita pakkasia. Ei varmasti muutenkaan pahaa tee, kun edellinen omistaja tuumasi ettei ole itse vielä moista operaatiota haarukalle tarjoillut. Kumihuolet on jääneet kauas taakse. Uudet Schwalbet on toimineet kuin ihmismieli. Nyt varsinkin on otettu kaikki luulot pois kun maasto on toisinaan erittäinkin kosteaa ja pehmeää. Urheasti on pieninappulainen Racing Ralph vienyt eteenpäin! 

Jo silloin kun em.renkaita oltiin hakemassa, myyjä kysyi että laitetaanko nastoilla vai ilman? Silloin jo oli mielessä ajatuksia että millä sitä talvea lähdetään valloittamaan. Olisiko ajatus kenties poljeskella töihin oikeassa talvessa, vai jäisikö polkutouhut pelkkiin hulivili-ajeluihin? Itse polkeminen töihin on jo melkoisen kivuton prosessi, ei vaadi mitään henkisiä valmistautumisia saati muitakaan. Ylipäätään ei tunnu myrkylle mistään kohtaa. Voisi jopa sanoa, että tuntuu vähemmän myrkylle kun on polkenut töihin. Liekö johtuu metsän vaikutuksesta? Linkkivinkki Miniruuvin blogiin jossa aihetta sivutaan. Lue se siis täältä! 

Asiaan. Tällä hetkellä töihin polku talvellakin tuntuu ihan kivalta ajatukselta, raitista ilmaa ja kaikkea. Totuus kuitenkin on, että jossain kohdin on oikeasti kylmä. Todella kylmä. Silloin mitataan omistautumista ja sitä, onko oikeasti tosissaan asian kanssa. Okei, nyttenkin on pakkas-aamuja jo ollut, mutta ei voida silti puhua siitä että olisi tosissaan kylmä ja että se asettaisi jotain omia erityisvaatimuksia nykyiseen varustukseen. Noup. Tekninen turtles-puku ja fleece-takki ovat toimineet mainiosti aluskerroksina. Didriksonin tuuli/sadepuku on ulkokerroksen virkaa toimittanut. Edellä mainitusta ei voi sanoa ensimmäistäkään moitteen sijaa. Viima on pysynyt ulkona ja kehosta huokuva lämpö on siirtynyt hiljaksiin ulos. Kaikin puolin onnistuneita ratkaisuja on ollut siis käytössä... sen enempää asioita miettimättä. :D

Millä sitten lähtisi talven työmatkoja valloittamaan? No mikseipä siis Calderan kanssa? Kuitenkin tuntuu, että Caldera on ehkä aavistuksen liian "monimutkainen"/"tekninen", talvisen maaston kulkijaksi. En tiedä, ajatus vain hydraulisista jarruista ja monivaihteisesta veijarista jännittää. Joskus nuorna polkijana tuli kohdattua paljonkin ongelmia vapaarattaisten kanssa, kun vapaaratas oli jäätynyt ja reipaskaan polkeminen ei tuottanut minkäänlaista liikettä eteenpäin. Jokin kumma voima sisimmissäin haluaisi talvipyöräksi jotain yksinkertaista. Yksi moinen voisi olla vaikka Konan Unit, edelleen. Unit on kaksysi. Siitä voisi tehdä yksysi-kaksysin. Silloin siinä olisi vähän vaihteita, mutta kuitenkin se olisi yksinkertainen. Mutta...

Jokin tyhmä ajatus taas puhuttelee läskipyörän äärelle. Hanget pehmeät nietoksetkaan ei olisi ongelma moiselle. Eipä, mutta siinä olisi hyvä itsepetoksen argumentti sellaisen hankintaan. Hanki sinä lumikengät, minä hankin läskipyörän!

Ei siitä sen enempää. Tänään aamulla kun kurvailin tasaista maata pitkin, hyi, töihin, niin vastaan tuli yllättävänkin moni käyräsarvinen. Ei demoneita. Cyclocrossari. Sehän se olisi oikeasti TMT-säännöstön mukainen kulkine. Varustaa sen optimaalisilla nastarenkailla ja se olisi siinä. Kesän tullessa nastat pois ja työmatka voisi jatkua kyseisen seljässä. Totuus kuitenkin on, että jos haluat menestyä TMT:sä, niin cc tarjoaa siihen parhaat eväät. Mahdollinen sakkolenkki metsässä ei olisi aivan ylitsepääsemätön ja tasamaan taistot olisi yhtälailla kotikenttää. Melkein. Toki onhan se aina hauskaa hurisuttaa Ardentteja pahaa aavistamattoman cc-kuskin korvaan, mutta pidemmän päälle ei ainakaan itseltä löydy jalkoja kyseiseen touhuun. Lupaus seikkailusta saadaan annettua, mutta itse tarina jää pelkäksi traileriksi. 

Enpä tiiä, en.
Tulis nyt se kiinanlamppu niin voisin siitä innostua.

Päivän linkkivinkkinä: kun Verna polkee, silloin ollaan hybridifillaristina ylämäessä!

Hmm...kenties?

Osuvaa markkinointia


maanantai 11. marraskuuta 2013

Havaintoja luonnosta: Älypuh..puut?

Tämän kertainen havaintoja luonnosta sarja käsittelee monelle luonnossa liikkuvalle tuttuja ilmiöitä, älypuita. 

Mikä on älypuu?
Älypuu on evoluution, ei ehkä uusin, mutta mielenkiintoisin luomus. Älypuun löydät usein metsäpolulta, mitä käyttävät perinteisen jalkapatikoija lisäksi myös muut ulkoilmailijat, esim. ratsastajat, pyöräilijät ja muut patikoijasta poikkeavat yksilöt. Älypuun tunnistaa usein siitä, että se on hakenut paikkansa melkein luonnottamasta kohdasta polkua, usein vielä siten, että runko on asettunut kulkuväylän päälle poikittain. Monesti paikka on valikoitunut vielä niin, että mahdollisesti nopeampaa kuin valumavauhtia kulkeva kappale tulee kohtaamaan tämän älypuun yllättäen, ilman mahdollisuutta reagoida järkevästi tilanteeseen. 

Mistä tunnistan älypuun?
Mikäli kulkemallasi reitillä on esimerkiksi puunrunko, mutta et pysty havaitsemaan mahdollista kantoa/juurta mistä puu olisi joskus aikoinaan kasvanut, kyseessä on silloin älypuu. Kyseisen puun juuri voi olla jopa kymmenien metrien päässä rungosta, usein umpimetsässä. Monesti myös älypuun ja juuren välillä on selvästi merkkejä ihmisen tamppaamasta kulkuväylästä. Tästä pystyy päättelemään, että älypuu on itsensä katkoessaan kasvattanut ihmismäiset jalat sekä kädet, kulkeakseen juurelta viimeiselle lepopaikalleen. Monesti paikalta voi havaita myös ihmismäisen "äherryksen" jälkiä. 

Miten älypuiden kanssa tulisi toimia?
Kaikista turvallisin ratkaisu tällä hetkellä tuntuu olevan, ettei reagoi moisiin millään tavoin. Käytännön kokeet ovat todistaneet, että mahdollisesti siirretyt älyrungot ovat usein hakeneet vanhan paikkansa muutaman päivän sisään. On myös kohdattu tapauksia, missä tuttu runko onkin siirtynyt toiseen paikkaan, yllättäen ulkoilevan täysin. Tästä johtuen olisikin viisainta, kun opettelisi paikkansa hakeneet älypuut, koska tällä tavoin ei häiritä rungon lepoa, eikä täten aiheutettaisi tarpeettomia liikkeitä. 

Onko olemassa muita vastaavia?
Toisinaan kuulee myös puhuttavan itsestään ilmaantuvista rakennelmista, joita voidaan tavata syvälläkin metsässä. Tällöin puhutaan ns. älyttömistä-ansoista. Nimi on aavistuksen harhaanjohtava, koska rakennelma on usein varsin monimutkainen, eikä täten voida olettaa että se olisi luonnossa vahingossa syntynyt. Voidaan siis olettaa, että rakennelma on evoluution tulosta. Monesti materiaalina voi olla metalliperäinen, usein vielä selvästi muotoon muokattu raaka-aine. Yleisin tälläinen rautainen tanko tai putki, latinankieliseltä nimeltään pässimys putkeil

Voidaanko tästä siis päätellä, että ihmisen evoluutio on kohdannut voittajansa, kenties jopa kehitys on kääntänyt suuntansa ja alkanut matkan taaksepäin? Kenties luonto on jatkanut tästä ja alkanut muovaamaan itseään? Moni voisi kuvitella että luonto on aloittanut jopa pienimuotoisen konfliktin ihmisiä vastaan, koska muutenhan ei kyseisiä älypuita ja älyttömiä-ansoja voisi selittää? Nyky-ihminen on aiemmin kyllä käyttänyt vastaavanlaisia rakennelmia, kampitaakkseen kilpailijoitaan, mutta moisesta toiminnasta on aikaa jo vuosituhat, jos toinenkin. Ei siis voida olettaa että ihminen olisi vieläkin sillä kehitysasteella, millä se silloin oli? Eihän?

...vaikka vähän tuntuu että kyllä se vaan voi. :(

tiistai 5. marraskuuta 2013

Hankintoja! ...ja vettä!

Syksy on. Perhana se on kovin nyt se. Vettä ja kovin.

Jokin kumma voima ajoi viikonloppuna Lidliin, kyllä kyllä. No ok, olin mainoksen uhri ja halusin kovin käpistellä huimasti mainostettua miesten turtles-alusasua. Luvattiin tekniikkaa ja huimaa suorituskykyä. Noh, kuinka ollakkaan, en voinut vastustaa kiusausta ja ostinkin moisen seikkailupuvun. Tämän lisäksi mukaan tarttui myös samaa sarjaa, tosin sininen(Leonardon) fleece-takki. Kaikki maksoi huimat 34€ ja sentit lisäksi, tekninen seikkailuvaate-kerta ja fleeke. Ei huimasti siis! Innosta soikeana toki sunnuntai vietettiinkin Turtles-teemassa. Verna arvosti kovin. Kaikkineen kuitenkin turtles-puku vakuutti, olihan siinä munuaisten lämmittimet ja kaikki. 

Maanantai.
Mulla oli vp ja kävin ihailemassa Raispossa Focuksen hybridihenkistä fitness-pyörää. Mullahan on siis pieni ihastus Evonin 29er -kikkuraan, joten tuollainen satiinin musta yökiitäjä Focus oli kuin myrkkyä. Äiti on kieltänyt, etten saa mennä yksin pyöräkauppaan ja ehkä tässä on sille yksi selitys.
Maanantaina myös ihmeteltiin Baijerilaisen auton takapyörän monivarsituennan erinäisiä komponentteja ja niiden päättäväisyyttä pysyä toimipisteellään. 
Voisi kuvitella että moinen seikkailu-maanantai pistäisi mehut ihmisestä pois. No pistikin.
Mutta.
Tuli myös päätettyä lamppuhankinta viimein ja voittajaksi valikoitui useammalla ledillä varustettu tuikku. Hintaa on 20-30euron väliin jäävä numero. Tarkempi analyysi tuotteesta tehdään Heti kunhan se vain saadaan haltuun. 

Tiistai.
Uhosin oikeastaan koko maanantain, että tiistaina alan Nestoriksi. Herään aikaisin, keitän puuroa, kahvia ja kuuntelen samalla ratioo. Kolme ensimmäistä meni aikalain suunnitellusti. Heräsin ajoissa, olin ihmisraunio, mutta tämä raunio kuitenkin sai keitettyä puurot ja kahvit. Kuulemma hyvät puurot! Kun keittohommat oli saatu hoidetuksi, alkoi armoton turtles-mania. Ajatus oli että poljen töihin, testaan turtles-puvun ja voitan pahikset. 
Noh...

Kun oli saatu kaikki vaatteet puettua, Vernalle todettua että mikä ihmisiä vaivaa kun näkevät vaivaa. Ovesta ulos. 
Vettä tuli reilusti. Tosi reilusti. Jokin ihme oli sen saanut suljettua mielestä, enkä vain kuullut sitä sateen ropinaa mikä terassin katetta vasten iski. Pienen hetken mietin mielessäin, "Että jos minä nyt kuitenkin...". Järki kuitenkin tuli ja vei. Totuus siitä, että olisi ollut kaikesta teknisestä huolimatta, märkä rätti töihin päästyä, ei oikein houkutellut. 
Maat myytiin ja sisälle tultiin takaisin. Vähän harmitti kyllä. Töihin kurvaillessa ei tuskaa helpottanut, kun urheasti kevyenliikenteenväylää polki vastakkaiseen suuntaan jo "tutuksi" tullut naishenkilö. Kova on hän. Hattu päästä.

Tästäpä pääsikin uhoon.
Huomenna, herran suomana keskiviikkona puetaan seikkailuvaate päälle, unohdetaan kaikki menneet ja noustaan päälle satulan. Oli keli mikä vain, siis aivan mikä vain, polkee hän joka tekstiä tuottaa, työmaalleen. Toivottavasti kuivana, todennäköisesti märkänä, mutta silti voittajana.
Perhana!

...tietenki jos olis sellainen työmatkalle sopiva sileäkuminen sportti29 niin sillä menisi työmatka syssylläkin nopeammin?