Toisinaan ei vain huvita.

Sunnuntain "pakko"maasto, vähän oli hohhoi-fiiliksiä ilmassa.

Kuten on aiemmin jo ollut ilmoilla, niin vähän on kumihuolia ollut. Reilummastikin. Tuntui melkeinpä kuin olisi jokin peijooni laittanut varpaankynnen alle neulan ja sen enempiä miettimättä on vedelty kumikenkää jalkaan. Kun vastustaa niin vastustaa. Harmiksi laittoi ja vehkeet seisoi pitkän tovin. Ei vain kiinnostanut. Karu totuus kun kuitenkin oli että kumikaupoille joutuisi ennemmin tai myöhemmin. Kyse oli vain siitä, että mitä sieltä kumikaupalta sitten mukaan tarttuu... Noh, siitä tulee kohta lisää.

Sunnuntai. Pitkästä aikaa "oikea" viikonloppu tarjolla. Kova oli uho että lauantaina isomaasto, jos saisi kumissa pysymään ilmat. Ardent oli siis patenttipaikalla korjattu ja uusi sisuri oli lätkäisty sisään. Paineet tuntui ainakin ilman kuormaa pysyvän sisällä. Jee! Noh, lauantaina taivas ratkesi täysin ja vettä tuli isosta hanasta. Ei oikein hotsittanut lähteä kokeilemaan miten patentti toimisi käytännössä, jos sitten kuitenkin kudokset tulee paikasta läpi ja repäisee sisurin entiseksi, mitäs sitten? Oot jossain metsikössä, molemmat kumit entisinä? Juu ei tänä-lauantaina. 

Noh, sieltä tulikin sitten sunnuntai. Ilma oli edelleen kosteannahkea. Ei varsinaisesti herättänyt mitään omistamisen haluja. Lauantaina kuitenkin pihalla suoritettu pikarasite antoi toivoa josko kumi kuitenkin pitäisi ilmaa sisällä ajossakin. Sunnuntaina siis suunta kohti "jotain", jossain oli pakko käydä. Kävinkin siis siellä. Ajo oli melkoista ihmettelyä, väkisin mielessä raaputti kudoslanka. Tuntui että kumi pehmeni ajon aikana reippaasti, joten peli pistettiin kohtalaisen äkkiä poikki. Sunnuntai-maasto jäi niin lyhkäiseksi että ihan hävettää. Noh, tilanne tutkimaan kotia ja kyllähän sieltä oli ilmaa hävinnyt... Prkl. Pyörä parkkiin ja kiroilemaan. Kun vastustaa niin vastustaa, vaikka eihän tässä nyt mitään avaimia voittoon ollut olemassakaan. Kuitenkin se ajatus että ei vaan onnistunut. Minkäs siinä sitten teet?

Reppu <3

Sunnuntaina kuitenkin tuuttasin kumiin niin paljon ilmaa, että rupesi toisessa sukassa jo tuntua pientä pullistumaa. Nyt kokeiltiin rajoja. Maanantaina oli pakko polkea töihin. Miksi? Siksi. Aamulla vielä ennen satulaan loikkaamista, laitettiin kumi niin piukkaan että ei piukemmassa voisi olla. Uhkapeli toimi ja töihin selvittiin rengas pulleana. Selvä vajoama oli kuitenkin havaittu. Ilmaa kuitenkin oli vielä reilusti. Metsäreitti oli silti vienyt veronsa paineista. Ei auta. Tämä systeemi ei enää työmatkametsäilyä vain kestä. Noukänduu. Työpäivä päättyä tupsahti ja ajatus olikin että tempaisee Raisiosta Länsikeskukseen niin että heilahtaa. 

No heilahtihan se. Länsikeskukseen selvittiin kivan pehmeitä ulkoilureittejä pitkin. Ei ongelmia sen enempiä. Suunta ajopyörään ja kumeja ihmettelemään. Sieltä sattuikin löytymään pari Schwalben Racing Ralphia sopivasti! Jee! Jo siinä käpälöidessä huomasi, että nyt on kevyt nakki kyseessä. Ardenttia tullut jumpattua niin on kyllä selvä ero Rapen eroksi. Myyjä kysyi kyllä heti alkuun, että nastoja? Juu ei. Jotenkin se tuntui vielä olevan ajatus että mennään perinteisellä kumilla. Palataan nastakaupoille sitten tuonnempana, kun tuumakoko on selvillä. ;)

Ensiö-ajatus oli, että jos länkkäriin selvitään niin Caldera lentää touringin konttiin ja kurvaan kickdowni seljällään kotiin vaihtamaan kumeja. Noh, eihän se niin mennyt. Calderan kumissa oli vielä ilmaa ja reisissä oli vielä vähän herneitä, joten satulaan ja menoksi! Länsikeskuksen pitkässä ja loivassa pihanousussa jokin tuulihousupelle(:D) meni ohi. Ei ollut mitään antaa siihen taistoon. Kaverin koivissa oli kuivaa ruutia ja putkissa oli niin kova lataus ettei siinä auttanut kuin katsoa tankoa pitkin, katkeran tappion raapiessa nenänpäästä viimeisetkin räät. Tahti oli huima. Dear Tuulihousumies, I salute thee. No, kotia selvittiin. Kotopihassa takakumi alkoi olemaan totisessa tilanteessa. Kaikki oli annettu. Kuinka sattuikaan että otin varmuuden varalta uudet sisurit vielä Rapejen kaveriksi! Ovela minä.

Näin muuten kissin pellolla kun tulin kotia!
Kissi <3

Pakko oli toki heti vaihtaa uudet kumit päälle. Ihan heti pakko mulle. Olihan muuten jäykät palkeet. Ardent venyi nätisti vanteille ilman mitään turhia vimpstaakeja, mutta näiden kanssa tarvi vähän rengastyökaluja. Kaikkineen kuitenkin asennus meni rengasalan ammattilaisen raudanlujalla ammattitaidolla ja kiroilulla. Siinä piti toki pieni testilenkki pihalla heittää, vähän maistella ja haistella. Ilmassa oli voiton tuoksu.

Ilta meni näppärästi ihmetellen kuinka maito vanhenee. Hyi. Jääkaappiin oli maito-keiju jättänyt pelkkää vanhaa maitoa. Uutisissa sanottiin ettei autolla kannate illansuussa enää ajaa, myrsky tulee! Oliko tuo haaste? No ihan varmaan! Ihmettely seis ja vedenpitävää päälle. Pyörän selkään ja kohti lähiömarkettia! Hojosoi! Menomatkalla tuli vähän jotain kosteaa, mutta ei

Lähiökaupan Schwalbe Fiilistelyjä

mitään ihmeellisyyksiä. Tuli pieni huijauksen tunne. Vähän tuuli ja jotain? Pft. Maito reppuun ja nimi lehteen. Jokin oli kuullut uhoni ja vääntänyt taivaan kahteen osaan. Keskeltä tuli vettä ja tuulta. Joku viisaampi eläkeläinen saa kertoa niiden synnystä lisää. Vettä tuli. Ilmaa tuli. Oli ilmaista tällä kertaa. Jokin ihme vimma ja kumma tuntui vain innostuvan tästä pienestä haasteesta. Siispä otettiin oikein reipas testitahti Raipeille. Ei voi kuin kehua kuinka hyvin tuollainen Schwalbe rullaa. Tuntui että olisi Dewillä työntänyt... No melkein ainakin. Kotia selvittiin siis aika hienoissa tunnelmissa. Se pieni herääminen suureen totuuteen oli koittanut. Pyörä oli oikeasti taas ajokelpoinen ja ajaminen tuntui justiin sille, mille se oli joskus tuntunut. Ennen tympeitä kumirikkoja ja näiden lieve-ilmiöitä. Todisteena tästä oli takamuksessa kuravana joka ylti hienosti pers...vao...alaselästä aina niskaan asti. 

Minä lammikkoon ja siitä kuvan?

Aamulla kuulemma on myrskyä tarjolla. Katsotaan onko oikeasti.