Selitysten Perjantai

Raisio, työmatkan päätepiste

Kuva on aika yksiselitteinen. Vielä seiskan aikoihin näytti vain pilviseltä, mutta juurikin suunnittelin sadehousujen jalkaankiskomista, aukesi tuo taivaan hana. Ei viitsinyt ottaa riskiä että kastuisi oikeasti ja kenties vähän paleltuisi samalla. Lauantaina on kaverin hääpäivä ja pieni räkäisyys ei todellakaan kiinnostaisi tässä kohtaa. Rakkoon laitettiin sentään laastari. Selityksiä, mutta kuten joskus todettu niin nyt ajetaan vielä ihan siksi että se on kivaa. Pakonomaista tarvetta ei ole lähteä itseä kiusaamaan tuonne sateeseen vain siksi että on pakko. Noup.

Mikäli vain säät sallii niin sunnuntaina käydään jonkinlainen hyvityslenkki kuitenkin näistä menetetyistä TMT-matkoista. :)

Ihan oikeasti.

Toivoton torstai

Rakas joulupukki...

Morjes vaan sullekin. Keskiviikkona kun palloilin länsikeskuksessa niin jostain ihmeen syystä sitä ajautui Bikeshoppiin. Syksy näkyy siellä selkeästi. Käytetyt pyöräyksilöt on sisällä, enää ei ole ulkoparkki kauppapaikka niille. Suuriosa uusista pyöristä on varustettu ALE%%ALE%%%-lapuin. Tilaa tehdään uudelle vuodelle jo nyt ja vanha mallisto saa siirtyä. 

Täysin aiheeseen liittymätön Dewi

Ajatus tempopyörästä on pyörinyt jo pidemmän aikaa mielessä. Monesti se ajatus nostaa päätään vielä vahvemmin silloin kun ollaan Vernan kanssa lenkillä. Vaikka nytkin on tahti "ihan hyvä", niin silti molemmat tietää että kun sarvet olisi käyrät ja vastustavat tekijät olisi karsittu minimiin niin tahti olisi vielä hurjempaa. Itsellänihän hotsittaisi Konan Rove, tuo teräsrunkoinen hurjimus. Tuntuu kuitenkin pölhölle lähteä tässä kohdin jo kaasu seljälleen pyöräjutuissa metsikköön, kun totuus on että lisävauhtia saisi vielä huimasti silläkin kun vaan ajaisi, ajaisi, ajaisi ja ajaisi vielä enemmän. Ei se pyörä vaan se koipi ja koneisto mikä koipea ajaa. 

Toinen aiheesta ohi menevä Dew-kuva

Siinä kun aikaa kulutin ja oli juttelua Rovesta myyjän kanssa, niin mikä luonnollisempi jatkumo cyclocrossarille kuin puheen siirtäminen 29er-sinkulaan. Konan Unit taas siellä osastolla kiinnostaisi kovin. Työkaverin ylistävät sanat tuosta pyörästä ei helpota lainkaan poltetta. Se yksinkertainen helppous mitä tuollainen tarjoaisi. Toki tämä asettaisi reidet aivan uusille koitoksille kun ei olisi helpotusta saatavilla. Toisaalta taas tämä opettaisi kovin ennakoimaan mitä on tulossa ja tottakai kehonhallinta paranisi kun maasto otettaisiin enemmän keholla kuin pyörän joustolla vastaan. 
Ja Foxin takahuoneestahan kurkisti kyllä unitti missä oli takamukseen tuikattu vaihtaja kiinni... 

Huomenna pyörällä töihin. Tuplasukat olkoot pelastukseni!

Keskiviikon puuhastelua&tuumastelua

Hep!

Käytiin tiistaina vielä illalla pieni metsien taaperrus. Savojärven tuttu ympäristö tarjosi oivat puitteet ja pitkokset tähän taaperteluun. Ei sen enempää ajatus kuin käydä ulkoilemassa raittiissa ilmassa. Mitään kummempia valmisteluja saati varustautumisia ei tuollaiseen pikkuhipsimiseen tarvinne. 
Reput(<3) tottakai otettiin mukaan, sisään ladattiin vielä juomajärjestelmät(<3<3!). Itse tein aloittelijan virheen ja tuuttasiin seikkailukenkään yhden sukan voimin. 

Virhe.

Kovapintainen pitkospuu sai aavistuksen löysän sukan liikkumaan aavistuksen löysälle jätetyssä kengässä mikä sai aikaan söpön rakkulan jalkapohjaan. Tuntuu harvinaisen tympeälle. En tietenkään metsässä sen enempää asiaa harmitellut. Säälipisteet kerätään vasta kotona. Ettei oikea kopi olisi muuten voimissaan niin viikonloppuna tuli tuutattua polkimella nilkanseudulta jotain rikki kun nyt on sielläkin kosketusherkkää. Näillä koipivaivoilla ja jo vähän pidempään vaivanneella ranneriesalla on tarjolla niin kovat säälipisteet että play off -paikka on varma jo tässä kohtaa kautta. Ilman pudotuspelejä.

Tänään kuitenkin oli siunattu vapaa päivä ja mikä parempi tapa kuluttaa sitä kuin... tekemättä yhtään mitään järkevää. Tarkoitus oli tehdä vaikka mitä, lähinnä autojuttuja, mutta tämä siirtyi tulevaisuuden murheeksi. Noh, sain kuitenkin kiikutettua Calderan takakiekon Foxiin. Kiekko luvattiin valmiiksi iltapäiväksi. Tämän jälkeen kurvailin seikkailutoukalla pitkin kyliä ja jostain ihmeen syystä ajauduin biltemaan. O ou. Kuinkas kävikään ja mukaan tarttuikin ketjupesuri ja jotain pikkunappuloita ja nippeleitä. Ei mitään mainitsemisen arvoista.

Ketjupesuria oli tottakai Pakko testata heti. Dewin ketjut saikin toimia uhrina ja täytyy kyllä sanoa että huhhei kun on kätevä kapine tuo pesuri! Ennen oli pelkkä rätti ja puhdistusaine millä tuli ketjut pyyhittyä. Nyt pelkkä kevyt pyyhkäisy riitti kun oli pari kertaa pyörittänyt ketjut pesurista lävitse. Ajatus oli myöskin pestä Dewi, mutta se koki hennon inflaation kun katselin Vekun TMT-ohjusta joka kaipasi pesua paljon enemmän kuin Dewiläinen. 

Pesurutiini on kutakuinkin seuraava:
-Painepullosta Meguiar'sin #62
-Reipas huuhtelu
-Uudestaan painepullosta #62:sta kostealle pinnalle, pahimmat kohdat pesukintaalla putsaillen
-Vielä reippaampi huuhtelu

Kun vedellä ja pesuaineella läträäminen on hoidettu, kuivaus hoidetaan parilla kuituliinalla. Lopuksi kevyt Meguair'sin detaileri-pyyhkäisy ja tadaa. 

Iltapäivällä kurvailin Vekun töistä kotiin ja samalla reissulla noukittiin kiekko Foxista. Aikataulu piti juuri niinkuin luvattu ja hintakaan ei päätä kiusannut. 15€ kaikkinensa. Kiekko oli siis purettu pyörästä ja siitä oli rengas sisureineen otettu pois. Tottakai se piti saada heti paikalleen kun kotiin selvittiin. Kaikki pikkupojat tietää että jos on jotain Tosi Siistiä niin sillä pitää saada leikkiä heti. Ei voi odottaa hetkeäkään eikä kurahousuja malta millään vaihtaa jalkaan. Ei vaan malta. Kiekko kasaantui kuin itsestään ja pian se olikin Calderan alla.

Toisenlainen harrastelaite taustalla

Jostain kumman syystä bloggerin aika ja paikallinen aika tunnu oikein kohtaavan, mistälienee se johtuu...

Tiistai-TMT ja Sports Tracker

Tracker! 

Sinä Juudas! Ajatus oli aamulla että jospa vaihteeksi trackeri päälle aamutempoon. Muuten onkin trackerin käyttö jäänyt TMT:n kanssa kokonaan pois, koska tuntuu vähän pölhöltä seurata jotain mikä vain on osa arkea(?). Alkuun oli toinen ajatus kun halusi pitää päiväkirjaa polkemisista tarkemmin ja samalla seurata nopeuden ja ajan kehitystä. Nykyään tahti on vakiintunut ja sen seuraaminen päivästä toiseen tuntuu hölmöltä. ...tottakai trackeriin saisi kilometrejä ja kaloreita ylös. :P 

Tämän aamuiseen.

Voi helkkarin trackkeri! Tässä on taasen yksi syy miksi haluaisi jotain järkevämpää mittaria kuin halpis-AIM ja Sports Trackeri. Tosiaan.

Pistin trackerin päälle kun halusin tutkailla millaista vauhtia nykyään ajaa "normaalisti töihin". Tottakai tahti oli karvan kovempi mitä normaalisti, koska takaraivossa oli ajatus siitä että seuranta on päällä. Kuitenkaan ei voi sanoa että olisi ylitempomista ollut. Noh, kun olin päässyt K-marketille niin keskari oli ihan kohtalainen 25-26. Ihan kohtalainen siis. 

Noh.

Jostain ihmeen vinkurasta trackeri keksi että pitää k-marketin pihalla kiertää hetki ympyrää. Vaikka oli pistetty tauko päälle seurannassa. Voi samperi!

Siinä kohdin kun kaupasta pääsi pihalle ja oli tarkoitus jatkaa seurantaa niin siellähän se pikkujontte meni ympyrää. Ei muuta kuin hirveä spurtti (~1,5km) työmaalle, että saisi edes vähän pelastettua keskaria. Pipariksihan se meni.

Voi trackeri! Höh!

Life Cycles MTB Movie (HD 1080p full)

Ei pelkästään hienosti toteuttua silmänkarkkia, vaan myös ihan mielenkiintoisia sanoja.

Pohdintaa mittareista

Jo tovin aikaa on mielessä pyörinyt ajatus mittarin/mittareiden kanssa leikkimisestä. Sykemittarihan olisi varsin oiva apuväline harjoittelussa, tietäisi aina missä mennään. Voisi helposti seurata kehitystä...
Vaan tuossapa tuleekin yksi puoli sen miekan teristä. Ajaisiko sitä silloin aina mittaria vastaan, eikä pelkästään ajamisen ilosta? Löytyisikö siitä se kultainen harmonia, keskitie ja bussikaista mittarin käyttöön. Dewissä on mittari, varsin pelkistetty kylläkin, mutta nopeuden sekin kertoo. Monesti huomaa työmatkoillakin miten katse tahtoo kokoajan nopeutta käydä tarkkailemassa. Ajatus herää, "Vähän nopeammin pitää mennä. Eihän tämä ole mikään pyöräilyvauhti?". Hyvä on olla tavoitteita ja pyrkiä kokoajan eteenpäin ja kehittyä. Vauhtihan on mahtava mittari siinä. Tavallaan. Terminaalimäki antaa hyvän kiintopisteen missä voi vauhtia seurata, mutta taas toinen puoli terästä sanoo että mikä järki? Nousu tulee vain muutaman minuutin tempomisen jälkeen? Enemmänkin on päivästä ja kengän asennosta kiinni se kuinka nopeasti sen kipuaa. Totuus kuitenkin on että siinä kohdin on vielä niin syvällä peiton alla ettei kiukkurepiminen tuota kuin mielipahaa ja ihmettelyä.

Noh, sama se. Tuo on sitä itsensä kanssa painia mitä vain pitää käydä toisinaan.

Asiaan.

Mittareita on maailma pullollaan. On ajotietokoneita(Garmin Edget yms.), ihan perinteisiä pyörämittareita ja unohtamatta tosiaan sykemittareita missä on gps:t ja muut hienoudet. Mikä niistä sitten on se kaikista järkevin?
Jaa a. Tässä juuri muistui sellainenkin hienous kuin Sports Tracker. Onhan se tuossa sivupalkissakin ja kaikkea. Trackeri on kyllä hyvä, mutta sekin on omalla helppoudellaan kankea käyttää. Milloin ei trackeri löydä itseään ja milloin sammuu muuten vain keskellä harjoitusta. Muutenkin välillä tuntuu että trackerin tarkkuus on tuurista kiinni. Ainakin jos on kävelyllä jossain metsikössä. 

Suo on pohjaton. Vaikka kovin etsii vaihtoehtoisia reittejä, niin silti tuntuu että sinne ollaan menossa. Onneksi on netti, täynnä äärimmäisiä totuuksia. 

http://www.dcrainmaker.com/product-reviews

Pieni harrastaja haluaisi hakea Prismasta tarjous-Suunnon, 35€.
Tällä pääsisi varmasti alkuun, mutta miten pitkälle se taas riittäisi. 
Vaiko kenties vain olla onnellinen tietämättömyydestä ja ajella sillä ajatuksella, että tärkeintä on kunhan rapa lentää ja lähtee sutaria!

Sunnuntai-maasto

Pomponrahkan pitkoksilla. Tarkennus tarkoituksella ohi.

Viikolla jo kyti ajatus että kävisi vähän ulkoilemassa viikonloppuna ja tittidii!
Kävin.


Ajatus oli vain poljeskella alkuun turvallista reittiä kohti uutta ja tuntematonta.
Reitin pääsee lunttaamaan täältä. Aika simppelin kiva sunnuntai-polku. Välistoppi Länsikeskuksessa ja sieltä suuntima aika liki samaa reittiä takaisin. Kivan näköistä polkua oli kaikinpuolin. Vähän tuli välillä kalliota vastaan jossa joutui antautumaan. Kun ei nouse niin ei nouse. Vielä.

Näkyipä myöskin paljon eläkeläisiä, ilmeisesti etsimässä omaa luontaisuuttaan. Ei siitä sen enempää. 

Kaikinpuolin hauska pieni sunnuntai-seikkailu siis. Löytyi sen verran mukavia reittejä että tulee varmasti ajettua uudestaankin nuita polkuja länkkäriin, vs. normaalit pyörätiet. 

Välihuomiona Calderan takakiekossa esiintyy aavistuksen heittoa, ei kyllä ajoon tunnu yhtään, mutta herättää silti kysymyksen että pitäisikö käyttää rihdattavana? Pitää viisaampia konsultoida.

Nättinummen lähiöpolkuja.

Näkymä Runosmäenrampilta.

Ramppikuvaa seuraava nousu näköalapaikalle.

Caldera Ohikulkutien yllä. :)

Ohari. Tylsän varma ohari.

TO DO:

Noniin, 

nyt on saatu ensimmäinen jaarittelu-päivitys tehtyä niin voidaan keskittyä oleelliseen. 

Seuraavat virheet&puutteet havaittu kauden 2013 aikana:

• Dewin kiekot väpättää
• Dewissä ei ole jarruja (Tektro V-jarrut)
• Dewin takavaihtajan korva vääntynyt(väsynyt?) 
• Dewin etu- ja takarenkaan kyljet murtuneet
• Calderan haarukan huolto?
• Calderan talvikumet?  

Dewin osalta listaa voisi jatkaa rivin jos toisenkin. Ajatuksia onkin siis monenlaisia että mille rupeaa tämän yksilön kanssa. Pyörä on rungoltaan todella hyvässä kunnossa, mutta pienet puutteet ja viat harmittavat. Toki luonnollista onkin jos pyörä on hinnaston ensimmäisenä, niin kuluvien osien kestoikä on todella rajallinen. Tämä pistääkin miettimään että josko 2014-kevään aikana päivittäisi TMT-ohjuksen seuraavalle tasolle. Ajatuksia on cyclocrossista fitness-pyörään, mutta sitä kerkeää talven aikana tuumailla vielä kerran jos toisenkin. Dewin jos kunnostaisi edullisia(kehnoja) osia käyttäen "kännipyöräksi" millä voisi polkea huoletta arkisia reissuja vaikka myllyyn/töihin/yms. Ajatus muutenkin oli että Myllyn Pyöräilyyn lähdettäisiin jollain vähän enemmän sinne sopivalla kulkineella, vaikka osallistujien kalusto oli kuvien perusteella erittäin värikästä. 

Calderan kohdalla ajatus on selvä. Etuhaarukka puretaan sopivassa kohtaa irti ja huollatetaan paikallisella haarukkapajalla. Talvella on tarkoitus ajella satunnaisia seikkailuja metsissä, tähän tarkoitukseen etsiskellään sitten sopivat nasta(?)renkaat. Työkaveri-Pekka saa auttaa tässä.

Tästä päästäänkiin itse asiaan.

TODO:

• Calderan haarukan huolto
• Calderan talvikumet
• Talvitempoon sopivaa varustusta. 
• Maantiekelpoinen TMT-ohjus

Hoi sie!

Terppa heti alkuun!

Tässä se on, taas, uusi blogi. Niitähän on jo muutama ollut, jotka on kuitenkin jääneet innostuksen puutteessa jonnekin unholaan. Ehkä tämän kanssa onnistuisi paremmin? 
Jännä nähdä.

Pohjustellaan siis vähän mitä on tapahtunut.
Kaikkien nuoruusvuosien jälkeen, pyöräily on taas nostanut kovasti suosiotaan harrastuksena. Kesä2013 onkin mallikkaasti poljettu töihin(7,5km/suunta), muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jee meikä. Alkukesästä poljettiin Konan Dew Cityllä, tämän hankin jo 2012 keväällä. Sillä poljettiinkin silloista, n.2km työmatkaa reippaasti töihin kohtalaisella menestyksellä. Välillä käytiin vähän pidemmälläkin lenkillä. Ainoa lisäys tuohon hienoon kikkuraan oli halppis-juomapulloteline, tämän jatkoksi vielä muovinmakuinen juomapullo ja nestetasapainon hoito oli valmis. Tämä ratkaisu toimikin "pidemmillä" retkillä kohtalaisesti. Pullo kuitenkin tippui useasti kun sitä oli laskemassa takaisin telineeseen että meinasi toisinaan harmittaa. Eihän siinä muuten mitään, mutta jos joku sattui näkemään...
Noh, 2012 poljettiin kuitenkin mallikkaasti töihin ja kotiin. Kaiken kaikkiaan huoletonta polkua oli. 
Vuoden lopulla muutettiin toisiin osoitteeseen joka tiesi työmatkan kasvua huomattavasti.
Ajatus kuitenki piili että perhana vie, poljen kyllä tuoltakin töihin. Melkein kuntoiluksi voisi laskea sen!

Tästä päästäänkin vuoteen 2013! Tsädääm.
Keväällä alkoikin tuo hurja seikkailu, TMT. Ensimmäinen tempo oli oikea tahtojen koettelemus. Ei oikein tahtonut lähteä ja polku oli Raskasta. Hiki tuli. Tämän ei kuitenkaan annettu lannistaa. Ajatus oli vahva takaraivossa, että tästä kun selviää ensimmäiset viikot niin se vaikeus helpottaa.
Kyllähän se helpottikin. Kesäloma kuitenkin tuli mallikkaasti häiritsemään vauhtiin päässyttä TMT-kautta. Loma vietettiin kesämökillä tehokkaasti. Pyörät oli pakattu mukaan, pari kivaa lenkkiäkin käytiin ajelemassa. Siuntion maisemissa oli Todella miehekkäitä nousuja. Laittoi miettimään että liekö niitä nousuja Turussa ollutkaan? Paikallinen koettelija, terminaalimäki, tuntui aivan onnettomalta lätyltä loman jälkeen.

Loma loppui ja TMT-kausi jatkui. Alkukauden vakioaika n.23-25min oli tipahtanut tasaiseen 20min suoritukseen. Keskinopeuden kasvun lisäksi huomattava parannus oli tullut myös yleiseen jaksamiseen. 20min meno-TMT tuntui todella kevyeltä poljeskelulta. Pieni lämpö oli luonnollisesti päällä, mutta ei mitään umpimärkää-töttöröötä. Mitään paikkaa ei kolottanut saati muutenkaan tuntunut ikävältä. Tuolla temmolla olisi helposti polkenut samantien takaisin kotiin, töihin ja vielä kerran takaisin, tai niin pitkälle kun olisi kiinnostanut. Toisinaan tuli kotiin tullessa ajettua "löysät pois", kaikki mitä lähtee. Tällöin sai ajan tipahtamaan 17min tuntumaan. Tämän jälkeen toki oli rehdisti hiestä märkä ja tehnyt olo, mutta hienoa oli tässäkin huomata miten minuutit hävisivät kokonaisajasta. 

Ettei menisi pelkästään TMT:stä innostumiseen, niin toisinaan ollaan käyty myös ajamassa Vekun kanssa lenkkejä. Matkaa on ollut 20-40km, ihan fiiliksestä riippuen. Pitkin kesää oli ajatus maastoutumisestakin alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Tästä johtuen siis oli heinäkuussa Pakko hakea pk-seudulta Konan Caldera. Tällä on käyty maastoilemassa aina kun on siltä tuntunut. Huomaa kyllä miten maastossa on aivan erisäännöt tempomisessä, hurjastelu siellä tuntuu aivan eripaikoissa ihmisruhoa. Itse tykkään yli kaiken siitä fiiwiksestä minkä samoilu maastossa tuottaa. Katsella ja haistella luontoa ja sitä rauhaa mikä siitä uhkuu. Kivaa on.
Välillä on varsin terapeuttista poljeskella maasturilla töihin jotain kivaa pientä metsäreittiä pitkin. Töiden jälkeen polkaista vaikka haunisten altaan kautta kotiin, tai jotain muuta kivaa metsäpolkua pitkin. 

2013 on kaikin puolin ollut varsin mielenkiintoinen herääminen pyöräilyyn. Hankin Dewiin lukkopolkimet ja toki kengät moisiin. Tämän lisäksi on kaappiin eksynyt parit vaippahousutkin, Konan ajopaitaa unohtamatta. Voidaan siis hyvin todeta että pyöräily on muuttunut harrastuksesta Harrastamiseksi. Ajatus on vielä ajaa ensimmäinen 100km-lenkki tänä vuonna. Tähän olisi ajatus vähän valmistautuakin, eikä pelkästään lähteä polkaisemaan töiden jälkeen. :P
Todennäköisesti syyskuun ensimmäinen viikonloppu olisi tarkoitus ajaa. Reitti on vähän avoin, mutta suunnitelmaa kyllä on! 

Nyt kun on jaaritellut pitkän tovin taustaa mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu, niin voikin mennä blogin nimeen. Jättimyllyyn. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa silmään on tosissaan iskenyt Myllyn Pyöräily -tapahtuma. Hennosti harmittaa että herääminen tuli näin myöhään eikä tänä vuonna osallistuminen ollut oikein realistinen mistään kohtaa. Vaan eipä mitä, Myllyn Pyöräily tulee varmasti ensivuonnakin! Siitä siis nimi. Tänä vuonna Jättimylly oli 135km. Tavoitteena on siis osallistua kyseiselle lenkille seuraavana vuonna. Alkuun ajattelin että isomylly, 86km, tarjoaisi tarpeeksi haastetta, mutta se pieni piru olkapäällä sanoi "Kaikki tai ei mitään!". 

edit. Ajatus on siis päivitellä polkutouhuihin liittyviä juttuja, hauskoja polkureissuja, kuvia kaikesta aiheeseen liittyvästä(Pirkko liittyy) sekä muuta julkaisemisen arvoista.

Jännä nähdä, miten käy!