Ensimmäinen Sata!

Wo & M5

Paksuilua Hirvensalossa

Nyt on ollut aavistuksen hiljaisempaa blogi-rintamalla. Arki menee töissä ja vapaa-aika levätessä. Pieni ihminen tuo paljon lisähuomion tarvetta. Jotain, joskus, jostain kyllä taas tulee. Vaikkapa ajatuksia GT:n "enduroad"-pyörästä.

Lauantain paksuilut

Paksu tuo varmuutta ajoon, helkkari vie. Viime kesän ihmeelliset paikat olikin ihan itsestään selviä juttuja.

Me likes.

Kona Jake the Snake 2015 - Mitä siitä sitten pitäisi sanoa?

Kuva http://www.konaworld.com/

Konan Jake the Snake, niin, se on sellainen nakkikuminen käyräsarvi. Miten siihen pitäisi suhtautua sitten?

Kuva http://www.konaworld.com/

Kaikkihan lähti siitä, kun Wo:n kilometrit alkoivat tulla täyteen ja koitti ensihuollon aika. Alkuun ajatus oli että Wo huoltoon ja Jakella kotiin...hmm. Kuitenkin ajatus oli melko raaka, niin ehkä ensin testipyörä ja sitten mietitään miltä tuntuu. Mallikkaasti siis paksulla töihin ja kesken päivän vaihteluja. Jo ensimetreiltä kun JtS saatiin haltuun, niin meinasi epätoivo vallata sukat. Hauskana pointtina mainittakoon, että testipyörä oli varustettu ensiasennus-nappuloilla. Kelvit ovat Turun seudulla tällä hetkellä todella eksoottisessa kunnossa. Pääosin on sulaa, mutta nämä sulat kohdat on toki kuorrutettu murhasoralla. Ne harvat kohdat missä on kuitenkin jäätä, niin siinä sitten jäätä onkin todella reilusti, muodoltaan varsin mieluisaa suheroa. Lämpötilavaihteluiden johdosta kelvit on monesti olleetkin sulaa loskamössöä, tähän kun yhdistetään heikko auraus ja yöllinen pakkanen niin arvata sopii, onko aamuisin pinta tasainen vai sitten jotain muuta... Monesti on ollut sitä muuta. Tilannetta ei helpota että ne harvat kohdat mistä on ajettu, on alhaalla ollut kampaterä joka on kuitenkin ollut turhan korkealla, jättäen pintaan oikein mielenkiintoisen jääseikkailun.

Kuva http://www.konaworld.com/

Enivei, kelit pääpiirtein ihan ok, mutta myös tarjonneet haasteita. Läskillä ok, nakkikumilla ei.

Ensivaikultelmaltaan JtS on varsin rehellinen tuttavuus. Väri on pirteän vihreä, jonka kontrastiksi on mustapuolaiset kiekot sekä uhkuvan tumma hiilikuitu-keula, uujea. Sportlich! TMT:tä ajatellen tuohon keulaan ei kunnollista lokasuojaa saa kiinni. Höh! Mainittakoon että karvalakki-Jaken keulastahan sivukiinnikkeet löytyy. Tässä taas punnitaan sitä, miten paljon moista ominaisuutta arvostaa. Arkisessa commuter-käytössä moinen juttu on Erittäin oleellinen, jos mietitään pelkkää käytännöllisyyttä. Toki, puhdasverinen TMT-kuski on varustautunut asianmukaisesti ihonmyötäisillä sukkiksilla jolloin työvaatteita ei tarvinne sotkea tmt:n aikana. Itse hiilarikeulasta ei ole kuin positiivisia sanoja. Tuntuma hiilarin kautta on erittäinkin mieluisa, kuituhan itsessään on pintajäykkää, mutta kuitenkin sisältä joustavahkoa. Tykkäsin suuresti. Niin ja onhan se kevyt.

Kuva http://www.konaworld.com/

Osasarjana on Shimanon 105-juttuja, ne on kuulemma jo ihan hyviä, XT olisi vissiin maastoilta se vastaava. Vaihteet löytyi kivan napakasti ja tuntuma kahvoissa oli oikein hyvä. Kaikki toimi melkoisen huoletta. Jarrujen tuntumaan ei oikein osaa sanoa juuta/jaata, kun tuollaisten kanssa ei ole tullut hirveämmin ajeltua. Ajoivat asiansa varsin mallikkaasti, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

Pyörällä tuli ajeltua perjantaista tiistaihin, parit työmatkat sekä yksi seikkailu keskustassa. Vähän meinasi ensimmäisellä työmatkalla jännittää, kun kaikki oli aivan uutta verraten paksupyörään. Äkkiä kuitenkin Jake the Snake avasi sielunsa ja päästi elämäänsä. Suurinta haastetta itselle tuotti tuohon ihmeelliseen droppitankoon tottuminen, mutta jo parin ajokerran jälkeen huomasi miten luontevasti kädet haki paikkaansa tilanteiden mukaan. Toki kaikenlaisia aivopieruja tuli välillä, mutta melko nopsaan siitä ajatuksesta sai kiinni.

Lyhkäisesti todeten Konan Jake the Snake on varsin mielekäs ilmestys cyclocrossien maailmasta. Alkuun se pelotti, sitten siihen tottui ja loppujen lopuksi sitä jo vähän halusikin. Vähän tunnelmaa latisti nastojen puute, mutta kun ajeli sillä ajatuksella että pienikin aivastus tappaa, niin hyvinhän sillä selvisi. Tämä lyhkäinen testihetki Konan cyclon kanssa laittoi kuskin varsin mietteliääksi. Tällä hetkellä poljettavana on pelkästään läski, jolla jokainen matka on arjen riemu voitto, enemmän ja vähemmän. Kuitenkin se karu totuus on että läskillä poljet jokaisen metrin, Jake the Snake meni kuin ihmismieli tuon kelvin täyteisen työmatkan kuin itsestään. Arvokkaita tmt-tappioita ei kyseisenä Jake-kautena koettu ensimmäistäkään.

Pikkuisena huomiona tuli mieleen, kun viime kesänä kävin seikkailumielessä koeajamassa Evonin Crossin. Tämä koeajo oli melkoisen lyhyt pyörähdys kauppaliikkeen ympäri ja takaisin -tyylinen esitys. Jake the Snake tuntui alkuun erittäin samalle kuin Evon, mutta testisetin loppua kohden ajatus kääntyi enemmän siihen suuntaan, että kyllähän se Evon oli se joka tuntuikin Konalle.

Nyt on vähän sellainen hämmentynyt olo, niin Jake the Snake 2015 ei saa mitään hölmöä 5/5 nönnönnöötä -arvostelua.
Kona Jake the Snake 2015 vuodelta on erittäin helposti lähestyttävä ilmestys cyclocross-rodun kulkine. Se ei välttämättä ole ykköshankinta pelkkään työmatkaan, mutta varmasti toimii siinäkin oikein hyvin. Ehkäpä sen viimeisen sanan sanominen näin lyhyellä ajalla on vaikeaa, niin todettakoon tähän kohdin Pyrykissan sanoin, "Noh, miksipäs ei?".


JakeSnaken lainapyöräksi toimitti luonnollisesti Ajopyörä/bikeshop.fi. Iso peukku myös paksun ensihuollosta, pyörä on todellakin parempi kuin uutena!

Kona Jake the Snake 2015

Paksukainen meni ensihuoltoon niin mikäpä olisikaan sopivampi "vuokra-auto" kuin aivan eri maailmasta oleva nakkikumi.

Jotain ajatuksia tulossa myöhemmin!

Metsäinen läski-tmt

Ei hirveästi sanoja. Metsä, lumi ja fatbike.

Wo ja lumipyry

Kona Wo 2015 - Mitä siitä sitten pitäisi sanoa?

Kona Wo, vuosimallia 2015

"Aika makeen paksut...pyyhkijät tuossa!" -??

Noin vuosi sitten oli jännää, kun Pekka haki Konan ensimmäisen paksupyörän koettavaksi, ja sitähän kokeiltiin. Ajatuksia siitä voi lukea täältä. Tänä vuonna olin itse reipas ja "vahingossa" hain vuosimallia 2015 olevan Konan paksun ihmeteltäväksi. Sellainen keskiraskas pyöräkuumehan on ollut jo jonkin aikaa päällä, ei tosin paksupyörää, mutta kuitenkin. Koska työmatka kasvoi n.2km verran suuntaansa, niin mikä olisi parempi siihen kuin Cyclocrossi...meeeh, eli 29er. Sehän olisi kiva että se olisi myös kevyt ja takapuolesta jäykkä. Teki hennosti pahaa kun Ajopyörä tuikkasi Black Fridayn kunniaksi parikin 29eriä tarjoukseen. Hnnngh. 

Eihän se kaunis ole, mutta harva siisti juttu on!

Erinäisten juttujen johdosta kuitenkin pyörähankinnat menee tosi tiukan harkinnan taakse. Vaikka talouden toinen puoli antoikin ymmärtää, että pyörähän olisi ihan hyvä ja fiksu sijoitus! Tottahan se. Joulumarkkinoidenkin alla suurin haaveilu oli jostain uudesta poljettavasta, PS4 oli vasta kolmas. Buu.

Takaisin Woohon. Wo tosiaan haettiin Ajopyörästä kokeiluun uudenvuoden aattoa edeltävänä päivänä. Ajatus olikin että aaton tmt tulisi suoritettua tuolla. Lähinnä kokeiluna että onko miten myrkkyä. Keli oli vielä tuolloin lupaavan luminen, vaikkakin hanget suli kovaa vauhtia. Aamulla kuitenkin oli vielä ihan rehti lumipeitto maan ja kulkuväylän päällä. Jes! Toki enemmän kulutetuilla urilla oli lumi muuttunut loskaksi, mutta tämähän sopi myös testiin. Olosuhteet oli kaikin puolin varsin otolliset aamu-tmt haasteeseen. 

Jo alkumetreillä tajusi että '15 Wo on aivan puhtaalta pöydältä suunniteltu. Vanhasta Woosta on otettu ainoastaan ...noh, tuskin on hirveästi otettu mitään. Tämä on kyllä ollutkin erittäin onnistunut ratkaisu kun vertaa jo pelkkää ensivaikultelmaa. Vanhan Won kanssa tuli heti mieleen eräs vanhemman ihmisen polkupyörä, sen enempää mitään tiettyä Helkaman mallia tarkoittamatta. Uusi Wo on rehellisesti maastopyörän tuntoinen, heti ensimetreiltä. Vaikka runkokoko oliki naksun liian iso, niin silti ajotuntuma ja geometria on erittäin lähellä Konan jäykkätakamuksisia maastureita. Ajoasento on hennon hyökkäävä. Okei oli Preceptikin melkoisen lähelle jäykkäperiä. 

Avid sanoo SEIS!

Tasamaalla Wo rullaa...niin hyvin kuin jaksaa vain polkea. Leveä nakki ja melko aggressiivinen kuviointi antavat kovalla alustalla miehekkään haasteen mikäli haluaa TMT-mestaruuksia haalia. Toki rengaspaineella saa koskettavaa pinta-alaa pienennettyä huomattavasti, mutta tämä taas tuntui tuovan turhia tärinöitä ja levottomuutta tuntumaan. Kaikinpuolinen fiilis parani heti kun painetta uskalsi laskea reilusti. Pehmeälle sohjolle siirtyessä puolestaan paksukumi perusteli paikkansa heti, ilman toista haastattelua saati arviointia. Jääsohjossa 2.1":lä nastanakilla ajaessa rupeaa helposti harmittamaan jatkuva hakeminen ja vetely. Won 4.5" makkara puolestaan lipui nätisti sohjoviidakon yli. Matala paine sekä järkyttävä pinta-ala mikä otti vastaan tuon pehmeän vellin oli jotain uskomattoman hienoa. Ajaminen olikin "kevyttä" ja helppoa verraten mitä olisi normaalisti ollut. 

Ajamisen keveydestä toki käy kiittäminen varsin onnistunutta välitysten tarjontaa. Edestä löytyy kaksi ratasta ja takapäästä luonnollisesti täysi viuhka. Eturattaista pienempi on selvästi tekniseen kiipeämiseen tarkoitettu ratas ja suurempi tarjoaa puolestaan luontevat välit kovemmille alustoille.

Toki eihän se yllättänyt että työmatkaan kului normaaliin kuivan kelin aikaan verraten n.10minuuttia enemmän aikaa. Tämä kuitenkin meinasi vain sitä että oli 10minuuttia enemmän aikaa viettää lystiä! Koko työmatka mennessä-tullessa oli yhtä hassuttelua. Wo:la voi toki ajaa Nopsaan, mutta ei se ole niin hauskaa kuin se, että ajelisi ..ajelisi vain. TMT pyörä paksu ei siis ole. Toisaalta, se ei sitä ole ikinä halunnut varmasti ollakaan. Sillä voi kuitenkin ajaa töihin ja takaisin, ilman mitään draamaa. 

Itseasiassa jokainen matka paksulla on yhtä komediaa. Niin hauskaa se vain on.

Miten Kona Wo 2015 sitten speksaillen ja fiilistellen eroaa edellisestä mallivuodesta? Aika paljonkin. Vanha Wo sai kiviä rumasta tangosta heti alkuunsakin tottakai, mutta myös heikoista jarruista ja pöljästä ajoasennosta. Kaikkiin näihin oltiin tartuttu tämän vuoden pelissä. Tanko on nykyään Konan maastureistakin tuttu riseri, ei mikään pölhöläinen. Jarrut on edelleen vaijerivetoiset, mutta nyt on saatu etulevyyn jo vähän halkaisijaa, 180mm vs 160mm. Tämän lisäksi jarrut ovat Avidin valmistamat vs. Tektron tuotteet viime vuodelta. Tällä muutoksella on saatu jarruihin jarrut. Tuntuma on hyvä ja rehellinen ja laiskempikin puristaja saa halutessaan painetta mäntään. Hyvä näin! Ajoasento on kuten jo aiemmin mainittiin niin aivan toiselta planeetalta. Auralaisten suosima ns.SuoraSelkä-tekniikka on hylätty ja nykyään paksuillaan jo rehdisti maastopyöräilyn hengessä. Eikä siinä vielä kaikki! Uusi Wo on edeltäjäänsä ~pari kiloa kevyempi ilmestys! Tämä tarkoittaa käytännössä toki sitä, että polkija voi olla puolestaan pari kiloa raskaampi, eikä silti mene syvemmälle suohon kuin vanhemmalla Wola liikkuva kanssa polkija. Toki tällä voi olla myös vaikutus ajofiilikseen ja tuntumaan. Pft. Osasarjoina on Shimanon tutut Deoret, takapäässä Shadow plussana. Paljon on myös muita pieniä muutoksia, mitkä tuntuvat pieninä puroina tuossa muutoksen suuressa virrassa. 

Kaiken kaikkiaan Konan Wo '15 on järkyttävän hyvä ja hauska läski. Se kertoo hauskoja huumori juttuja, mutta osaa myös tarvittaessa laittaa takin kiinni ja olla se maastopyörä mikä sen kuuluu tiukoissa paikoissa ollakin. 

Hauskana huomiona ihmeteltäköön miten paljon tuollainen paksunakki vieläkin herättää ihmisissä mielenkiintoa ja pitkiä katseita, ottaen huomioon miten nopeasti paksupyörät ovat yleistyneet viime vuosina. 

Kona Wo '15 saa 5/5 ***** ihan kaikesta. Pyörä on hauska, lystikäs ja hulvaton. Ainoa miinus tällä hetkellä tulee siitä, ettei sellaista vielä itseltä löydy. Vielä.

Ajopyörä saa myös täydet 5/5 kun tarjoaa testipyörä mahdollisuutta!