 |
| HKI-Vantaa |
Aiemmista kuvista voisi arvatakin, että jossain on käyty. No käytiinhän me!
Siunaantui uskomaton mahdollisuus käydä Floridassa, niin hmm... miksipäs ei?
Matka alkoi oikeastaan jo päivää ennen lentoa, mutta se on toinen tarina se, eikä se ole sellainen mikä kiinnostaisi ketään. Helsinki, pft. Onhan noita.
Matka alkoi siis perjantai-aamuna, jolloin suunta kävi kohti HELliä ja tarkemmin T2:sta. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, n.3h ennen alustavaa lähtöaikaa. Parempi näin, niin olisi sitten pelivaraa jos olisi jotain epäselvyyksiä kentällä. Hieman meinasi alkuun olla ihmettelyä, että mihis nytten? Noh, Vekku kysyi Finnair-henkiseltä virkailijalta, että miten toimitaan. Reippaita nuoria kun oltiin, niin Check In tehtiin netissä Finnairin lennolle. Siispä suunta laukkujen checkaukseen! Tämä olikin aika simppeli rasti. Laukkujen check in T2:n sisääntulosta katsottuna oikealla. Jonoa ei ollut oikeastaan yhtään, joten päästiinkin näppärästi tiskille ja pian olikin laukut matkalla Ameriikkaan.
Seuraavaksi suunta kävi kohti kentän turvatarkastusta. Tämäkin oli aika yksiselitteinen prosessi. Kamat muovilaatikoihin. Tässä ei mitään ihmeellisyyksiä ollut, taskut tyhjiksi ja vyö lokeroon. Mikäli päällä oli taskuilla varustettu paita/huppari niin sekin meni lokeroon. Tabletit ja läppärit piti myöskin poistaa laukuistaan ja laittaa ilkosillaan laatikon kyytiin. Tästä kun selvittiin niin olikin kaista auki kohti portteja. Ei mitään kummallisuuksia. Vielä ennen kuin päästiin viimeisille, ilmeisesti EU:n ulkopuolisen liikenteen porteille, piti mennä vielä passintarkastuksesta läpi. Uusilla biotunniste-passeilla pääsi näppärästi tämän tekemään automaatin kanssa. Nopsa ja kivuton prosessi.
Meidän lentoreitti kulkisi seuraavasti.
Mennessä:
- HEL-JFK Finnair AY5
- JFK-MCO JetBlue B6 883
Tullessa:
- MCO-JFK American Airlines (AA) BA7849
- JFK-HEL Finnair AY6
 |
| Matkalla kohti 38. Porttia |
Lähtöportti oli 38, aivan T2:n toisesta päädystä. Onneksi HEL on suhteellisen pieni kenttä, niin portin löytämisen kanssa ei ollut sen suurempia ongelmia. Ennen matkalle lähtöä käytiin nauttimassa paikallisessa Starbucksissa kahvi-henkiset juomat sekä makoisa pitkäsämpylä.
 |
| Finnair Airbus A330-300 OH-LTR |
Hipsishei kohti porttia ja siellähän jo odottikin valkoinen Airbus A330-300 (OHLTS). Portilla istuskellessa saattoi molempia vähän jännittää, onneksi vain vähän. Viimein kun Boarding alkoi, niin suunta portille. Portilla tarkastettiin passi sekä boarding pass, nämä on siis syytä ottaa valmiiksi käsiin ennen koneelle
suuntaamista. Kaikkineen tarkastuksissa ja jonotuksissa meni karkeasti 30-40min. Suurin odotus oli turvatarkastukseen. Onneksi tämäkin oli toteutettu niin että sai pakata muovilaatikot hyvissä ajoin valmiiksi ennen läpivalaisua.
 |
| Lounas, Pastaa. |
Lento itsessään oli melko ilmavaa. Ruokavaihtoehtoina oli Pastaa ja jotain toista, mitä en enää muista. Siispä otin pastaa. Pasta oli melko juustoista ja eipä oikeastaan mitenkään puhuttelevaa. Ei tarinoita kerrottavaksi siitä. Välipalasämpylä, mikä tarjoiltiin juuri ennen laskeutumista olikin puolestaan melkoinen hitti. Jätskijuustosämpylä! Ilmeisesti voiteluun käytetty rasva oli jäätynyt niin tiukasti, ettei sitä saatu sulatettu 8h aikana. Tästä johtuen sämpylän välissä oli juustoa ja omituisen makuista jäätelöä. Kokemus oli melkoisen eriskummallinen. En tykännyt varsinaisesti.
 |
| Grönlanti |
 |
| Lentoreitti |
JFK:le saapuminen
 |
| JFK Airtrain, matkalla Terminaali 5:n |
Jännitti kovin että mitenhän käy. Kaiken piti olla kunnossa ja kaikki mahdolliset paperit oli mukana. Kuulemma maahantulotarkastuksessa pitäisi tietää kaikkea mahdollista mihin on menossa ja mitä tekemässä. Jännitti jos sitä ei muistakaan. Kone kun viimein luovutti matkustajat JFK:n haltuun, alkoi jännitys senkuin
lisääntyä. Vähän pelotti jos ei aika riitäkään vaihtoon, vaikka sitä olikin hyvin varattu. Ennen kuin kerkesi terminaalin lattiaa edes koskea, kuului jo vahvalla Tanpereen murteella huutoa. "Anyone flying to Los Angeles, New Orleans or ....". Lentoyhtiön edustaja oli siellä poimimassa Tiukkojen jatkolentojen asiakkaita mukaansa. Selvisikin varsin nopsaan, että miksi näin.
Maahantulotarkastus-aulaan kun selvittiin, huomattiin että sinne oli selvinnyt pari muutakin tyyppiä. Useampikin. Jono oli melkoisen pitkä. Alkuun vaikuttikin että edistys olisi nopeaa, mutta jossain kohdin tahti hidastui huomattavasti. En osaa sanoa miksi. Viimein kuitenkin tuli meidän vuoro ja totuuden hetki. Palvelupisteellä oli Mr. Francis vastassa ja reippaina turisteina tultiinkin tilanteeseen perinteisen "Hello!" -tervehdyksen voimin. Vastaanotto oli melkoisen tyly, tai sitä ei ollut. Virkailija näppäili koneellaan pienen tovin, ottamatta mitään kontaktia. Kun viimein katse kääntyi passeihin, alkoi tapahtumaan. "...rightfo...rithmb..leffo..lefthmp". Tämän enempää ei virkailija sanonut koko prosessin aikana. Tässä siis otettiin sormenjäljet ensin neljästä sormesta ja sen jälkeen erikseen peukaloista. Kaikkineen tässä aulassa aikaa kului reilu tunti. Tämän jälkeen suunnattiin baggage claim -aulaan, missä laukut oli jo keretty purkamaan hihnalta pois. Omat laukut haltuun ja suunta kohti tullia. Tulli on heti laukkuaulan jälkeen, ei voi mennä ohi.
Tullissa annettiin esitäytetty tullilappu ja passi herra virkailijalle, joka merkkasi omia juttujaan papereihin ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Tähän aikaa kului n.5min jonotuksineen. Tullista käytännössä kävellään vain lävitse, mikäli ei ole mitään tullattavaa tai sotarikollinen.
Tämän jälkeen oli meillä vuorossa terminaalin vaihto. Finnair laskeutui BA:n käyttämään Terminaali 7:n ja jatkolento olisi JetBluen terminaalista 5. HKI-Vantaalta saatuja ohjeita noudattaen suunnattiin BA:n terminaalin baggage checkiin, mutta täällä selvisikin että JetBlue hoitaa kaikki itse. Suunta siis laukkujen kanssa kohti JetBluen terminaalia.
Vaikka JFK:n lentokenttä on iso, todella Iso, niin silti siellä on todella helppo kulkea. Airtrainit kulkevat nonstoppina terminaalien välissä. Ainoastaan sen verran pitää silmiä auki ettei lähde Jamaica stationille.
Airtrainilla seikkailuun kului n.10min kaikkineen.
JetBluen terminaalille kun saavuttiin, meinasi ruveta taas jännittämään. Kun terminaaliin saavutaan AirTrainilla, on sisääntulo"tuubissa" CheckIn -pisteitä, missä voi itse checkailla itsensä sisään. Tätä siis kokeiltiin. Kaikki menikin alkuun ihan näppärästi, kunnes huomattiin että vapaita normihintaisia-paikkoja olisi vain yksi? Hetkinen. Printattiin boarding passit ja niinpäs olikin että vain toinen meistä sai istumapaikan passiin. O ouu...
Seuraavaksi suunta kohti pääaulaa. Voi morjens. Ihmisiä JetBluen terminaalissa on Paljon. Jonot joka paikkaan ovat todella pitkiä. JetBlue lentää JFK:lta joka paikkaan, koko ajan, joten väkeä tulee jatkuvana syöttönä sisään ovista ja osa myös ikkunoista. Suuntasimme päättäväisinä ja pahan hajuisina kohti täyden palvelun tiskiä, missä pystyi checkaamaan itsensä ja laukut sisään. Pian selvisikin että JetBluella paikat määräytyy vasta portilla. Ok, eipä siinä ihmeitä. Laukut sisään ja menoksi. Meno loppui kuitenkin melko lyhkäiseen kun seuraava jono jo melkein olikin nenun edessä laukkujen jätön jälkeen. Turvatarkastukseen olikin sitten melkoinen rivi ihmisiä. Eipä siinä, tämä jono eteni todella nopsaan ja hurjalta näyttänyt tilanne ei ollut niin hurja. Kaikkineen laukkujen ja turvatarkastuksen ihmettelyyn kului aikaa n.40min.
Kun JetBluen turvatarkastuksesta on selvinnyt, aukeaa jälleen latu kohti portteja. Tässä ei mitään ihmeellisyyksiä oikeastaan ollut. Amerikka toki vähän jännitti, kun ihmiset puhui hassusti eikä osannut itse oikein suhtautua. Lähtevä portti löydettiin melko helposti. Terminaali on iso, mutta sen opasteet on myös isoja. Kunhan tietää numeron, niin ei voi erehtyä, lisäksi henkilökunta kuuluttaa lentoja todella ahkerasti. Portilla odotellessa kysyin vielä virkailijalta, että miten toimitaan kun toinen boarding pass on vailla istumapaikkaa. Eipä aikaakaan kun kädessä olikin passi missä oli paikka merkittynä, jo valmiina olleen passin viereen. Jes! :) Virkailijasta pystyi aistimaan etten ollut ainoa joka oli asiaa kysynyt, enkä varmasti viimeinen. Jo portille saapuessa oli ruudulle päivitetty, että kone olisi 10min myöhässä. 10min kului alkuperäisestä boardingista ja mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Pian kuitenkin kuulutettiin että lento myöhästyisi "vielä vähän lisää", koska henkilökunta ei ollut vielä saapunut. Cabin crew oli tulossa siis toisella lennolla ja jatkaisivat suoraan tälle. Kaikkineen crew:tä odoteltiin varmaan n.20min. Ei mahdoton, mutta siinä tilanteessa kun oli kaikkensa antanut ja melkoinen ihmisraunio, niin tilanne ei varsinaisesti hymyilyttänyt.
Crew kuitenkin viimein tuli ja boarding saatiin todella nopeasti käyntiin. Ei kauaa mennyt kun oli kone rullaamassa. Hauskana yksityiskohtana jäi mieleen ulkona konetta valotöttöröin ohjannut tumma mies joka soitteli ilmarumpuja ohjatessaan.
Noh, ettei ihan olisi mennyt mallikkaasti, niin myöhästelyn seurauksena JetBluen lento oli menettänyt nousu-slottinsa ja nyt oltiin sitten jonottomassa vapaata väliä. JFK:le tulee koneita aivan kokoajan, sekä lähtee kokoajan. Se määrä mitä kentän ympärille liikkuu on jotain uskomatonta. Meidänkin laskeutuessa näkyi kolmen koneen valot jotka tulivat heti perässä. Hurjaa touhua. Kuitenkin, aivan. Laskin ikkunasta että parhaimmillaan meidän edellä oli 12 konetta. Kiitoradan nurkilla odoteltiin karkeasti n.20min vapaata paikkaa. Koneet nousivat melkein samoilla vauhdeilla kaikki. Melkein.
Saapuminen Orlandoon
Kuten aiemin jo totesin, niin Bluen lennolla oli kaksi melkoisen väsynyttä matkaajaa, niin matka menikin pääasiassa torkkuen ja nuokkuen. Kyyti oli melkoisen bumbyä, mutta kuitenkin sain ainakin itse nukuttua pieni pätkiä siellä täällä. Vajaan parin tunnin koomailun jälkeen kuuluikin kuulutus "Prepare for landing". Ikkunasta ihailin valomerta mikä alla kiilsi. Oltiin Floridassa. Nyt jännitti oikeasti paljon. Jännitti että pitääkö vielä Orlandossakin selvitellä jotain maahantulojuttuja, olisiko laukut oikeasti perillä ja muutenkin oli vähän jänskät paikalla. Kiitoradalta terminaalille tuntui olevan maailman pisin ajo. Mietin useaan kertaan nuo asiat läpi, "Mitä jos...". Viimein kone pysähtyi ja pian oltiinkin ulkona. Väsyneinä vaellettiin kohti Exittiä, kunnes äkkiä vieressä alkoi naishenkilö ottaa juoksuaskelia. Apua? Mitäs nyt? Ahaa! MCO:n kentällä on shuttlet jotka kuljettaa porteilta/porteille. Kipikipikipi ja kerettiin kyytiin. Tähän asti kaikki hyvin. Shuttlen kyyti oli äkkiä ohi ja pian jo nähtiinkin tuttuja kasvoja vastassa. Vielä laukut alakerran baggage claimista ja suunta kohti majapaikkaa.
Puuh. Pakollinen maininta siitä shokista, minkä koki kun astui terminaalista ulos. Ilma oli kuin kylpylässä. Kosteutta oli todella paljon ja lämpöä siihen lisäksi. Tuntui todella oudolta alkuun.
 |
| "Voi perhana, eikö se oo voita?" |
 |
| Maitopurkki |
Kurvaillessa kohti majapaikkaa, ikkunasta näkyi vaikka ja mitä. Suurta ja ihmeellistä, uutta ja jännää. Mihinkään ei kuitenkaan jaksanut kiinnittää sen suurempaa huomiota, koska väsymys oli posketon. Vaikka edeltävä yö nukuttiinkin todella hyvin, niin silti matkastressi ja jännitys oli tehnyt tehtävänsä. Ei vain jaksanut. Majalle kun selvittiin niin pikaiset leivät kohti ääntä ja nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain yhden ja kahden väliltä, paikallista aikaa.
Lyhkäisesti jos tuumailee matkaa
HEL-JFK-MCO, niin seuraavat pointit on hyvä ottaa huomioon.
- HKI-Vantaalla selvittelyyn kannattaa varata aikaa vähintään pari tuntia, kun lähtee EU:n ulkopuolelle. Biotunnistepassi helpottaa.
-
ESTA-hakemus hyvissä ajoin tehdä! Maksaa n.10€ ja maksetaan Heti.
- USA:n maahantulotarkastukseen on hyvä varata aikaa. JFK:la on paljon pisteitä, mutta myös paljon matkustajia.
- Kannattaa varata myös aikaa mahdollisen jatkolennon turvatarkastukselle ja laukkujen checkaamiselle. Laukut on kannettava itse tullin läpi kun tulee maahan.
- Jos olo on epävarma, niin et varmasti ole ainoa. Kysy. Ameriikkalaiset on yltiöauttavaisia.
Tosiaan, kun oli mennyt yöllä myöhään nukkumaan, niin on toki luonnollista herätä viideltä ja kuvitella että kyllähän tämä tästä! No ei se nyt ihan siitä. Pari ensimmäistä päivää meni rytmiä hakien. Vaikka olikin selkeä ajatus että illalla nukkumaan ja aamulla ylös, niin silti tahtoi olla vähän yskimistä. Ilta oli viimeistään 09pm ja aamu 06am. Ihan toimivat ajat sinällään, eipä siinä.
Viikonloppu meni tottuessa ajatukseen isosta uudesta paikasta. Vähän käytiin kiertelemässä lähikulmilla jalkaisin paikkoja. Välihuomiona tähän kohdin se, että amerikkalaiset ei kävele, eikä juurikaan pyöräile. Kevyenliikenteenväylät, noh, niitä ei ole.
Kennedy Space Center
Maanantaina suunta kävi kohti
Cape Canaveralia. Canaveralista löytyy
jonkin entisen presidentin mukaan nimetty avaruusjuttu. Oli kyllä melkoisen upea kokemus kyseinen parkki. Oli jos jonkinlaista rakettia sekä paljon historiaa avaruusohjelmista. Kruunuksi kaikelle oli vielä Atlantis-sukkulasta tehty esitys sekä itse sukkula livenä. Melkoinen paketti kaikin puolin! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Samalle kierrokselle sattui myös Daytona Beach. Juu se sama Daytona missä ajetaan ympyrää isosti. Harmikseen katsomoissa oli jonkinsortin remontti menossa niin ei päästy radan äärelle ihmettelemään. Hienot ja isot puitteet oli joka tapauksessa, paljon asiaan kuuluvaa oheismateriaa tarjolla ja olipa päärakennuksen aulassa ehta Nascar-auto! Wroom!
Vuokra-autoilua
 |
| Tyypillinen perheauto, Dodge Minivan |
Tiistaina haettiin alle vuokra-auto, jottanotta päästiin kulkemaan paremmin paikkoihin ja toisinaan myös paikoista. Varattiin netistä söpö pieni Chevy Spark. Kannattaa varata auto hyvissä ajoin mikäli tietää ajan milloin sitä tarvitsee. Huomattiin että hinta voi muuttua hurjasti riippuen aivan kuinka ajoissa on varauksen tehnyt. Lisäksi tällä kertaa oli pikkusparkit loppuneet, niin virkailija kysyi että kelpaako jokin toinen auto? No eihän sillä nyt väliä millä siellä ajetaan... Melkoisen hupaisa tilanne kyllä oli kun varattiin economy-luokan
pikkuauto ja parkkipaikalta kurvattiin pois minivanilla. Dodge Grand Caravan, aivan uusi. Ajettu muutaman tuhatta mailia. Ei varsinaisesti haitannut kun Sparkin hinnalla saatiin. Toki jokin... noh, mikä vaan muu olisi voinut olla vielä mieluisampi. Vaan eipä sillä niin väliä.
Alkuun vähän jännitti, että miten sinne liikenteen sekaan sopii.
-No hyvin. Ajokulttuuri on todella erilainen kuin Suomessa. Ihmiset eivät roiku puskureissa kiinni ja ilmassa on selvästi sellaista mukavaa ja leppoisaa menoa. Ei tööttäilyä eikä pitkien vilkutteluja. Ihmiset antoivat tilaa ja olivat muutenkin varsin mukavia liikenteessä.
Liikennemerkit ovat selkeät ja isot ja toki jenkki-hengessä niitä on paljon. STOP -merkkejä on joka risteyksessä. Tykkäsin ajaa todella paljon tuolla. Ajaminen oli helppoa. Vaikka liikennemäärä oli välillä hurjakin, niin silti oli oma pieni tila missä sai ajaa isolla Dodgella.
Outletit ja shoppailut
 |
| Pearl Izumi Outlet |
Bongattiin viikonloppuna I4:n varrelta Outlet-keskuksia mihin oli ajatus mennä. Sinnehän mentiin.
Tiistaina käytiin
Premium Outletissa International Drivellä. Voi morjens millainen keskittymä. Liikkeet olivat kivasti ovaalinmuotoisella alueella ja tämän alueen pystyi helposti kiertämään ympäri. Liikkeitä oli paljon. Todella paljon. Kukaan ei usko miten paljon, mutta todella paljon! Päivä meni siellä äkkiä, eikä varmaan keretty edes kaikkia käydä katsomassa. Itselle ehkä mielenkiintoisen liike oli
Pearl Izumin outlet-piste. Täällä oli tarjolla _kaikkea_
 |
| Kuuman päivän viileä-hetki |
fillarointi/seikkailutekstiiliä. Aivan uskomaton liike. Juu, hintataso oli aika hurja, tavallaan, mutta kun ottaa huomioon Suomen hintatason niin äkkiä olikin varsin edullista. Kovin poltteli hankkia kengät sekä housut, mutta vähän hirvitti alkuviikosta lähteä jo isoja sijoituksia tekemään. Siispä tyydyin tekniseen t-paitaan sekä hanskoihin. Pieni harmitus näin jälkeenpäin että miksen myös kenkiä sieltä poistanut... toisaalta eipä ne olisi laukkuun sopineet. :D Hieno paikka, aivan uskomaton. Paljon tekstiilejä, paitoja, housuja ja kaikkea siihen liittyvää.
Jos oikeasti haluaa ostohousut jalassa lähteä kylille, niin kannattaa varata viikko aikaa sekä Visaan kestävä magneettinauha. Outletteja on loputon määrä
 |
| Converse Outlet |
ja hinnat on monesti varsin edukkaita. Tosin, tarkkanaa saa olla että mikä on lopullinen hinta. Monessa liikkeessä oli isot kyltit ovien pielissä -60% Whole store, mutta sisällä kuitenkin oli erillishinnoiteltuja tuotteita.
Lisäkseen kannattaa ottaa huomioon Sales Tax! Kaikki hinnat on ilman myyntiveroa. Tämä lisätään vasta kassalla. Vähän hämmentävää on tuollainen.
 |
| Universal Studios - Welcome |
Universal Studios Florida
Keskiviikkona oli yksi suunta, heti aamusta Universal Studios!
Aivan uskomaton paikka. Kukaan ei usko, miten hieno paikka on. Kaikki "ridet" oli niin loppuun hiottuja. Ei mitään kompromisseja. Jokainen yksityiskohta tarkoituksella hiottu juuri tietynlaiseksi. Uskomaton paikka.
Mikäli on studioille menossa, niin kannattaa ottaa "puoli" kerrallaan. Päivässä ei kerkeä molempia käymään.
Lisäkseen kannattaa ostaa liput etukäteen netistä/kaupoista, säästää rahaa ja aikaa. Ei tarvinne Studioilla miettiä lippuja ja kokea Lippujono-rideä.
Uskomaton paikka.
Pakko tunnustaa, että itsellä oli alitajunnassa melkoisen vahvat ennakkoluulot tuota suurta ja hurjaa paikkaa kohtaan. Amerikkaa siis. Olin väärässä, todella väärässä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja iloisia. Kaupoissa se toki kuuluu palveluun, mutta myös kauppojen ulkopuolella aivan tavalliset taapertajat ovat keskiverto-pohjolaista huomattavasti iloisempia. "Hi! How you doing?" kuului joka puolelta. Juu, liirumlaarumia, mutta sellaista mukavaa ja huoletonta. Suomalaiselta jos kysyy miten menee niin sieltä tulee tod.näk. katkera tilitys arjesta tai luullaan että kysyjä aukoo nassuaan. Uskomattoman avointa sakkia on. Huhhui.
Mitä sieltä sitten jäi käteen?
Paitoja, housuja, sukkia ja jotain muuta hauskaa. Paljon kokemuksia ja muistoja.
Se mitä luuli että se on, se ei todellakaan ollut. Se oli jotain aivan muuta. Toki lämmin ja aurinkoinen etelä on ehkä se toinen ääripää siitä mitä se voi olla, ehkä, mutta kelpuutan sen petkutuksen.
Kuulosti liian hyvälle ollakseen totta, senpä takia ei menty sinne. Instead we spend our day with Mickey .jpg)
Juu. Ajatushan oli kun lähdettiin, että kiva olisi kiekkoakin nähdä. Tämä kuitenkin oli hentona kysymysmerkkinä ilmassa, mutta niin vain peliinkin selvittiin. Päivän kattauksena toimi Tampa Bay Lightnings vs. Calgary Flames. Davenportista oli Tampaan n.1½h matka. Onnekseen Amerikka on autojen maa ja Orlandon ja Tampan välillä on suora tie, Interstate 4. Wroom sanoi pikku-Chevy ja niinpä oltiin Tampassa. Opasteet I4:ltä olivat melkoisen haastavat pelipaikalle. Yksi suuri kyltti oli mikä ohjeisti kohti Tampa Bay Times Forumia. Sen jälkeen oltiinkin ihmeissään. Onneksi yhdellä reippaalla matkalaisella oli Floridan kartta ladattuna puhelimeen ja tästä saatiin navi avuksi. Jei! 
